Satavuotiasta järjestäytynyttä Vapaakirkkoa juhlistetaan muun muassa kesäkuussa Tampereella järjestettävillä kesäjuhlilla. Lauantaina 10. kesäkuuta juhlilla vietetään Antamisen päivää, jolloin vapaakirkollisia rohkaistaan antamaan syntymäpäivälahja Suomen Vapaakirkolle.
– Syntymäpäiväjuhliin on tapana tuoda lahja. Mietimme, mitä voisimme antaa kirkollemme, kenties kiitokseksi siitä, että olemme saaneet olla osa huolehtivaa ja rakastavaa yhteisöä, sanoo Vapaakirkon 100-vuotisjuhlatyöryhmän koollekutsuja ja diakoniajohtaja Kristian Vilkman.
Hän muistelee lämmöllä lapsuutensa ja nuoruutensa leirejä, jotka mahdollistuivat satojen vapaaehtoisten antamin resurssein.
– Voisinko puolestani mahdollistaa sata euroa lahjoittamalla, että leirejä on tulevaisuudessakin?
Kiitollisuus menneestä ja tulevaisuuden rakentaminen lyövät siis lahjassa kättä.
– Vapaaseurakunnat haluavat jatkossakin mahdollistaa vähintään kaiken sen mitä niiden elämään on tähän mennessä kuulunut. Tuhansille uusille seurakuntalaisille halutaan tarjota yhä seurakuntakoti, jossa voi kuulla Jumalan sanaa ja kasvaa ihmisenä ja kristittynä, Vilkman kiteyttää.
Antaminen kaiken perusta
Antamisen päivän päätapahtuma on kello 13 järjestettävä tilaisuus, johon on maaliskuun kolmantena päivänä aikaa tasan sata vuorokautta.
– Haastamme osallistumaan lahjaan eurolla per Vapaakirkon ikävuosi, mutta jollekin summa voi olla kymmenen senttiä tai kymmenen euroa per vuosi, Kristian Vilkman sanoo.
Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinenkin korostaa, että Antamisen päivän lahja perustuu vapaaehtoisuuteen, onhan juuri vapaaehtoinen lahjoittaminen kaiken vapaakirkollisen elämän ja toiminnan perusta.
– Periaatteenamme on ollut aina, että seurakuntiemme toiminta ja siten myös niiden yhteinen toiminta, jota Vapaakirkon toiminnot edustavat, rahoitetaan vapaaehtoisilla lahjoilla ja anneilla. Osallistumme itse seurakuntiemme ja niiden yhteisen toiminnan resursoimiseen .Antaminen on meille hengellinen periaate.
Syntymäpäiväjuhliin on tapana tuoda lahja.
Vuorisesta onkin luontevaa, että Vapaakirkon satavuotiaan taipaleen juhlimisessa on esillä myös yhteinen osallistuminen kulujen kattamiseen. Antamisen päivä ei kuitenkaan ole vaatimus vaan haaste tai pyyntö, joka jätetään jokaisen harkittavaksi.
– Vapaakirkollisuuteen ei kuulu sen valvominen, paljonko joku antaa tai antaako lainkaan. Kaikki perustuu iloisen sydämen antamiseen.
Yhteinen päätös
Antamisen päivä ei liity etukäteen määriteltyyn taloudelliseen tarpeeseen, kertoo Vapaakirkon talous- ja hallintojohtaja Kimmo Kaartama.
– Tarvetta on jatkuvasti, ja mitä enemmän lahjoituksia saamme, sitä enemmän työtä voidaan tehdä.
Siihen, miten lahjakeräyksen tuotto käytetään, vaikuttaa paljolti, kuinka suureksi se muodostuu. Mahdollista on sekin, että kerätyt varat esimerkiksi rahastoidaan, jotta niitä voidaan hyödyntää vielä sadan vuoden kuluttuakin.
– Asia täytyy miettiä erikseen, kun summa on tiedossa. Tässä vaiheessa kaikki vaihtoehdot ovat auki. Vaikuttaa suuresti, tuottaako keräys tuhat vai sata tuhatta euroa. Mitä suurempi summa on, sitä tarkempi on oltava sen suhteen, että rahat käytetään viisaasti tulevaisuuttakin ajatellen.
Kristian Vilkman kertoo, että kerättävän lahjan avulla panostetaan tavalla tai toisella nuoriso-, diakonia- ja lähetystyöhön.
– Näitä työmuotoja olemme saaneet tehdä vapaaseurakuntina yhdessä ja nähdä, että Jumala on siunannut niitä liikkeemme historiassa. Voisivatko ne olla meille annettuja armoituksia, joihin haluamme jatkossakin panostaa? Ovatko seurakuntakuntakoulut sadan vuoden kuluttuakin Vapaakirkon ydintoimintaa 15 vuotta täyttäneille? Onko Vapaakirkossa tuolloin yhä lohtua ja apua tarjoavaa diakoniatyötä? Entä miten lähetystyötä toteutetaan seuraavan sadan vuoden aikana? Vilkman kyselee.
Mikäli resursseja olisi, toimintamuotoja voitaisiin kehittää entistä elinvoimaisemmiksi. Vilkman jääkin pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos joka toinen Suomen noin kymmenestä tuhannesta vapaakirkollisesta antaisi 100 euron syntymäpäivälahjan.
– Sen vapaakirkolliset päättävät yhdessä. Perimäämme kuuluu, että seurakunnat päättävät, miten yhteiset varat käytetään.
