Kolumni: Miten Jumalan ääni kuuluu seurakunnan budjetoinnissa?

Vapaakirkon talous- ja hallintojohtaja Kimmo Kaartama pohdiskelee budjetoinnin merkitystä. Kuvituskuva. Kuva: Pexels.com
Jotta suunnitelmamme ja sen seurauksena talous olisi Jumalan mielen mukaista, meidän on pyydettävä Jumala mukaan suunnitteluumme.

Talouden luvut ovat seurausta toiminnan suunnittelusta. Jokaisen luvun takana pitää olla selkeä suunnitelma, mitä tulevalla toimintakaudella on tarkoitus tehdä. Budjetti kertoo lukuina, mihin seurakunta suuntaa toimintansa ja resurssinsa.

Jotta suunnitelmamme ja sen seurauksena talous olisi Jumalan mielen mukaista, meidän on pyydettävä Jumala mukaan suunnitteluumme. ”Vaella nöyrästi Jumalasi edessä” (Miika 6:8) Tämä ohje kuullaan Miikan kirjasta ja se sopii myös seurakunnan suunnitteluprosessin ylimmäksi ohjeeksi. Emme voi luottaa vain omaan ymmärrykseemme, koska se on vajavaista. Rukoileminen toiminnan suunnittelun puolesta on tärkeää koko seurakunnan tehtävän toteuttamisen kannalta.

Päätöksenteko on eri asia kuin neuvonantajien kuuleminen.

Toinen hyvä ohje löytyy Sananlaskujen kirjasta: ”Neuvonantajien runsaus tuo menestyksen.” (San 24:6). Toiminnassa mukana olevilta ihmisiltä eli seurakuntalaisilta on hyvä kuulla mihin suuntaan resurssejamme tulisi käyttää ja minkälaisia resursseja meillä on käytettävissä. Hiljainen mutta kriittisen tärkeä tieto jää usein kuulematta. Päätöksenteko on eri asia kuin neuvonantajien kuuleminen. Vanhimmisto tekee päätösesityksen seurakunnankokoukselle, mutta valmisteluvaiheessa laajan joukon kuuleminen antaa lisää viisautta ja johtaa todennäköisemmin parempaan suunnitelmaan.

Toimintasuunnitelma ja talousarvio pitää olla yhdessä koeteltua, ja seurakunnankokouksessa nämä tulevat yhteisesti käsitellyksi, mutta myös koetelluksi. Sellaisen suunnitelman kanssa on hyvä elää. (2.Kor 8:21) ”Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.”

Lahjoittajien tahdon kunnioittaminen ja siitä viestiminen vaatii erityistä avoimuutta.

Avoimuus rahan käytössä on valossa vaeltamista. Lahjoittajien tahdon kunnioittaminen ja siitä viestiminen vaatii erityistä avoimuutta. On erityisen tärkeää, että lahjoitetut varat käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne on kerrottu käytettävän. Jos ihminen kuvittelee lahjoittavansa vaikkapa lapsityöhön, mutta raha käytetäänkin johonkin muuhun, tämä periaate vaarantuu. Sananlaskuissa on muistutus, että mikäli toimimme tämän periaatteen vastaisesti, asia tulee ennemmin tai myöhemmin eteemme. Sananlaskujen kirjan luvun 12 jakeessa 14 sanotaan: ”ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt”.

Tämän takia seurakunnan on hyvä miettiä tarkkaan, mihin kohteisiin on mahdollista lahjoittaa ja miten siitä viestitään. Välillä on hyvä osoittaa erityisiä rahantarpeita, mutta useimmiten on parempi mennä parilla yleisellä viitenumerolla. Mahdolliset epäkohdat tai virheet tulevat helpommin esiin, kun lukujen kanssa ollaan riittävän avoimia. Avoimuus johtaa yleensä myös pidempään keskusteluun, mutta sitä ei pitäisi pelätä, vaan pikemminkin mennä sitä kohti. Avoimuus luvuissa johtaa pitkällä aikavälillä suurempaan luottamukseen.

Kimmo Kaartama. Kuva: Esko Kallioniemi
Kimmo Kaartama Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon talous- ja hallintojohtaja
JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää