Hengelliset telttakokoukset kesäisin ovat nykyään harventuneet. Syynä on seurakuntien vakiintuneet kokous- tai kirkkotilat. Toisena syynä on, ettei löydy aina talkoohenkistä pystytysporukkaa kesälomien aikaan. Nykyään telttaa ei myöskään voi jättää oman onnensa nojaan, kun ilkityöntekijöitäkin on liikkeellä.
50–70-luvuilla asiat olivat toisin, kun ei ollut joka seurakunnalla tai srk-piirillä omia toimitilojakaan. Oltiin syksystä kevääseen asti kotikokousten varassa, joten siihen toivat kesäiset telttakokoukset erilaisuudellaan kivan oman antinsa ja mausteensa. Pystytyskään ei ollut ongelma, kun löytyi talkooväkeä. Teltta pystytettiin kylässä keskeiselle paikalle jonkun talon pihaan tai pellolle. Kun vahvistimen äänensäätönupit vielä käännettiin kaakkoon, niin siinä sai ämyrien kautta evankeliumista osansa koko kyläkunta. Ei silloin tarvittu virkavallalta lupia ämyrien käyttöön.
Seinäjoen vapaaseurakunnallakin oli 60-luvulla kirkon viereisellä tontilla telttakokouksia. Samalla tontilla on nykyään kerrostalo. Näinä aikoina seurakuntien kokoontumistiloissa ollaan hissukseen ja jopa sälekaihtimien takana. Hävetäänkö ristin sanomaa?
Telttatyöhön toivat omat haasteensa 50–60-luvuilla tällä seudulla teltan siirtokuljetukset, olihan vanha, korkea kolmimastoinen teltta puupenkkeineen ja puhujapönttöineen massiivinen kuljetettava. Ei ollut kuorma-autoa kuljetuksiin. Niinpä telttaa kuskattiin traktorilla ja tarpeeksi isoilla kärryillä.
Nämä siirrot lankesivat useinkin isälle, ja ne reissut ulottuivat pisimmillään Kuortaneen Mäyryyn ja Alajärvelle. Se oli isäni mukaan sellainen pitkä päivän reissu. Oli leikintekoa käydä teltan siirrossa naapurikunnissa Jalasjärven Jokipiissä, Kauhajoen Harjankylässä tai Teuvan Norinkylässä, puhumattakaan oman paikkakunnan kylistä. Useinkin siinä oli vielä teltan pystytyskin tai purkaminen kyseessä, joten isäkin oppi telttamestarin työn. Omat jipot piti tietää, kun mastojen sisalköydet piti yöksi tai vesisateen uhatessa löysätä köysien kutistumisen takia.
Telttakokoussarjoja saattoi olla Kurikankin alueella kuudesta seitsemään kesässä.
Kolmimastoinen teltta jäi suupohjan alueen käyttöön ja lyhennettiin kaksimastoiseksi. Teltta repesi kuitenkin riekaleiksi vuonna 1968 kovassa vesisateessa ja tuulessa Kauhajoen puolella, joten seuraavana vuonna hommattiin uusi ja pienempi teltta alueellemme. Pienempi teltta taitettavine retkituoleineen mahtuikin sitten jo isoon autonperäkärryyn ja siirrot helpottuivat.
Puhujina olivat 60-luvun puolella muun muassa evankelistat Asta Jantunen, Ester Eklund, Eira Haapamäki sekä saarnaajakoulun oppilaita ja tietysti Juho Koivumäki ynnä muita. Isäni mukaan näitä telttakokoussarjoja saattoi olla Kurikankin alueella kuudesta seitsemään kesässä.
Kommelluksitta ei aina selvitty. Olin alle kouluikäinen, kun kolmimastoista telttaa purettiin. Innolla päästin takimmaisen maston köyden vaarnastaan etukäteen. Masto rojahti keskimmäisen kylkeen. Onneksi ei kenenkään päälle eikä telttakangaskaan revennyt.
Eräälle pystytysreissulle mentiin traktorilla teltta kyydissä ja pienessä tihkusateessa Kurikan toiselle laidalle tiukalla aikataululla. Telttapaikan antaja oli unohtanut niittää heinäpeltoonsa teltalle tilan. Siinä piti äkkiä kiertää naapureilta kysymässä viikatetta lainaksi. Onneksi sellainen saatiin ja metriä korkea heinä lakosi, kun isäni heilui viikatteen kanssa. Kello 19 alkoi kokous, ja teltta oli pystyssä.
Kauhajoen puolelle mentiin erään kerran kovalla kiireellä autolla ja peräkärryllä 70-luvulla, oli nimittäin AIV-rehun tekoaikakin kotona menossa. Perillä isä huomasi, että leka, jolla lyötiin vaarnat maahan, oli jäänyt kotiin. Siinä oli isä äkkiä hypännyt autoon. Hän kävi hakemassa lekan kotoa. Onneksi poliisia ei ollut tien päällä. Kello 19 oli silti teltta pystyssä ja kokous alkoi.
"Trasukirkkolaaset on nukkunu pommihin."
Joskus 80-luvulla Kurikan keskustassa oli teltta. Eräänä yönä tihutyön tekijä oli katkonut puukolla teltan nailonköydet. Teltta oli aamulla myttynä, mutta onneksi silti ehjänä.
Naapurikylässä oli uskovan kodin pihassa telttakokoukset. Oli ilmeisesti ollut väkevä ja pitkä kokous illalla, kun aamulla talonväki nukkui sikeästi. Meijerikuskille ei siten ollut nostettu aamulla maitotonkkia tonkkalavalle. Joku oli kuullut, kun meijerikuski jatkoi matkaa ja lausahti vahingoniloisena ironisesti: ”Trasukirkkolaaset on nukkunu pommihin”. Mutta se kertoi myös, että vanhurskaan uni on syvä ja makea, kun synnit on sovitettu ja anteeksi saatu. Ei haittaa, vaikka joskus tonkatkin myöhästyvät aamulla lavalta. Kuitenkin tämä meijerikuski istui usein vakavana kokouksissamme.
