Holokaustin muistoa kunnioittava liitto (IHRA) antaa määritelmän: ”Antisemitismi on tietty juutalaisia koskeva näkemys, joka voi ilmetä vihana juutalaisia kohtaan. Antisemitismin retoriset ja fyysiset ilmentymät on suunnattu juutalaisiin tai muihin kuin juutalaisiin henkilöihin ja/tai heidän omaisuuteensa, juutalaisyhteisön instituutioihin ja uskonnollisiin tiloihin.” Suomi on IHRAn jäsenenä hyväksynyt määritelmän sekä perustanut eduskuntaan antisemitismin vastaisen ryhmän.
Vapaakirkon näkemys on kristallinkirkas: antisemitismi on räikeä rasismin muoto, se on syntiä ja väärin. Puolustamme uskonnonvapautta ja jokaisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa. Seisomme juutalaisten ja juutalaisen yhteisön rinnalla vastustaen heihin kohdistuvaa syrjintää, ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja väkivaltaa (Jerusalemin julistus antisemitismistä).
Elokuussa osallistuin Helsingin synagogan 120-vuotisjuhlaan. Tapahtumaan piti saada kutsu, rekisteröityä ja todistaa henkilöllisyytensä portilla. Siinä, missä kirkkoihin on vapaa pääsy, synagogaan ei voi enää astella tuosta vaan. Seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowsky painotti juhlan avauspuheessa heidän haluaan olla kaikille avoin, kaupunkia palveleva yhteisö. On väärin joutua kokoontumaan väkivallan pelossa muurien ja turvatarkastusten takana.
Siinä, missä kirkkoihin on vapaa pääsy, synagogaan ei voi enää astella tuosta vaan.
Kuullessamme sanat ”juutalaiset muurien ja turvatarkastusten takana” hälytyskellojen tulisi todella soida.
Kirjassaan Ihmisen varjo (Lähetysseura 2024), teologi Erkki Jokinen pohtii pahuuden olemusta holokaustin linssien läpi: miten on mahdollista, että keskelle kristittyä Eurooppaa saattoi nousta äärimmäisen tehokas tuhoamisleirien verkosto.
Eräs Jokisen pohdinnoista käsittelee pahan banaalia, siis arkipäiväistä tai tylsämielistä, luonnetta. Natsi-Saksassakin pahuuden rattaita pyörittivät miljoonat aivan tavalliset ihmiset. Järkyttävä tuhoamiskoneisto kätki kasvonsa harmaaseen virkamiesmäisyyteen ja arkiseen jokapäiväisyyteen.
Kenet laitat vastuuseen, kun kaikki ovat osallisia vain tekemällä velvollisuutensa? Hidasta turtumista seurasivat hirvittävät teot.
Keskitysleirille joutunutta pastori Martin Niemölleria lainaten: ”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti. … Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”
Me emme Suomessa saa turtua kasvavalle vihamielisyydelle, saati katsoa antisemitismin nousua vierestä ja vaieten.
