Dick Brogden sai kutsun lähetystyöhön 16-vuotiaana Kenian tähtitaivaan alla. Lähetyslapsena kasvanut Brogden päätteli teini-ikäisenä tähtiä katsellessaan, että jos Jumala on tullut jo luomakunnassaan niin upeasti kirkastetuksi, eikö Hänen tulisi tulla kirkastetuksi myös ihmisissä jokaisesta kansakunnasta, heimosta, kielestä ja kulttuurista.
Tämän johtopäätöksen pohjalta linjautui hänen elämänsä, ja tähän päivään mennessä Brogden on toiminut 34 vuotta palvelutyössä vaimonsa Jenniferin kanssa. Hän on myös kirjoittanut useita kirjoja, kuten Live Dead Joy, This Gospel, Missionary God ja Missionary Bible.
Prioriteettina saavuttamattomat kansat
Brogdenin elämäntyö keskittyy evankeliumin viemiseen saavuttamattomien kansojen pariin. Saavuttamaton kansa -termille on hieman vaihtelevia määritelmiä, mutta yleisesti sillä viitataan kansanryhmään, jossa on alle kaksi prosenttia kristittyjä ja jonka parissa ei ole kotoperäistä kirkkoa tai seurakuntaa, joka kykenisi tavoittamaan oman kansansa kristillisellä sanomalla ilman ulkopuolista apua. Saavuttamattomiin kansoihin kuuluu noin 3,4 miljardia ihmistä eli noin 40 prosenttia maailman väestöstä.
Suurin osa näistä kansanryhmistä sijaitsee ”10/40 ikkunaksi”-kutsutulla alueella: noin 10. ja 40. pohjoisen leveyspiirin välissä, Pohjois-Afrikasta Aasiaan. Tällä alueella asuu arviolta noin 60–65 prosenttia maailman väestöstä. Myös suuri osa maailman äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu tällä vyöhykkeellä.
Brogden ei vain puhu aiheesta, vaan on elänyt sitä todeksi jo vuosikymmeniä. He ovat vaimonsa kanssa palvelleet muiden muassa Mauritaniassa, Keniassa, Sudanissa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Brogdenin sanoma kristityille on selkeä ja kirkas: se kutsuu heitä elämään Raamatun sanan mukaisesti ”kuolleina itselleen mutta elävinä Kristukselle”, tarkoittaen, että ihminen luopuu vanhasta itsekeskeisestä elämästään ja elää uutta elämää seuraamalla Jeesusta ja elämällä hänen tahtonsa mukaan. Tästä tulee myös Brogdenin perustaman liikkeen nimi ”Live Dead”.
Live Dead ei ole vain lähetysstrategia vaan elämäntapa, joka haastaa kristittyjä kokonaisvaltaiseen kuuliaisuuteen. Se toimii Assemblies of God World Missions -lähetysjärjestön yhteydessä ja keskittyy seurakuntien perustamiseen saavuttamattomien kansanryhmien pariin.
Brogden vieraili Suomessa helluntaiherätyksen Tellus-konferensissa Seinäjoella maaliskuun loppupuolella. Brogden kutsui kuuntelijoitaan priorisoimaan lähetystyössä täysin saavuttamattomat kansat. Pelkän ”saavuttamaton kansa”-termin lisäksi voidaan eritellä vielä tarkemmin, puhutaanko kansanryhmästä, joilla on erittäin rajallinen pääsy evankeliumin sanoman äärelle, vai kansanryhmästä, jossa on korkeintaan yksi kristitty tuhatta ihmistä kohden.
Vai onko kyse täysin saavuttamattomista kansoista, jossa ei ole ollenkaan kristittyjä, lähetystyöntekijöitä, seurakuntia tai raamatunkäännöstyötä – ei siis minkäänlaista kristillistä läsnäoloa? Brodgenin sanoma oli selvä: sen sijaan, että lähdemme liikkeelle ”helpommasta haastavimpaan”-mentaliteetilla, meidän tulisi keskittää resurssit kaikista vaikeimpiin paikkoihin. Sinne, missä ei ole mitään kristillistä läsnäoloa. Maailmassa on noin 2 000 tällaista täysin saavuttamatonta kansanryhmää.
—Mitä jos voisimme antaa Jeesukselle ylösnousemuksen 2000-vuotissyntymäpäivälahjan? Siihen ei pysty yksikään lähetysjärjestö yksin, mutta voisimmeko yhdessä antaa Jeesukselle lahjan niin, että kaikilla kansanryhmillä olisi pääsy evankeliumin luokse vuoteen 2033 mennessä, Brogden haastoi johtajia Seinäjoella.
Uusi sukupolvi ja saavuttamattomat kansat
Suomessa nuorten parissa on viime vuosina puhuttu lähetystyöstä ja haastettu nuoria lähtemään lähetystyöhön. Kesäkuussa vuonna 2025 Helsingin jäähallissa järjestetyssä lähetystapahtumassa, The Sendissä, noin 450 nuorta ilmaisi tahtonsa ottaa askeleita kohti lähetystyötä ja saavuttamattomia kansoja. Kysyimme Dickiltä, mitä hän haluaisi sanoa nuorille, joilla on kutsu lähteä saavuttamattomien kansojen pariin.
—Niille, jotka haluavat mennä saavuttamattomien kansanryhmien pariin, sanoisin yhden asian: se on maailman paras työ. Mennä sellaisten ihmisten luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, tehdä ensimmäisiä opetuslapsia ja koota heidät ensimmäiseksi seurakunnaksi ylistämään Häntä paikassa, jossa Häntä ei ole koskaan ennen ylistetty – se on paras työ, mitä on. Se on myös maailman vaikein työ, mutta samalla paras. Ja jos lähdet tälle tielle ja annat elämäsi Jeesukselle siinä tehtävässä, et tule katumaan sitä.
Entä mitä ne, jotka ovat eläneet vaikeissa maissa ja kärsineet Jeesuksen tähden, opettaisivat meille länsimaalaisille?
—Luulen, että he sanoisivat: kärsimys ei ole niin kauheaa kuin luulemme. Meillä oli ystävä Saudi-Arabiassa, jota Jumala käytti. Hän joutui vankilaan, ja kun hän pääsi sieltä, hän sanoi: “Se ei ollutkaan niin pahaa kuin ajattelin.” Hän oli rakentanut mielessään suuria pelkoja vankilasta, mutta kun hän kävi sen läpi, se ei ollut niin hirveää – ja se teki hänestä rohkeamman. Me usein kasvatamme mielessämme pelkoja siitä, mitä voisi tapahtua ja kuinka kauheaa kaikki olisi. Totta on, että siihen liittyy vaikeutta ja kipua, mutta se ei ole niin pahaa kuin kuvittelemme. Ja toiseksi, syy siihen miksi se ei ollut niin pahaa, oli se, että Jeesus oli hänelle niin todellinen siellä vankilassa.
—Kun kohtaat kärsimystä ja vaikeuksia, koet Jeesuksen läheisyyden tavalla, jota et voi kokea mukavuudessa ja hyvinvoinnissa. Siksi älä pelkää. On vaikeita asioita, mutta ensinnäkin ne eivät ole niin pahoja kuin ajattelemme, ja toiseksi – mitä ikinä käytkin läpi – Jeesus on sinulle todellinen ja hyvä tavalla, jota et muuten voisi kokea. Ja se on sen arvoista.
