Koska en voinut olla mukana kaikissa tilaisuuksissa, kyse ei ole millään tavalla kattavasta katsauksesta. Ja kun on kyse musiikista, toivon lukijoiden muistavan, että kuulijoiden mieltymysten kirjo on laaja. Tehtävänannon mukaisesti pyrin pitäytymään lähinnä musiikissa.
Armo suuri yllätti!
Kesäjuhlien tilaisuuksista ensimmäinen, johon ehdin paikalle, oli Kristyn eli Kristillisen teatteriyhdistyksen vaikuttava Kätköpaikka-näytelmä Seinäjoen nuorisokeskuksessa. Terhi Gröhnin ohjaaman teoksen loppukohtauksessa koko esiintyjäkaarti laulaa vakavana, yksiäänisesti, laulun On armo suuri, ihmeinen.
Ikituttu laulu kiteyttää koko näytelmän viestin aivan poikkeuksellisella tavalla, eikä se ole koskaan tuntunut yhtä voimalliselta. Kukaan kuulijoista ei laulanut mukana, ja se nimenomaan tuntui oikealta, koska hetki oli merkittävä. Hyvin erikoinen kokemus minulle!
Tätä sointia ei voi millään muulla markeerata. Lisää tällaista!
Lastenkuoro ja puhallinorkesteri
Lauantaiaamuna päälavalla oli koko kansan Yhteinen tulevaisuus -tilaisuus. Lavalla oli ilmeisesti juhlien suurin esiintyjäjoukko: suuri, reippaasti laulava lastenkuoro ja Vapaakirkon puhallinorkesteri Kai Piikkilän johdolla sekä välillä myös lasten King’s kids -tanssiryhmä. Näiden lisäksi lavalla retkeili näytelmäryhmä.
Esiintymislavan tilan riittävyyttä testattiin, kuten myös äänentoistoa. Lastenkuoron ja puhallinorkesterin yhteiset kappaleet ja sovitukset olivat hauskoja, ja suuri ansio on juuri reipasäänisten lasten laulamisessa. Tätä sointia ei voi millään muulla markeerata. Lisää tällaista!
Pekka Hautakangas & Sound of Grace
Ryhmä vastasi lauantai-iltapäivän Yhteinen rukous -tilaisuuden musiikista. Laulujen suomenkieliset tekstit olivat näkyvissä koko kansalle, ja monet lauloivat mukana. Ne, jotka eivät osanneet kappaleita, tai eivät muuten tohtineet laulaa mukana, näkivät seinältä, mitä laulettiin.
Lähelläni, eri puolilla, istui tai seisoi nuoria juhlavieraita, jotka osasivat kaikki laulut verrattoman hyvin. Näin ylistyslaulu soi ikään kuin kymmenien tai satojen kaiuttimien kautta!
Tässä tilaisuudessa rumpujen ”paksun” pään soundi oli omituinen, kolahtava, jopa minua häiritsevästi. Ajattelin taas kerran, että sähkörummut olisivat varmempi miksattava, vaikka tiedän, että yleensä jokainen rumpali tai miksaaja tuomitsee moisen ajattelunkin rikollisena. Puhun kuitenkin vain siitä, mitä korvani viestivät.
Pop Up Gospel
Blues Brothers on top 3 -suosikkielokuviani ja paras musiikkielokuva ikinä. Lauantai-illan Yhteinen kutsu -tilaisuuden musiikista vastasi Pop Up Gospel -kuoro ja bändi solisteineen, ja väkisin mieleeni tulivat edellä mainittu elokuva ja James Brown Harlemin musta kuoro.
Pop Up Gospelin jokaisella laulajalla oli oma mikki. Miksaus oli huolellista. Nimenomaan koko kuoron laulusoundi oli täyteläinen, värikylläinen, ja kuoron harmoniset osuudet olivat tässä musiikissa parasta. Kaikki laulut olivat englannin kielellä ja keinahtelevaa mustaa gospelia.
Ajoittain volyymi jostakin syystä kasvatettiin kuulijan korville huomattavan voimakkaaksi, mikä ei kylläkään olisi ollut tarpeen. Parasta tämä(kin) musiikki oli ”sopivalla” volyymilla.
