Varmoja kevään merkkejä on koulujen ja opistojen kevätjuhlien järjestäminen. Suomen teologisessa opistossa Tampereella kyseinen tapahtuma oli 80 vuoden merkkipaalussa, sillä kristillisen kansanopisto Santalassa Hankoniemessä aloitti toimintansa vuonna 1946.
Teologisen opiston rehtori Timo Lehikoinen sivusi puheessaan tiivistetysti historian vaiheita.
—Keskellä kiivaita sotavuosia vuonna 1943 vapaakirkollisessa kokouksessa päätettiin lähteä edistämään kansanopistomuotoista koulutusta. Koulutus siis nähtiin erittäin tärkeäksi, Lehikoinen kertaa.
—Erilaisia saarnaajakouluja ja lähetysopistotoimintaa on ollut jo vuodesta 1800-luvun loppuvuosilta alkaen. Antti Mäkinen aloitti saarnaajakoulun Tampereella vuonna 1897. Tämä antaa levollisen mielen myös tulevaisuudesta. Koulutus jatkuu jossain muodossa, sillä opiskelu ei lopu koskaan, vaikka jokin vaihe tulee suoritetuksi loppuun.
Suomen teologisesta opistosta valmistunut kolmikko Henna Puolakanaho, Julia Kujala ja Vili Vehkasaari olivat valmistaneet videotervehdyksen, joka sisälsi juuri juhlan arvoisen määrän huumoria sekä ironisia terveisiä opettajille.
Kaikesta huokui silti kunnioitus niin opettajia kuin kanssaopiskelijoitakin kohtaan.
Kolmikko vakuutti Suomen teologisen opiston tuntuneen kodinomaiselta paikalta, jossa voi avoimesti näyttää tunteitaan.
Opiston johtokunnan puheenjohtajalla Mari Luotolalla oli erityiset terveiset tuotavanaan niin valmistuneille kuin vielä jatkavillekin opiskelijoille.
—Kirkkokunnan muutosten, nykyisen taloustilanteen ja opiskelijoiden pienen määrän keskellä on upeaa nähdä, kuinka uusia versoja nousee kohti tulevaa, esimerkiksi syksyn hienoja koulutusohjelmia. Rukoillaan, että versot voivat alkaa tuottaa hedelmää, Luotola toteaa.
—Johtokunnassa todettiin, että tutkinto on vähän kuin ajokortti päästä oikeille teille ja varsinaisesti opettelemaan ajamista.
Luotola rohkaisi opiskelijoita ja kaikkia läsnäolleita kuulijoita pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä.
—Minkä aika on nyt? Mitä tekemään sinut on oikeasti kutsuttu? Mitä on aika kantaa ja mistä pitää luopua? Mikä on tapa toteuttaa kutsua Jumalan antamassa tehtävässä?
—Kristus ja Hänen läsnäolossaan oleminen on lähde, jossa voimme kokea syvän sisäisen tyydytyksen. Kyseessä on Hänen voimansa, ei meidän. Hänen sotansa, ei meidän, Luotola kiteytti.
