Puhelimen näyttöön ilmestyi tiistaina 11. helmikuuta Lapuan vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja Tuomo Kangasluoman nimi. ”Näin on päässyt käymään, että seurakunnan kokous on juuri valinnut Esko Puhton uudeksi seurakunnanjohtajaksi.” Sydämen valtasi syvä kiitollisuus, Puhto kertoo ensitunnelmista.
– Olen kipuillut kutsumukseni kanssa pitkään. Monesti mietin, onko kutsumukseni sittenkin palvella seurakuntaa oman työn ohessa. Jotenkin aina koin, etten pystynyt ulosmittaamaan elämästäni Jumalan valtakunnan parhaaksi niin paljon kuin olisin halunnut. Seurakunnalle jäi aina liian pieni siivu.
Mahdollisuus palvella seurakuntaa työntekijänä on pitkäaikaisen haaveen täyttymys.
Käytettävissä
Esko ja Titta Puhto opiskelivat molemmat Tampereella Suomen teologisessa opinnossa kaksi tärkeää vuotta elämästään. Opistolla tutustuttiin myös Tom Bollströmiin, josta tuli myöhemmin Lapuan vapaaseurakunnan pastori. Bollström kutsui Eskoa usein vierailulle Lapuan vapaaseurakuntaan. Sitä kautta seurakunta tuli vähän tutuksi.
– Lapualla oli aina tosi hyvä käydä. Seurakunta tuntui kotoisalta ja otti lämmöllä vastaan. Kun Tom lähti, tiesin että seurakunta alkaa etsiä uutta pastoria.
– Minulle on aina ollut todella tärkeää kokemus siitä, että Jumala avaa oven. En halua olla ajamassa itseäni johonkin tehtävään väkisin. Haluan kokea, että Jumala kutsuu ja avaa.
Laitoin hakemuksen sisään ajatuksella, että olen käytettävissä, en pyrkimässä.
Kun paikka tuli julkiseen hakuun, Lapualta vihjattiin, että kannattaa hakea. Jumala oli valmistellut muutosta ja piirtänyt suuntaviittoja jo aiemmin. Lyhyen ajanjakson sisällä kolme Esko Puhton tilanteesta tietämätöntä henkilöä toi hänelle profeetallisen viestin: ”sinulle tarjotaan pian töitä.”
Puhton työpaikka Mirkan prosessinhoitajana oli hyvä, mutta sisimmässä oli poltellut jo vuosia Jumalan valtakunnan työkutsu.
– Profetiat vahvistivat sisäistä kokemustani. Ymmärsin, että tilanne on pian muuttumassa. Laitoin hakemuksen sisään ajatuksella, että olen käytettävissä, en pyrkimässä, Puhto alleviivaa.
Sanahirviö
Hakuprosessiin kuuluivat haastattelut vanhimmiston ja seurakunnan edessä, ja tietysti vaalisaarna.
– Se on sanana minulle punainen vaate, oikein sanahirviö. Mahdoton ajatus, että pyrkisin saarnalla seurakuntaan. Käyttäisinkö saarnaa ja Sanan opettamista ikään kuin välineenä pyrkiäkseni johonkin tehtävään ja saavuttaakseni sillä ihmisten mielisuosiota, Puhto sanoo painokkaasti ja vakavasti.
– Kerroin avoimesti ajatukseni vanhimmistolle, ja he ymmärsivät hyvin näkökulmani. He totesivat, että ei puhuta perinteisestä vaalisaarnasta, vaan tehdään sinut tutuksi seurakunnalle.
Uskon, että minusta muovautuu seurakunnan näköinen. Työ on yhteinen, ja matkaa tehdään yhdessä.
Kysyessäni työhaastattelun kysymyksistä vaikeinta, Puhto on hetken hiljaa.
– Minkälainen seurakunnan johtaja tulisin olemaan? hän vastaa sitten.
