– Kun toiseen iskee väsy, toinen kannustaa eteenpäin. Jeesuskin lähetti opetuslapset matkaan aina pareittain. Olen kiitollinen, että sain Hanna Hurskaisen työparikseni.
Siilinjärven vapaaseurakuntaan kuuluvan Irma Kinnusen lausahdukseen kiteytyy paljon. Mikään ei ole Jumalan valtakunnan työssä niin tärkeää kuin luotettava työtoveri.
Kaksikko täydentää toisiaan. Molemmilla on palava halu olla hyödyksi lähetystyössä.
– Minä en ole lainkaan käsityöihmisiä, Irma puolestaan tekee mitä vain käsitöitä, Hurskainen mainitsee.
Hurskainen muutti Siilinjärvelle Ilomantsista vuonna 2022, kun taas Kinnunen on kuulunut paikalliseen vapaseurakuntaan vuodesta 1991 alkaen. Kumpikin on löytänyt niin hengellisen kodin kuin mahdollisuuden palvelutyöhön seurakunnan keskeltä.
Tuotoilla tuetaan seurakunnan lähettiä Afrikassa. Tarkempana kohteena on lapsille suunnattu puuroprojekti.
– Itse en terveyssyistäkään ole koskaan kyennyt lähtemään mihinkään, mutta lähetystyö on aina ollut lähellä sydäntäni, Kinnunen kertaa.
– Oma kutsumukseni ei ole ollut lähteä lähetystyöhön. Olen silti aina ihaillut niitä, jotka lähtevät jonnekin kauas viemään evankeliumin sanomaa. Huomaan, kuinka Pyhä Henki on alkanut toimia, ja ajatus lähetystyöstä on noussut voimakkaammin esiin. Tämän työn kautta voin olla lähettäjänä, Hurskainen jatkaa.
Kinnunen neuloo puseroita, ja Hurskainen ylläpitää kirpputorimyyntiä. Kirpputorilla työskentely tosin ei ole vierasta Kinnusellekaan. Hän sai tehtävän jo 1990-luvulla, mutta nykyään terveystilanne on muuttanut lähetystyön muotoa.
– Yksi helluntaiystävä, iältään 87-vuotias, sanoi minulle varmaan vuoden ajan, että ”rupea puseroita neulomaan”. Aloin lopulta neuloa, ja 28:s putosi puikoista tässä ihan lähiaikoina. Olen tehnyt lakka-, puolukka- ja mustikkakuvioisia neuleita, sellaisia, joita ei ole ollut kaupassa saatavana, Kinnunen toteaa.
Olen silti aina ihaillut niitä, jotka lähtevät jonnekin kauas viemään evankeliumin sanomaa.
Yhteistyö alkoi noin vuosi sitten toritapahtumasta. Tämän vuoden alusta asti Hurskainen on ollut Kinnusen tavoin nimettynä seurakunnan lähetysyhdyshenkilöksi.
Niin Hurskainen kuin Kinnunenkin kokevat saaneensa näyn Jumalalta. Jokaisella on mahdollisuus olla hyödyksi evankeliumin työssä, keinovalikoima ei ole rajoitettu.
Köyhien lasten ruokkimisen mahdollistaminen antaa iloa ja siunausta myös lähettävän seurakunnan elämään.
– Mukavasti on saatu lapsille puuroa. Nämä afrikkalaislapset ovat Jumalalle erittäin rakkaita, kaksikko vakuuttaa.
Vaikka Hurskainen ja Kinnunen toimivat lähetysyhdyshenkilöinä, työ on koko seurakunnan.
– Olemme sen varassa, mitä ihmiset lahjoittavat. Nykyinen taloustilanne on näkynyt myös siinä, kuinka paljon tavaroita tulee lähetystyön hyväksi myytäväksi, Hurskainen miettii.
– Meillä on kotona varasto, jossa on ollut tavaraa säilytettävänä. Kesäisin myymme torilla, ja netissä on myyty tori.fi:ssä tarvikkeita.
Kertynyt summa ei ole vähäpätöinen, vaikka se toki vaihtelee kuukausittain. Hurskainen tilittää rahat seurakunnan lähetystilille, josta ne ohjataan edelleen puuroprojektin tilille lähetyskentälle.
Tällä tavalla seurakunnan kirjanpidossa kyetään seuraamaan, millaisia summia kertyy.
– Joinakin kuukausina on ollut jopa yli 600 euroa lähetettäväksi. Toukokuun lopussa lähetän lähes 400 euron summan lähetystyön kohteeseemme, Hurskainen laskee.
Joku saattaa joskus kysyä, eikö nuo summat olisi hyvä lisä omaankin talouteen. Lähetysyhdyshenkilöillä on siihen selvä vastaus.
– Tämä on meidän näkymme.
