Vapaakirkollinen Eino Paanasen kahdeksanhenkinen perhe muutti Kanadaan Port Arthuriin (Thunder Bay) vuonna 1960. Hän kantoi sydämessään kutsua aloittaa Vapaakirkollinen työ Kanadassa.
Eino Paananen alkoi oman työnsä ohessa pitää rukouskokouksia kodeissa ja sitten yleisiä kokouksia vuokratiloissa. Jumala siunasi työtä, ja ihmisiä tuli uskoon.
Pieni uskovien joukko rekisteröityi Port Arthurin suomalaiseksi vapaaseurakunnaksi vuonna 1962. Vapaakirkollinen Kauko Pölkin kuusihenkinen perhe muutti Kanadaan Montrealiin vuonna 1962 ja myöhemmin Port Arthuriin vuonna 1964. Heidän perheensä saapuminen vahvisti nuorta uskovien joukkoa.
Vuonna 1965 seurakunta osti baptistien kirkon ja kutsui ensimmäiseksi pastorikseen Usko Murtosen Australiasta. Vierailevia puhujia kutsuttiin Suomesta. Heitä olivat muiden muassa Emil Rautiainen, Väino Rissanen ja Oiva Rosenberg Yhdysvalloista. Jumala antoi erikoisen herätyksen suomalaisten keskuuteen, ja kirkko täyttyi uusista uskovista.
Thunder Bayn seurakunnan pastoreina ovat toimineet Usko Murtonen, Seppo Kostamo, Taisto Salo, Antti Rytkönen, Eila Sillanpää (os. Tynjälä), Erkki Moisio ja Asko Tynjälä.
Suomalaisen Vapaakirkon työ laajeni ympäri Kanadaa Torontosta Vancouveriin asti, mikä tarkoittaa noin 4 000 kilometrin matkaa. Työtä tehtiin Kanadassa Torontossa (Erkki Moisio), Sudburyssä (Antti Rytkönen), Sault Ste Mariessa (Seppo Kostamo, Usko Murtonen ja Ave Pasuri), Vancouverissa ja Campbell Riverissä (Tuomas Jäntti ja Usko Murtonen, Timo Varuhin ja Veijo Heikkilä). Toimintaa oli myös Yhdysvaltojen puolella Washingtonin, Astorian ja Oregonin alueilla sekä eri puolilla Kanadan British Columbiaa (Tuomas Jäntti).
Suomalaisten Vapaaseurakuntien jokavuotiset kesäjuhlat olivat suurin tapahtuma suomalaisten uskovien keskuudessa.
Monet Suomen Vapaakirkon pastorit ja kirkon johtajat vierailivat puhujamatkoilla Kanadan suomalaisissa vapaaseurakunnissa. Heistä olimme aina Jumalalle kiitollisia.
Tänään uusia suomalaisia siirtolaisia ei enää tule Kanadaan, ja vanhempi sukupolvi on muuttanut Taivaan kotiin. Toinen ja kolmas sukupolvi puhuvat englantia, ja he ovat muuttaneet englanninkielisiin seurakuntiin.
Kunnioitamme ja siunaamme kaikkia pioneeri työntekijöitä, jotka uskollisesti ja uhrautuvasti antoivat elämänsä Jumalan työhön suomalaisten siirtolaisten keskuudessa.
Kaikki Kanadan suomalaiset vapaaseurakunnat ovat nyt lopettaneet toimintansa. Thunder Bay oli ainoa seurakunta, jolla oli oma kirkkorakennus ja viimeinen, joka lopetti toimintansa. Haikein mielin seurasin, kun Thunder Bayn suomalaisen vapaaseurakunnan historiallinen kirkko myytiin 60 vuoden jälkeen huhtikuussa 2026. Olinhan ollut tämän seurakunnan pastorina yhteensä kahdeksan vuotta, vuosina 1976–1980 ja 1982–1986.
Kanadansuomalaisen Vapaakirkon uskovat ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa ovat muuttaneet ympäri Kanadaa ja kantavat vieläkin hedelmää. Työ ei ole ollut turha Herrassa, sillä monet tuhannet suomalaiset ovat kuulleet evankeliumin sanoman ja sadat ihmiset ovat tulleet uskoon tämän työn kautta.
Olen asunut Torontossa jo melkein yhdeksän vuotta. Julistan vieläkin evankeliumin hyvää sanomaa, kun tarvitaan Toronton Saalemissa ja Suomi-Kodissa, joka on suomalainen eläkeläisten kerrostalo ja vanhainkoti. Kun vapaaseurakunta lopetti toimintansa Torontossa, niin monet sen jäsenistä liittyivät helluntaiseurakuntaan.
Torontossa toimiva Saalem-helluntaiseurakunta on muuttunut englanninkieliseksi, mutta suomenkielisissä kokouksissa käy vielä noin 15–25 kuulijaa.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana kaikki suomenkielinen hengellinen toiminta lakkaa Kanadassa, mikä on hieman valitettavaa.
Kiitollisena siunaan ja muistan Kanadan suomalaista Vapaakirkon työtä.