– Seurakuntatyön kokemusta on kertynyt paljon, mutta ei varsinaisesti työntekijän roolissa aiemmin. Ajattelen, että seurakunta vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen tulisin olemaan. Puhun paljon mieluummin tehtävästäni seurakunnan palvelijan kuin johtajan näkökulmasta. Uskon, että minusta muovautuu seurakunnan näköinen. Työ on yhteinen ja matkaa tehdään yhdessä.
Vahva kokemus
Esko Puhto kasvoi Pietarsaaressa. Hän kuvailee olleensa arka ja ujo lapsi.
– Uskonratkaisun tein 10-vuotiaana. Havahduin siihen, että tähän asti on menty toisten siivellä, mutta nyt teen oman ratkaisuni, Puhto kertaa käännekohtaa.
– Sanoin Jeesukselle: ”En tiedä, olenko aiemmin tätä sanonut, mutta nyt sanon. Tahdon seurata sinua.”
Jumala on kätkenyt jokaiseen jotakin, mikä tulee näkyviin vasta ajan myötä.
– Jos olisin nuorena tiennyt, että minut valitaan Lapuan vapaaseurakunnan johtajaksi jonain päivänä, olisin tuupertunut ajatuksen alle. Aluksi pelkäsin olla edes tekemisissä muitten kanssa. Vasta pikkuhiljaa aloin ottamaan vastuuta, jopa opetusvastuuta.
Oltiin heti samalla aaltopituudella, Titta on niin läsnä. Vakaa, iloinen, avoin ja kaunis.
Syksyllä 2004 Saalem-seurakunnan rukousillassa Esko tervehti uutta kasvoa, Tittaa. Molemmat olivat tahoillaan rukoilleet puolisoa. Erään nuortenillan jälkeen keskustelu venähti tunnin mittaiseksi. Siitä se alkoi, Titalle tuli vahva kokemus Eskosta.
– Ajattelin, että tuon ihmisen kanssa haluaisin mennä naimisiin. Ihastuin Eskossa sisäiseen rohkeuteen, päättäväisyyteen, ulkonäköön, huumorintajuun, koko pakettiin — suomalainen mies, Titta nauraa.
– Koin heti Titan kanssa keskustellessa, että tässä on ihminen, joka ymmärtää minua. Oltiin heti samalla aaltopituudella, Titta on niin läsnä. Vakaa, iloinen, avoin ja kaunis. Miellytti silmää, korvaa ja sydäntä, Esko hymyilee.
Vuoden päästä ensikohtaamisesta Puhtot menivät naimisiin. Koti löytyi Pietarsaaren keskustasta. Perheeseen syntyivät Elias vuonna 2008 ja Pihla vuonna 2011. Perheen kuopus Juuli syntyi Härmässä, sillä vanhempien lasten myötä Puhtojen kaipuu päästä kaupungista maalle kasvoi. Kun Eskon veli halusi luopua mökistä Härmässä, Pietarsaaren osake myytiin ja Härmään remontoitiin perheen nykyinen koti vuonna 2014.
Hoitavaa aikaa
Elettiin kevättä 2018. Puhtojen kuopus Juuli oli kolmivuotias ja Titta mietti mahdollisuuksiaan edellisen työn päätyttyä. Hän oli huokaillut ja itkeskellyt Herran puoleen useamman kuukauden.
– Sieluani hoitivat psalmin sanat ”Minä olen kuullut sinun itkusi äänen ja vastaan.”
Samaan aikaan Esko oli rukoillut ja haaveillut parin vuoden opintovapaasta ja mahdollisuudesta antaa päivän parhaat tunnit Raamatun opiskeluun.
– Yhtenä päivänä Eskon tullessa töistä hän sanoi: ”Mitä jos lähdetään Raamattukouluun?” En osannut odottaa tällaista Jumalan vastausta, Titta hymyilee.
Muutto kolmen lapsen kanssa Pirkanmaalle vaati monen palasen loksahtamista paikalleen. Esko sai opintovapaan ja Titan vanhemmat lupasivat hoitaa Juulia. Alakouluikäisille Eliakselle ja Pihlalle kahden vuoden visiitti Pirkanmaalle oli mieluinen alkujännityksestä huolimatta.