Tämä ryhmä oli mielestäni tasokkain kaikista kesäjuhlilla kuulemistani. Mutta kaikki laulut olivat siis englannin kielellä. Yhdessä (tärkeimmistä) päätilaisuuksista. Miksi?
Braxén-kamarikuoro Törnävän kirkossa
Aikanaan venäläinen ruutimakasiini, Törnävän luterilaiseksi kirkoksi sittemmin rakennettu tila, on suorakaiteen muotoinen, ei siis ristikirkko. Katto-osa on puurakenteinen. Nämä asiat ehkä osaltaan selittävät sen, että lauantai-illan konsertissa Juha Törmän johtama kuoro soi valtavan hienosti. Täysin akustinen musiikki oli hyvin miellyttävää kauttaaltaan.
Muutamissa kappaleissa Törmä säesti kuoroa pianolla. Merja Pitkäsen lausumat lyhyet tekstit Anni Korpelan ja Hilja Aaltosen tuotannosta rytmittivät kuoron laulukokonaisuuksia. Kaikki sovitukset olivat kuoron johtajan tekemiä ja poikkeuksetta mielenkiintoisia.
Alkupuolen kaksi Törmän säveltämää laulua: Minä nostan silmäni vuoria kohti ja Kun ilon annat nousivat minulle mieluisimmiksi. Eteläafrikkalaisen Mennään kotiin sovitus sisältää läpi kappaleen bassoäänten kompin, joka aina vain viehättää, vaikka olen kuullut sen ennenkin.
Konsertin päätti Tapani Nuutisen Herran siunaus, ja sen viimeisen sävelen kaunis loppusointu syöpyi kyllä pysyvästi sydämeen. Ihana konsertti!
Lavan tekniikka ymmärrettävästi kiittää juhlien aivotyöryhmää tästä house bändi -ideasta.
Suhe Live -house band
Pääsin kuuntelemaan Suhe Live -bändin musiikkia livenä vasta lauantai-illan Yhteinen valtakunta -tilaisuuden loppupuolella. Ryhmä on hyvin omistautunut tehtäväänsä ja ammattitaitoinen.
Vuoden 2024 kesäjuhlien house bändin miksaus lavalla oli hyvää, rumpusettiä myöten. Ylistysmusiikin sanat näytettiin seinälle, laulut ilmeisesti käytännössä suomeksi.
Nyt kansa ei kovin laajasti osallistunut lauluihin. Ehkä kappaleet olivat outoja tai yhteislauluiksi liian mutkikkaita. Huomion arvoista on myös, että Suur-Helsinki ei ole Pohjanmaan aluetta vielä ollenkaan, joten bändi ei kai ole usein operoinut juhlapaikkakunnalla aiemmin. Lavan tekniikka ymmärrettävästi kiittää juhlien aivotyöryhmää tästä house bändi -ideasta. Ei tarvitse joka välissä olla isosti säätämässä…
Lasse Heikkilä & band, tanssiryhmä Arrival of the Birds
Sunnuntaiaamun Yhteinen tulevaisuus -tilaisuudessa musiikista vastasi Lasse Heikkilä & bänd + lauluryhmä. Heikkilän luotsaamassa soittajistossa olivat muiden bändiläisten ohella viulu, sello, huilu, saksofoni, trumpetti ja pasuuna. Mukavaa, toimivaa musiikkia, myös useita tuttuja yhteislauluja.
Reippaat lapsilaulajat ilahduttivat! Tilaisuudessa esiintyi myös tanssiryhmä Arrival of the Birds. Tanssi on vaikea laji, kun se halutaan istuttaa tällaisiin juhliin. Koreografi on kovin paljon vartijana. Jorma Uotisen taannoinen koreografia Viulunsoittaja katolla -musikaalin kohtauksessa juutalaisissa häissä istui kuin nenä päähän, mutta muutoin en oikein koskaan ole ”kokenut” tanssin toimivan minulle. Varmasti olen vain sokea tässä asiassa.
Bändi laulatti koko kansalla Hengellisen laulukirjan laulun numeron 1 Pyhä, pyhä, pyhä, jossa olivat Heikkilän nokkelat ja mieleen jäävät väli- ja loppusoitto!
Chariots väläytti helmeä!
