Vapaakirkon kesäjuhlat järjestetään tutussa paikassa Tampereen Teopoliksessa, mutta hieman uudistetulla tyylillä. Juhlateltan sijaan päälavan tapahtumat järjestetään avoimen taivaan alla.
Myös Suomen Viikkolehden tarjonta kokee pieniä uudistuksia.
Seuraamme jokaista juhlapäivää liveseuranta-artikkelissa, johon päivitetään havaintoja ja kuvia kunkin päivän ohjelmatarjonnasta ja sisällöstä.
Kesäjuhlien ohjelma on nähtävillä osoitteessa kesajuhlat.fi
- Lauantain 6. kesäkuuta tärpit:
- kello 10-12: Aamutilaisuus // Päälava // Kaikenikäisten juhla, puheenvuorot lähettäjiltä ja lähtijöiltä eri sukupolvista
- kello 12.30-14: ViaDia 90 vuotta vapaakirkollista diakoniatyötä // Teopolis-sali (1. krs) // Krish Kandiah
- kello 13: Teologisen opiston raamattutunti // Päälava // Tommi Karjalainen (aiheena Ilmestyskirjan Jeesus)
- kello 14.30-16: SVK Missio - Eri sukupolvet, sama missio // Teopolis-sali (1. krs)
- kello 16-17: Jippii & King's Kids -spesiaali // Päälava
- kello 18: Jeesus-ilta // Päälava // Suvi Kankkunen
klo 19.30
Kesäjuhlien viimeinen Jeesus-ilta.
Vapaakirkon missiopalvelutiimiin kuuluva Suvi Kankkunen julistaa aiheesta Jeesuksen Henki lauantain Jeesus-illassa.
Perjantaina katseet kiinnitettiin ristin mieheen, ja vastaavasti lauantaina esillä oli Joh. 7:37-39. Puhutaan lehtimajajuhlan viimeisestä suuresta päivästä.
Jeesus huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.”
Nämä sanat tulevat sellaiseen kohtaa, jossa meneillään on jo kiistely aiheesta, kuka Jeesus on. Onko Hän kirjoitusten lupaama kansan vapauttaja?
Jeesus kärsi samoja kipuja ja sairauksia kuin syntiinlankeemuksen kanssa kipuilevat ihmiset. Hän oli varmaankin hyvin tavallisen rakennustyömiehen näköinen. Kova ja kuuluva ääni huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon ja juokoon.”
Ihmisillä, jotka olivat nähneet Jeesusta pienestä lapsesta asti, oli suuria vaikeuksia kuvitella, että Jeesus oli mitään muuta kuin tavallinen ihminen.
Lehtimajajuhlien ajatuksena oli juhlia sitä, kuinka Jumala piti Israelin kansasta huolta erämaavaelluksen aikana. Viikon ajan vähän kuin telttailtiin, toisin sanoen rakennettiin pieniä majoja ja samaistuttiin elämäntapaan, joka israelilaisilla muinoin oli.
Ruoka ja juoma olivat olennaisia huolenpidossa. Juhlaan liittyi veden vuodattaminen uhrina temppelin alttarilla. Toinen oleellinen ihme erämaassa oli manna ruokana.
Vesi Hengen esikuvana
Kirjoituksissa usein vesi on Hengen vertauskuva. Todennäköisesti Jeesus tarkoitti tässä tilanteessa juuri tähän kuvaan ja tilanteeseen.
Viimeiseen päivään asti Jeesus on ollut juhlilla vähän kuin salaa. Sitten hän huutaa niin, että ihmiset varmasti huomaavat.
Jeesus julistautuu sen täyttymykseksi, mitä lehtimajajuhla edustaa. Samalla tässä on Jeesuksen vastaus kysymykseen, onko Hän Messias vai ei.
Ennen kuin Henki vuodatettiin, ihmisille piti osoittaa Jeesuksen jumaluus, että tämä tosi ihminen on myös tosi Jumala. Profeettojen lupaama Henki lähetettiin maan päälle jatkamaan kolmiyhteisen Jumalan työtä.
Meidän tulee tietoisesti harjoittaa ja elää todeksi suhdettamme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Emme voi keskittyä vain yhteen tai kahteen näistä. Meidän tulee vaalia suhdettamme tähän ykseyteen. On aika tavallista kristityille, että joku näistä persoonista tuntuu läheisemmältä tai etäisemmältä.
Silti meidän pitää tutustua näihin kaikkiin, ei toisistaan erillisinä olevina.
Olemme tulleet veden ääreen
Jeesus-viikon viimeisenä iltana olemme tulleet virran ääreen. Jeesus sen itse ilmoitti ja kutsui tulemaan.
Ei ole kyse siitä, mitä meidän uskomme tai rukouksemme voi saada aikaan. Kyse on Jumalan todellisuudesta, vain Hänestä itsestään.
Jeesuksen kutsu on niille, joilla on jano ja joilta puuttuu. Hänen luokseen on kutsuttu ne, jotka ovat valmiita tunnustamaan oman puutteensa.
Janon ei ilmeisesti tarvitse olla jotenkin erityisen pyhä kaipaus. Oikeasti ei ole erillistä janoa vaikkapa vedelle tai Coca-Colalle. On vain olemassa tarve.
Kuka tahansa voi tulla Jeesuksen luokse. Ei ole sellaista tilaa etkä ole voinut saavuttaa tai menettää niin paljon, ettet voisi tulla Jeesuksen luokse. Ja ettei Jeesuksen lupaama elämän veden virta täyttäisi janoasi.
Joidenkin jano syntyy kärsimyksestä, jonka keskellä hän elää. Joillekin jano syntyy siitä, että kokee jatkuvasti antavansa enemmän kuin on tarjolla.
Joillekin jano on ehkä pelkoa, kutsumuksen kriisi tai menetys. Joillekin se on näköalattomuutta, surua menetyksistä, ahdistusta toimeentulosta, perustarpeista ja tulevaisuudesta.
Joillekin menneisyyden varjot ovat läsnä vielä tässä päivässä. Jeesus kutsuu: ”Jos jollakin on janoo, tulkoon minun luokseni ja juokoon.” Ei voi sanoa, että saat juuri sen konkreettisimman vastauksen ja kokemuksen, jota kaipaat. Jeesuskaan ei lupaa toivomusten täyttymystä, vaan Hän kutsuu luokseen, tutustumaan itseensä.
Jeesus ei jätä vaihtoehtoja, että hän olisi yksi monista teistä Jumalan luokse. On yksi tie, yksi Henki, muut ovat tyhjyyttä. Pyhä Henki, Isän lähettämä, kirkastaa Kristusta. Hän muistuttaa siitä, mitä Jeesus opetti.
Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Hän lähettää ja voimauttaa meidät jatkamaan Jeesuksen antamaa tehtävää Jumalan valtakunnan levittäjinä.
klo 17.15
Lasten spesiaaliesitys.
Jippii & King’s Kids -konsertissa tuli kauniilla tavalla esille, kuinka lapset saavat käyttää lahjojaan Jumalan kunniaksi.
klo 16.40
Nepalilaisten vieraiden tervehdys.
Shankar Pantha toi terveisiä Nepalista. Pantha jakoi koskettavasti elämästään ja sairastumisestaan lepraan.
”Perheessäni oli kuusi perheenjäsentä. Kun olin pieni, isäni kuoli, ja äiti meni uusiin naimisiin.
Tuona aikana sairastuin lepraan. Olin vasta lapsi, enkä ymmärtänyt sitä. Lepra aiheuttaa tunnottomuutta, joten nuotiolla poltin sormeni ja varmaani. Niihin tuli rakkuloita, enkä ymmärtänyt sitä.
Olin hyvin köyhissä oloissa, eikä ollut töitä. Oli vaikeuksia saada riittävästi ruokaa.
Lepran aiheuttamat oireet olivat kehossani. Tuona aikana tietämys leprasta oli hyvin vähäistä. Ymmärrys oli, että tällainen sairaus oli synnin seurausta ja että se tarttuu, eikä koskaan parane.
Tyylinä oli, että tällainen ihminen, joka sairastuu lepraan, täytyy ajaa pois kylästä.
Kyläläiset ajoivat minut, pikkupojan, pois kylästä. Tunsin sen vihan ja pelon, mitä kyläläiset kantoivat minua kohtaan.”
Pääsy sairaalaan
”Kuulin Vihreät niityt -nimisestä kristillisestä sairaalasta. Olisin voinut mennä sinne, mutta minulla ei ollut rahaa.
Kyläläiset halusivat minut pois, joten he keräsivät rahaa.
Lopulta pääsin kylästä sairaalaan. Kylässä ei ollut tie, mutta vähän matkan päässä oli. Näin elämäni ensimmäisen kerran auton ja autotien.
Sairaalassa minut tutkittiin ja sain diagnoosin leprasta. Näin siellä paljon samanlaisia potilaita kuin itsekin olen. Yllättäen olin iloinen, kun näin samanlaisia potilaita. En halunnut takaisin kylään.
Minulla oli vain vähän lepran aiheuttamia vaurioita. Kun tulin hieman parempaan kuntoon, minut lähetettiin takaisin kylään.
Vaikka sairaudesta paranin, tuntohäiriöt jäivät. Haavaumia tuli uudelleen, joten päädyin sairaalaan. Ja vastaavasti taas paremmassa kunnossa takaisin kylään.
Jalkani olivat tunnottomat, ja kylässä maataloustyöt aiheuttivat uusia haavaumia.
Sairaalassa kuulin evankeliumin ja pääsin kouluun. Kaikkein tärkeintä oli, että sairaalassa sain osakseni rakkautta.
