Kuten artikkelissa Kaste on osallisuutta Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta totesimme, painottavat sekä roomalaiskirjeen kohta 6:1–14 ja kolossalaiskirjeen 2:12 sitä, että mielenmuutoksen tehnyt ihminen on osallinen Kristuksen kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Kristuksessa olemisesta tulee hänen uusi identiteettinsä. Kasteessa Kristuksen kanssa ristiinnaulittu vanha ihmisemme haudataan ja herätetään yhdessä Kristuksen kanssa elämään uutta elämää. Kaste näin ollen vahvistaa identiteettiämme Kristuksessa. Osallisuus Kristuksesta on siten kuuliaisuuden askeleen lisäksi oleellinen osa kasteen olemusta.
Kaste näin ollen vahvistaa identiteettiämme Kristuksessa.
Välittääkö kaste syntien anteeksiantamisen tai Pyhän Hengen saamisen? Apostolien tekojen kohdan 2:38 mukaan asian saattaisi ymmärtää näin: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
Tämä Pietarin antama kehotus kohdistetaan niille, jotka kuulivat hänen puheensa ja ”saivat piston sydämeensä”. Pietari kehottaa heitä kokonaisvaltaiseen mielenmuutokseen. Kaste tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä, jonka kaiken kattava sovitustyö on taannut syntien anteeksisaamisen. Tämän nimen arvovallan alle kasteelle tulija on mielenmuutoksellaan osoittanut taipuvansa.
Jokaiselle yksilölle kastetapahtumasta muodostuu omakohtainen ja ainutkertainen tilanne.
Tekstin mukaan kastettava saa lahjaksi Pyhän Hengen. Kysymys ei tässä kohdassa ole armolahjasta, vaan lahja on Pyhä Henki itse, joka annetaan kaikille Kristuksen seuraajille. Tapahtuuko tämä kasteessa? Näin suoraa johtopäätöstä emme voi ainoastaan tämän tekstin perusteella tehdä. Syytä on huomata, että esimerkiksi sadanpäämies Kornelius ja hänen kodissaan kokoontuneet saivat Pyhän Hengen ensin ja heidät kastettiin sen jälkeen (Apt.10:44–48). Kaste ei siten näytä yksiselitteisesti olevan Pyhän Hengen saamisen ennakkoehto.
Olen kuvannut kasteen olemukseen liittyviä yleisiä piirteitä. Jokaiselle yksilölle kastetapahtumasta muodostuu omakohtainen ja ainutkertainen tilanne. Joku voi siinä hetkessä kokea voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolon ja saada esimerkiksi jonkun armolahjan. Toiselle kastehetkeen ei välttämättä liity mitään suurempia tunnekokemuksia, kuten ei itsellänikään. Voimakkaat kokemukset eivät tee kastehetkestä sen ”onnistuneempaa” tai niiden puute ”huonompaa”. Kummassakin tapauksessa kasteen hautaan astutaan ja sieltä noustaan yhdessä Kristuksen kanssa.
