Lapsuuteni ei ollut kovin uskonnollinen. Kotona ei juuri puhuttu Jumalasta – isäni ihaili kommunismin aatetta ja käytti paljon alkoholia. Äiti ehkä rukoili salaa, mutta ei puhunut siitä minulle. Ainoa uskonnollinen hetki oli, kun mummoni opetti minulle iltarukouksen. Lapsena kävin myös salaa pyhäkoulussa, mutta se jäi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle.
Ala-asteella rukoilin vielä iltarukouksen, mutta yläasteella elämäni muuttui. Kaverit, alkoholi ja väärät valinnat veivät minut mukanaan. Jumalaa muistin vain, kun olin ongelmissa – putkassa tai ahdistuneena. Kun selvisin niistä, unohdin Hänet taas.
Armeijan jälkeen sain töitä pienessä yrityksessä, jossa eräs nuori nainen kertoi minulle päivittäin uskostaan Jeesukseen. Hän eli lähellä Jumalaa, ja se teki minuun vaikutuksen. Olin kuitenkin niin täynnä häpeää ja huonoutta, etten uskaltanut sanoa, että minäkin halusin tuntea Jumalan. Lähdin töistä pois ja jatkoin huonoa elämääni.
Aloin lukea Raamattua ja rukoilla, mutta vanha elämä veti takaisin.
Eräänä iltana olin ajamassa kotiin, kun autoni bensa loppui moottoritielle. Toinen autoilija pysähtyi ja tarjoutui auttamaan. Hän ei ainoastaan ostanut bensaa, vaan kertoi, kuinka Jeesus oli muuttanut hänen elämänsä. Jokin sisälläni heräsi – minäkin halusin tuntea tuon Jeesuksen. Aloin lukea Raamattua ja rukoilla, mutta vanha elämä veti takaisin.
Lopulta olin yksin. Rahat menivät alkoholiin, ystävät katosivat, ja mietin, oliko elämäni jo ohi. Silloin mieleeni nousi laulu: ”Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin.” Siinä hetkessä rukoilin:
”Jos Jumala olet olemassa, auta minut löytämään Sinut.”
Aloin lukea Raamattua ja etsiä totuutta. Ymmärsin, että tarvitsen Jeesuksen – vain Hänen kauttaan on toivoa ja anteeksiantoa. Itkin ja rukoilin monta yötä. Ja sitten tapahtui jotakin – sydämeni sisälle tuli rauha, jota en ollut ennen tuntenut. Se ei ollut vain tunne, vaan varmuus siitä, että Jumala todella rakastaa minua ja että Jeesus on antanut anteeksi kaiken.
Jeesus on antanut anteeksi ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Jeesus johdatti elämääni myös uusia ihmisiä. Löysin kristittyjen keskusteluryhmän netistä, josta sain ensimmäisen uskovan ystäväni. Hänen kauttaan pääsin seurakuntaan, Alfa-kurssille ja opin lisää uskosta. Hänestä tuli lopulta vaimoni, ja nyt meillä on kaksi lasta.
Tänä päivänä voin sanoa, että olen löytänyt rauhan Jeesuksessa. En siksi, että elämäni olisi täydellistä, vaan siksi, että Jeesus on antanut anteeksi ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Maailman Luoja rakastaa meitä kaikkia niin paljon, että antoi Poikansa Jeesuksen kuolla ristillä meidän syntiemme tähden. Kun sanomme “kyllä” Jeesukselle, Hän antaa meille rauhan, jota maailma ei voi antaa.
