Kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä kuulee yhä useammin vieraita kieliä, ja monilla työpaikoilla suuri osa henkilöstöstä on ulkomaalaistaustaisia. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee enemmän kansainvälisiä opiskelijoita kuin koskaan aiemmin. Tämä muutos herättää kysymyksen: näkyykö monikulttuurisuus myös vapaaseurakunnissa – ja miten sen tulisi näkyä tulevaisuudessa?
Väestönkehitys ja maahanmuutto
Lahden kaupungin tilaaman MDI:n Maahanmuuton tilannekuva 2025 -selvityksen mukaan Suomi on saanut muuttovoittoa ulkomailta joka vuosi vuosien 1990–2024 aikana. Vuosina 2010–2024 nettomaahanmuutto toi maahan yli 330 000 henkilöä. Vuonna 2023 nettomaahanmuutto oli tilastohistorian suurin, mikä johtui erityisesti ukrainalaisten kotikuntavalinnoista sekä työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton kasvusta Intian niemimaalta ja Itä- ja Kaakkois-Aasiasta.
Suurimassa osassa Suomen kuntia kotimaisia kieliä puhuvien työikäisten ennakoidaan supistuvan vuosien 2024–2040 aikana. Kotimaisia kieliä puhuvien työikäisten supistumisen ennakoidaan olevan voimakasta Kouvolassa (-23,5 %), Lappeenrannassa (-15,1 %), Porissa (-13,9 %) ja Lahdessa (-13,8 %), mutta maltillista Jyväskylässä (-1,5 %) ja Kuopiossa (-2,8 %).
Ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku olisi laskussa. Kotimaisia kieliä puhuvien määrä väheni vuosina 2018–2024 lähes 100 000 henkilöllä, kun taas vieraskielisten määrä kasvoi yli 200 000 henkilöllä. Kasvu näkyi erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös Lahdessa vieraskielisten osuus on ennusteiden mukaan nousemassa yli 20 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä.
Lahden tilanne esimerkkinä
Lahdessa työikäisten kotimaisia kieliä puhuvien määrä ennustetaan vähenevän noin 14 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Samaan aikaan vieraskielisten työikäisten määrä kasvaa lähes 86 prosenttia. Tämä muutos kertoo siitä, että kaupungin elinvoimaisuus on jatkossa entistä enemmän maahanmuuttajien varassa.
Vapaaseurakunnat eivät voi sivuuttaa tätä kehitystä.
Haasteet ja mahdollisuudet vapaaseurakunnille
Vapaaseurakunnat eivät voi sivuuttaa tätä kehitystä. Joshua Projectin mukaan Suomessa on 60 kansanryhmää, joista 16 luokitellaan saavuttamattomiksi kristinuskon näkökulmasta. Näihin kuuluvat esimerkiksi bangladeshilaiset, iranilaiset ja kurdit. Monikulttuurinen Suomi tarjoaa siis mahdollisuuden tavoittaa ryhmiä, joita ei ole aiemmin saavutettu.
Samalla Vapaakirkon jäsenistö ikääntyy. Jäsenten keski-ikä on korkeampi kuin väestössä keskimäärin, mikä tarkoittaa, että työikäisten määrä vähenee seurakunnissa nopeammin kuin muualla yhteiskunnassa. Tämä voi heikentää seurakuntien toimintakykyä ja elinvoimaisuutta, ellei uusia jäseniä löydy.
Monikulttuurisuuden rakentaminen seurakunnissa
Jos vieraskielisten osuus seurakunnissa saadaan nousemaan samalle tasolle kuin väestössä, se voi vahvistaa niiden elinvoimaisuutta. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Tarvitaan tietoisia ponnisteluja: maahanmuuttajien kohtaamista, heidän huomioimistaan ja evankeliumin kertomista ymmärrettävällä tavalla. Kristityt maahanmuuttajat tarvitsevat myös ohjausta seurakunnan yhteyteen. Toimintatapoja on muokattava niin, että uudet tulijat kokevat seurakunnan kodikseen.
Lopuksi
Suomen väestönkehitys on sidoksissa maahanmuuttoon – ja sama koskee vapaaseurakuntia. Monikulttuurisuuden huomioiminen ei ole vain tilastollinen välttämättömyys, vaan myös hengellinen mahdollisuus. Seurakunnat voivat kasvaa elinvoimaisiksi yhteisöiksi, joissa eri taustoista tulevat ihmiset kokevat kuuluvansa yhteen. Tämä edellyttää avoimuutta, rohkeutta ja käytännön tekoja.
