Alttiuden kengissä: Puinen pöytäristi

Kuva: Pixabay
Kirjoitustyöläisenä kaikenlainen nikkarointi toimii kirjainten ja välimerkkien kanssa askartelun verrattomana vastapainona. Vaikka käsityötaitoni voi monen mielestä olla aika puutteellinen, uskon tämän lahjan olevan lähtöisin Jumalasta.

Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä, sen neljännessä luvussa kysytään: ”Ja mitä sinulla on, mitä et ole saanut lahjaksi?”

Muistan myös Kalervo Syvännön noudattaman periaatteen, jota lainaan vapaasti tässä yhteydessä: ”Kun kovasti yrittää, välillä voi onnistuakin.”

Puunkappaleita oli menossa jätelavalle. Materiaalille ei kuulemma ollut löytynyt ottajaa.

Käytän nikkarointiin pääasiassa kierrätyspuuta, esimerkiksi kuormalavoista, rikkinäisistä huonekaluista, henkareista tai vaikkapa katkenneista jääkiekkomailoista saatavaa materiaalia.

Eräänä päivänä piipahdimme yhdellä kirpputorilla. Siellä tapasin ystävämme Saaran. Hänellä oli mukanaan reilun kokoinen, vanha mäntypuinen hyllytaso. Saara kertoi, että heidän taloyhtiössään tehtiin remonttia, ja näitä puunkappaleita oli menossa jätelavalle. Materiaalille ei kuulemma ollut löytynyt ottajaa. Niinpä tiedustelin, josko voisin napata ne nikkaripajalleni. Se sopi hyvin, ja samana päivänä kävin hakemassa hyllytasot talteen.

Kuva: Vesa Rohila

Olin tehnyt kokeeksi muutaman pöytäristin aiemmin, joten tuumasta toimeen, vaikka senttimetreillä mittaankin. Sahasin pöytäsirkkelillä hyllytasoista sopivia soiroja ja pätkäisin ne mittoihinsa. Totesin niiden olevan aivan loistavaa ainespuuta.

Pienen talttailun, liimaamisen ja hiomisen jälkeen syntyi puinen risti, jonka istutin jalustalle. Sitten sivelin pari lakkakerrosta pintaan, ja esine oli siinä. Oletteko muuten pohtineet, miten vivahderikas on äidinkielemme? Mitä tästä tuumitte: ”Aloin lakata.” Ehkä vähän vaikeatajuinen lause sellaiselle, joka ei puhu suomea äidinkielenään. Vajaan vuoden Ruotsin puolella kielipuolena asuneena voin vain kuvitella.

Puuseppäoppipojan nikkariharjoitukset jatkuvat iloiten.

Vierailimme jokunen viikko sitten kotiseurakuntaamme kuuluvien ystäviemme luona. Veimme tuliaisena heille tämän puupajalla valmistuneen esineen. Ystävämme ilahtuivat siitä, ja ristille löytyi paikka heidän kodistaan. Koimme tässäkin Jumalan johdatusta pienessä, arkisessa asiassa. Puuseppäoppipojan nikkariharjoitukset jatkuvat iloiten.

Rohkaisen siunaten myös sinua antamaan Jumalan käyttöön lahjasi, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Vesa Rohila (vesa.rohila@gmail.com) Kirjoittaja on tietokirjailija ja Ulvilan vapaaseurakunnan jäsen.
JAA ARTIKKELI: