Suomen Vapaakirkon syyskokous järjestettiin Teopoliksessa lauantaina 21. marraskuuta. Paikalla oli 107 kokousedustajaa ja toimihenkilöä. Keskeiset hallitusvalinnat, seurakuntien tulevaisuus ja Kiponniemen asiat aiheuttivat virkeää keskustelua.
Ihmisen rajallisuutta on hankala hahmottaa arkisen elämän keskellä. Jokainen joutuu vuorollaan kohtaamaan oman tai lähimmäisensä rajallisuuden. Evankeliumissa on toivo tulevaisuudesta.
Suomen Vapaakirkon hallintosihteerinä aloittava Heidi Örtengren kertoo kokevansa tämän työn omaksi jutukseen. Heidi Jarva puolestaan pääsee keskittymään kummilapsityön koordinaattorin tehtäviin.
Kyky keskustella vaikeista asioista on ollut esillä jopa Vapaakirkon työntekijäpäivillä. Nuorille aikuisille suunnatussa Doxa-tapahtumassa käsiteltiin kysymyksiä lopunajoista.
Miten Pyhän Hengen armolahjat ilmenevät seurakunnan arjessa? Miten niiden käyttöä voidaan rohkaista ja millainen merkitys niillä on seurakunnan elinvoimaisuudelle?
MAINOS
Jotta suunnitelmamme ja sen seurauksena talous olisi Jumalan mielen mukaista, meidän on pyydettävä Jumala mukaan suunnitteluumme.
Olin kuusitoistavuotias ja tullut pari vuotta aikaisemmin uskoon. Eräänä iltana olin ystäväni luona, joka oli puolestaan hiljakkoin tullut uskoon. Hän oli juuri kokenut Hengellä täyttymisen ja puhunut kielillä. Ja hän oli innoissaan.
Kielilläpuhumisen lahja osoittaa samalla, että ihmisen yhteys Jumalaan on rikas ja monipuolinen. Se ei tapahdu vain ymmärryksen kautta, vaan myös suoraan hengen kautta.
Parkanon vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja Kaj Mäntylä on saanut kokea, kuinka Jumala on auttanut koko perhekuntaa.
Joitakin vuosia sitten, kerran ollessani kävelylenkillä, minut valtasi sellainen ajatus, että pitää poiketa reitilleni osuneen kerrostalorykelmän pihaan. Siinä tallustellessani aloin rukoilla talon asukkaiden puolesta. Tuosta rukouksesta muodostuikin, sanoakseni, kestotyyppinen.
Kaikki artikkelit näytetty