Tämä vuoden kesäkuussa 90 vuotta täyttävä Mauri Hämäläinen, julistaja, puhui Kuopiossa pari kuukautta sitten. Hän muisteli, että vuosikymmeniä sitten joku Herran palvelija sanoi puheensa aluksi: ”Auttakoon Jumala, etten minä nyt puheellani pilaa sitä hyvää, jota tämä kuoro näillä ihanilla lauluillaan on saanut sydämissä aikaan!” Herätyksen aikana uskoon tulleena kaidan tien taapertajana saatan ymmärtää, mitä hän tarkoitti.
Kesäjuhliemme musiikkia kuunnellessani odotin hetkeä, jolloin tuo laulu tulisi. Sen sai esittää sunnuntain Yhteinen tie -tilaisuudessa Chariots-kuoro ja bändi Hannu Salmensaaren johdolla. Rauhallinen ylistyslaulu, What a Beautiful Name it is, jonka yksi kuoron naissolisteista aloitti aivan yksin pehmeällä säestyksellä. Vähitellen kappale laajeni ja voimistui, mukaan tuli lisää soittajia ja koko kuoro, ja sitten taas lopuksi kaunis, rauhallinen lopetus.
Heti laulun jälkeen juontaja Ottilia Kuivamäki rukoili lyhyesti, mikä oli vähintäänkin oikein ja hyvän tuntuista, koska tähän kohtaan ei ollut ohjelmassa varattu sitä ”Mauri Hämäläisen Sanan saarnan” paikkaa. Tämä kappale oli siis minulle juhlien timantti! Merkillisintä on, että kyseinen laulu esitettiin englanniksi, ja sanat myös heijastettiin samalla kielellä seinälle. Taivaan Isä voi käyttää myös vieraita kieliä.
Chariots soitti ja lauloi myös ehtoollisen jaon aikana, ja tässä vaiheessa osa juhlaväestä koki, että musiikkia soitettiin liian kovalla volyymilla. Bändi tai kuoro ei käsittääkseni päätä siitä, mitä kaiuttimista lopulta tulee, vaan äänihenkilöiden pöydän säätimien kääntäjiin on meidän boomereiden katseet tässä kohdistettava.
Päätöskonsertti: Pentti Hietanen ja Lasse Heikkilä
Pentti Hietanen lienee ainoa laulaja, joka laulaa äänitteellä itsensä kanssa dueton, omalla äänellään ennen ja jälkeen murrosiän. Kappale on Poika varjoisilta kujilta. Sitä ei kuultu kesäjuhlat päättävässä konsertissa sunnuntai-iltapäivänä, mutta kylläkin runsaasti muita hienoja lauluja.
Lasse Heikkilä & bändi taustalaulajineen oli mukana, ja he hoitivat mallikkaasti myös pariin otteeseen yleisön laulattamista, jotta Hietanen sai ottaa välillä happea. Ajoittain taustalaulajien äänet olisi toivonut paremmin esiin.
Pentti Hietasella on vahva pavarottimainen tenori. Ääni on soinniltaan täysin omintakeinen ja tunnistettava. Laulaminen on puhdasta, rohkeaa ja täyttää soinnillaan helposti koko Seinäjoki Areenan tapaisen estradin. Suurin osa ohjelmistosta oli Lasse Heikkilän tuotantoa, sovitukset ilmeisesti kaikki Heikkilän tekemiä ja oikein toimivia.
Yksittäisistä kappaleista kiinnittyi huomio Viimeinen valo -lauluun, joka olikin tuoreinta materiaalia solistin repertoaarissa. Tekijäkaksikko on Kleemola ja Tyni. Tässä Hietasen ääni oli mielestäni aivan parhaimmillaan. Tutuista Heikkilän lauluista esimerkiksi Katsokaa tuskiaan oli myös hyvin vakuuttava versio ja paljasti solistin hienon, kiirehtimättömän, täyden laulutavan. Todella upeaa äänen käyttöä ja tarinankerrontaa!
Koska solisti on tenori, hän selvästikin halusi säästää viimeiseen lauluun korkeimman nuottinsa. Kappaleessa En ole koskaan nähnyt Sinua, Jumala Pentti Hietanen lauloi ilman falsettia todella korkean sävelen. Tenorin pitääkin näin tehdä. Hieno konsertti, uljas päätös Vapaakirkon kesäjuhlille!
