Kun tulin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Kiponniemeen tuoreena leskenä, minuun teki syvän vaikutuksen se lämpö, jolla minut otettiin vastaan. Niin henkilökunta kuin päivien osallistujatkin ottivat yksinäisen surijan suorastaan kainaloonsa. Sen jälkeen olen ollut siellä monenlaisessa mukana niin talkoissa kuin tapahtumien ohjelmissa.
Kiponniemessä on läsnä Jumalan Henki vahvana. Joka kerta siellä oltuani on kiitollinen mieli. Tämä henki ja ilmapiiri on siinä määrin vahva, että kun on ulkopuolisten tapahtumia, ihmiset ihmettelevät ja kysyvät, mikä täällä on niin erikoista, että tuntee ilmapiirin, joka saa ihmisen kokemaan hyvää oloa? Siinä on helppo kertoa uskon asioista ja Hengestä, joka paikassa vaikuttaa. Mikä on sen parempaa mainosta!
Koko henkilökunta on ottamassa tulijat vastaan lämpimästi. Henkilökunnalla on hyvä yhteishenki, jonka ulkopuolinen selvästi aistii. Se on kehittynyt vuosien varrella tosi hyväksi. Jos Kiponniemi pistetään tauolle useaksi kuukaudeksi vuosittain, tulee henkilökunta jatkuvasti vaihtuvaksi, eikä tätä yhteishenkeä synny mitenkään. Kiponniemessä jo luonto saarnaa. Siellä on riittävästi parkkitilaa, jota Tampereella ei ole.
Vuosien saatossa on Kiponniemessä tullut eteen projekteja, joissa on tarvittu isompiakin summia rahaa (puhumattakaan pienistä). Kun on käännytty asiassa Jumalan puoleen ja tehty uskossa päätös toteuttaa, ovat tarvittavat varat aina löytyneet. Esimerkiksi ison salin rakentamisen aikana oli meneillään Vapaakirkko velattomaksi -kampanja.
Hallitus oli pitkään pohtinut asiaa ja sopi, että yhtään lisävelkaa ei oteta, mutta rukouksen jälkeen päätti luottaa Taivaalliseen Isään ja päätti, että aletaan rakentaa. Heti kokoustauolla todettiin kännykkäviestistä, että eräs henkilö oli päättänyt antaa rakennusprojektiin ison summan. Hallitus oli mykistynyt nopeasta rukousvastauksesta. Paljon vastaavia pienempiä ihmeitä on tapahtunut ja tapahtuu yhä edelleen.
Kiponniemessä on lukemattomien ihmisten usko vahvistunut tai uudistunut, samoin moni on löytänyt elämäänsä uuden suunnan ja alkanut seurata Jeesusta. Tässä ei ole rahassa mitattavaa tulosta, mutta on silti mittaamattoman arvokasta. Kiponniemi on ennen kaikkea sisälähetystä. Evankeliointi ja lähetystyö eivät kumpikaan tuota rahallisia tuottoja, vain kuluja.
Onko Vapaakirkon johto kysynyt Jumalalta, mitä Hän haluaa tehdä Kiponniemen suhteen?
Sami Gottberg
