Kielimuuria ylitettiin aluksi nettisanakirjan avulla. Lause kerrallaan ajatuksia kääntäen.
– Se on vaatinut viitseliäisyyttä ja malttia, sillä keskustelu etenee sillä tavoin hitaasti. Se auttoi kuitenkin synnyttämään yhteyden ukrainalaisiin ystäviimme, Janita Cruz kertoo.
– Pian huomasimme, että tarvitsemme tulkin, jotta voimme välittää evankeliumia hartaushetkissä myös ukrainalaisille ystävillemme.
Kun tulkkia ei heti löytynyt, kekseliäisyys auttoi. Hartaushetkissä raamatunjakeet heijastettiin ukrainan kielellä seinälle. Näin ukrainalaiset pystyivät seuraamaan käytettyä tekstiä.
– Koen, että rakkaus antaa keinot. Vaikkei itsellä ole tarvittavaa kielitaitoa, on paljon mitä voi tehdä, Cruz täsmentää.
ViaDia ry:n monikulttuurisuustyön koordinaattorin, Suvi Erikssonin, kautta Cruz sai tarvittavia materiaaleja, kuten hengellisiä lauluja ja videoita. Niitä hän pystyi käyttämään osana hartaushetkiä.
– Jouluna ukrainalainen Ljudmila luki jouluevankeliumin ukrainaksi ja me luimme sen suomeksi, Cruz kertoo.
Jumala järjesti tulkin
Samanaikaisesti tiimi etsi ja rukoili Jumalalta tulkkausapua.
– Kun etsintä ei tuntunut tuovan tuloksia, totesin Jumalalle, että kyllähän sinä voit vain lähettää tulkin luoksemme, Cruz naurahtaa.
Tänä keväänä Cruz koki, että juuri niin kävikin. Yhtenä päivänä Ljubaksi esittäytynyt tulkki ilmestyi ruokajakoon ja kertoi tulleensa tulkkaamaan. Kävi ilmi, että yksi tiimiläinen oli sopinut Ljuban kanssa asiasta, mutta asia tuli Cruzille yllätyksenä.
– Maaliskuusta lähtien Ljuba on ollut tulkkina joka keskiviikko ruokajakoa edeltävässä hartaushetkessä.
Venäläisen Ljuban tulkkausapu on ollut tärkeää. Ljuba itse kertoi olevansa surullinen Ukrainaan kohdistuvista sotatoimista. Tämän sanoittaminen ääneen on poistanut mahdollisia jännitteitä ukrainalaisten ja venäläisen tulkin väliltä.
– Tiedämme, etteivät kaikki alueellamme asuvat venäläiset ajattele samoin, vaan ovat asiassa Putinin kannalla, Cruz täsmentää.
Lähetyskenttä on tuotu luoksemme
Janita Cruz näkee, että lähetyskenttä on tuotu kotiovillemme.
– Usein ajatellaan, että lähetystyötä pitäisi tehdä kaukana kotoa. Monelle lähetystyön tukeminen on luontaista, mutta kun lähetyskenttä tuodaankin kotiovellemme, punnitaan haluammeko oikeasti tehdä jotain evankeliumin levittämiseksi eteenpäin.
Janita Cruz on saanut kipinän lähetystyöhön jo lapsuuskodissaan. Myöhemmin avioliitto meksikolaisen miehen kanssa on tuonut monikulttuurisuuden kiinteäksi osaksi hänen elämäänsä.
– Lapsuuskodissani kävi vieraita eri lähetyskentiltä, joten kulttuurirajojen ylittäminen on ollut minulle aina luonnollinen asia.
– Ajattelen, että evankeliumi menee aina kaiken edelle. Minun tehtäväni on rakastaa muista uskonnoista ja kulttuuritaustoista tulevia lähimmäisiä. Jumalan rakkauden tulee näkyä meissä.
Minun tehtäväni on rakastaa muista uskonnoista ja kulttuuritaustoista tulevia lähimmäisiä. Jumalan rakkauden tulee näkyä meissä.
Janita Cruz kokee, että Jumala kutsuu heitä pariskuntana lähetystyöhön.
– Voihan olla, että sen on tarkoituskin toteuta täällä kotiovellamme.
Monikulttuurisessa työssä Cruz näkee tarpeellisena avoimen mielen sekä kiinnostuksen toisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan.
– Kekseliäisyydellä, viitseliäisyydellä ja avoimuudella pääsee pitkälle. Joskus monikulttuurisessa toiminnassa vaaditaan sitä, että on valmis antamaan itsestään enemmän kuin suhteessa suomalaisiin.
– Rakkaus lähimmäistä kohtaan tulee Jumalalta.
On tärkeää nähdä ihmisten hätä
Rakkaus diakoniatyötä kohtaan syntyi Cruzin sydämessä avun saajana. Kun 1990-luvun lama ajoi lapsuuskodin talouden ahtaalle, sai yhdeksänlapsinen perhe kirkon diakoniatyöstä apua.
– Erityisesti mieleeni on jäänyt jouluksi saamamme ruokalaatikko, jossa oli peruselintarvikkeiden lisäksi myös taloussuklaata. Muistan, miten hyvältä tuntui saada apua.
Cruz on terveydentilansa vuoksi poissa työelämästä ja pienen kuntoutustuen vuoksi hän on aikuisenakin turvautunut diakoniatyön tarjoamaan ruoka-apuun.
– Huomasin, että diakoniatiimissä on pääosin iäkkäitä vapaaehtoisia. Ajattelin, että nuorempana voisin olla avuksi.
– Minun on ollut helppo samaistua avun hakijoihin, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. On ihana, että voin olla avuksi.
Aineellisen avun lisäksi on tärkeää nähdä myös hengellinen kaipuu.
– Rukoilemme säännöllisesti ukrainalaisten ja heidän läheistensä puolesta. He ovat kiitollisia siitäkin. Huoli läheisistä on välillä kova. Jo se lohduttaa, että voimme rukoilla yhdessä heidän puolestaan.
Ukrainalaisten osoittama kiitollisuus on antanut Cruzille uudenlaisen näkökulman.
– Meillä on täällä kaikki hyvin, mutta siltikään emme aina ole kiitollisia. Ukrainalaisten osoittama kiitollisuus pienissäkin asioissa on opettanut kiitollisuutta omaakin elämää kohtaan.
– Antamalla rakkautta saat takaisin rakkautta.