En muista, olenko koskaan itkenyt kahden vuoden aikana niin paljon, todella hoitavaa aikaa.
Titta kertoo, että opinnot Suomen teologisessa opistossa olivat todella merkittävät.
– En muista, olenko koskaan itkenyt kahden vuoden aikana niin paljon, todella hoitavaa aikaa. Saatoin itkeä ihan luentojen aikana, ja kappelitunnit olivat ihania, Titta herkistyy.
– Oli hienoa peilata opetusta seurakuntaelämästä kertynyttä kokemusta vasten. Sain todella paljon työkaluja, joilla on ollut ja tulee olemaan suuri merkitys tulevaakin silmällä pitäen, Esko kiteyttää.
Pariskunta koki kutsunsa kannalta todella merkittävänä sekä opetuksen, opiston ilmapiirin että ennen kaikkea ihmiset, joiden kanssa sai jakaa elämää. Vuonna 2020 he molemmat valmistuivat seurakuntatyön linjalta.
Puhtaalta pöydältä
Esko Puhto on silminnähden innostunut uuden tehtävänsä edessä. Miehen sielussa pyörii kaksi sanaa, jotka kuvaavat tämän hetken tunnelmia parhaiten: kiitollisuus ja into.
– Olen kiitollinen Jumalalle. Tuntuu hienolta, kun seurakunta tunnistaa kutsun ja haluaa minut työyhteyteensä. Tätä on odottanut niin kauan, että intoa on vuosien varrella ehtinyt kertyä, Puhto nauraa.
– Seurakunnassa on hyvä yhteys ja vanhimmisto, on hienoa hypätä mukaan liikkuvaan junaan.
Puhto muistaa erityisen rukouksen vuosien takaa.
– Rukoilin Herralta, että saisin aikanaan mennä sellaiseen seurakuntaan, johon minulla ei olisi minkäänlaista historiaa aiemmin. Voisi alkaa rakentaa tyhjältä pöydältä. Tähänkin rukoukseen Jumala vastasi. Saan aloittaa tutustumalla uusiin ihmisiin minulle uudessa seurakunnassa.
Tämä on tuttua. Tytöt ovat tottuneet olemaan mukanani lapsityön toiminnassa, Elias on istunut isän kanssa kokouksissa.
Seurakunta on kuulunut aina Puhton perheen arkeen. Titta työskentelee Kauhavan helluntaiseurakunnan lapsityöntekijänä, joten perheen kotiseurakunta on ollut Kauhavalla. Nyt suunnitelmana on, että 14-vuotias Pihla ja 10-vuotias Juuli kulkevat äidin mukana Kauhavalle. 16-vuotias Elias käy isän mukana Lapualla.
– Kerroin tilanteen jo alun perin Lapuan vapaaseurakunnan vanhimmistolle, eikä se ollut puolin eikä toisin ongelma, Esko sanoo.
– Tämä on meille aika tuttua. Tytöt ovat tottuneet olemaan minun mukanani lapsityön toiminnassa ja tapahtumissa, Elias on istunut isän kanssa kokouksissa, Titta kuvailee. Härmästä on kätevä molempien kulkea töihinsä.
Vakaa mies
Minkälaisen työntekijän Lapuan vapaaseurakunta Esko Puhtosta saa?
– Tunnollisen, koko sydämellä ja elämällä palvelevan. Sielunhoito on yksi Eskon vahvuuksista, hän jaksaa kuunnella ja paneutua oli asia minkä kokoinen tahansa. Vakaa mies, ei säikähdä pienestä, kokemus seurakuntaelämästä on niin pitkä, Titta sanoo.
– Yhdestä asiasta seurakunta voi olla kohdallani varma, tulen tekemään parhaani. Haluan olla riippuvainen Herrasta, Esko täydentää.
– Sydämessämme on kaipaus saada olla mukana näkemässä ja kokemassa, mitä Jumala tekee Lapualla, Kauhavalla ja Suomessa. Odotamme Jumalan valtakunnan murtautumista tähän maahan vielä voimakkaammin, Titta ja Esko Puhto sanovat lopuksi kuin yhdestä sydämestä.
