”Naurettavaa, lapsellista ja typerää, älkää viitsikö.”
Harvoin on ollut mahdollisuutta siteerata Ässien syksyn 2008 päävalmentajaa Alpo Suhosta, mutta nyt se on paikallaan.
Suhonen viittasi osallistumiseen Raumalla järjestettävään Pitsiturnaukseen, tällä kerralla taas on esillä klassikkoaihe Suvivirren laulaminen koulussa.
Kukaan ei saa järkyttyä, se on pahinta, mitä voi käydä.
Suvivirrestä on perustuslakivaliokunta linjannut jo vuonna 2014, että sen laulaminen ei tee tilaisuudesta uskonnollista. Joten huoletta voi koulussa laulaa, kuinka linnut visertävät laulujansa ja verrata sitä siihen, kun kansa kiittää Herraansa.
Tai niinhän sitä luulisi.
Suomessa on ihan turhaan avattu niin sanottu Pandoran lipas ja päästetty valloilleen kulttuuri, jossa yksittäinen järkyttyjä voi järkytyksellään muuttaa totuttuja käytäntöjä. Koska kukaan ei saa järkyttyä, se on pahinta, mitä voi käydä.
Iltalehti uutisoi tuoreimmasta esimerkistä, kun espoolainen koululaisen isä sai aikaan Espoon kaupungille 10 000 euron uhkasakon. Samainen Iltalehti uutisoi myös, että koulut nyt varoittavat Suvivirrestä.
Kyllä, juuri näin.
Aikana, jolloin nuorten pahoinvointi vain lisääntyy, ongelmiin on tietysti ratkaisuna Suvivirren kieltäminen kouluista. Sillähän kaikesta päästään.
Tai sitten vain toteutetaan Raamatun Sanaa: ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” (Room. 1:22).
Toki nyt on huomioitava, että kyseisestä Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) oli jo tuomiolla, tosin eri jakeista. Elämme vaarallisia aikoja. Uskaltaako Raamattua enää lukeakaan?
Ongelman ytimessä ovat viittaukset kristinuskoon ja Raamatun Jumalaan.
Jumala halutaan systemaattisesti poistaa yhteiskuntamme rattaista, jotta kaikista sitä seuraavista ongelmista voisi näppärällä logiikalla syyttää Jumalaa.
Ongelman ytimessä ovat viittaukset kristinuskoon ja Raamatun Jumalaan.
Kuitenkin kaiken yläpuolella Jumala vastaa omasta Sanastaan. Jotenkin on niin, ettei näistä Suvivirsi-kohuista jaksa enää edes pöyristyä. Raamatussa on kerrottu monin eri sanakääntein, millaista sekasotkua lopun ajat ovat.
Ihmiset kulkevat onnensa ohi ja ovat vieläpä ylpeitä siitä. Meidän tehtävämme on pysäyttää edes yksi, joka hoippuu kohti päämääräänsä.
Se sentään on tärkeämpää kuin kiistely vanhasta ja perinteikkäästä virrestä.