Tuli ajatus, että myös minun pitää rakastaa muita. Pikkuhiljaa aloin uskoa Jeesukseen ja jätin hindulaisuuteen liittyvät asiat pois.
Sairaalan henkilökunta esitti ajatuksen, että Shankarin voisi ottaa kotiinsa asumaan ja opettaa hänet lukemaan. Sairaalasta järjestyi kouluun pääseminen. Stigma lepraan sairastumisesta oli valtavan suuri.
Olin parantunut, mutta haavoja piti hoitaa uudelleen ja uudelleen.”
Potilaasta opettajaksi
”Myöhemmin minusta tuli sairaalan koulussa opettaja. Aloin opettaa muille lukemista. Tuohon aikaan lukutaidottomuutta oli hyvin paljon.
Opetin sekä vanhempia ihmisiä että lapsia lukemaan. Pystyin samalla myös kertomaan evankeliumia.
Minun elämäni kautta muut ymmärsivät evankeliumia.
Sekä kaupungissa että lähikylissä oli paljon lapsia, jotka eivät päässeet kouluun. Aloin toimia aktiivisesti partiotyössä ja Punaisessa Ristissä.
Näky
Eräänä päivänä töissä sairaalassa luin yhtä kirjaa. Minulla oli ajatus siitä, kuinka haluaisin tukea muita käymään koulua ja niin oppia lukemaan.
Kirjassa oli ajatus, että sinun tulee jakaa näky ja unelma, joka sinulla on. Aloin jakaa unelmaani ulkomaalaisille ystävilleni. Ulkomaalaiset tukivat minun haavettani.
Aloimme pitää pientä kauppaa ja saimme vähän tuloja. Aloimme kolmesta lapsesta, annoimme vähän rahaa, jotta heidän koulunkäyntinsä onnistuisi.
Jukka ja Pirjo Knuuttilan kodissa aloitettiin leikkikoulu näille kolmelle pienelle tytölle.
Heille ei ollut koulua eikä ruokaa. Heidät laitettiin yhteen hostelliin asumaan. Myöhemmin tytöt tulivat asumaan pieneen huoneeseen oman kotimme yhteydessä.
Tänä päivänä tytöt ovat aikuisia, opiskelleetkin jo 12 vuotta. He ovat aikuisia naisia, jotka seisovat omilla jaloillaan.
Lapset, jotka ovat saaneet koulukannatusta, auttavat nykyään muita.
Joissakin nepalilaisissa kylissä lepran aiheuttama stigma on edelleen vahva, mutta ei Panthan kylässä.
Minut, hyljätyn ihmisen, Jumala otti käyttöönsä kylässä. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan.
Tämä oli minun näkyni, jota yhdessä suomalaisten kanssa olemme toteuttaneet Nepalissa.
Jumala on ihmeellinen. Hän ymmärtää ajatuksemme ja siunaa meitä. Hän antaa voiman kaikkeen. Jatkamme Nepalissa tätä työtä.”
klo 14.50
Eri sukupolvet, sama missio.
Heini Wilde kertoi olleensa lähetyslapsena elämänsä 13 ensimmäistä vuotta.
—Roni ja Rebekka Zidbeckiltä kuulin 10/40-ikkunasta. Hassua oli se, että oli asunut kyseisellä alueella. Mutta on eri asia mennä sinne evankeliumin kanssa, Wilde kertasi.
Wilde toimi Joensuussa työssä maahanmuuttajien parissa.
Tie Fidan Vamos-kurssille aukesi vuonna 2023.
—Lähetyskutsun on tultava henkilökohtaisesti. Jokaisen on kysyttävä, mikä on minun paikkani ja polkuni.
—Olen kolmannen sukupolven lähetystyöntekijä, mutta kutsuni pohjana ei ole minun taustani.
klo 13.45
ViaDia ry:n 90-vuotisjuhlassa nähtiin näytelmä.
ViaDia ry:n väki käsikirjoitti, ohjasi ja näytteli tositapahtumiin perustuvan kohtaamisen.
Nuori Mathilda Wrede kohtasi kuuluisan vangin Matti Haapojan ja julisti armon sanomaa olosuhteista riippumatta.
Samoin pappi julisti rohkaisevaa pelastuksen sanomaa pahasti alkoholisoituneelle miehelle.
klo 12.55
ViaDia ry:n 90-vuotisjuhlassa kuultiin tositarina koetusta elämästä.
Kesäjuhlien puhujavieras Krish Kandiah kertoi kokemuksen omasta elämästään:
”Hänen äitinsä isä oli irlantilainen ja äiti intialainen.
Kunniamerkki johti vaikeuksiin: äitini oli liian ruskea vaalealle perheen osalle mutta liian vaalea ruskealle perheen osalle. Äitini joutui orpokotiin.
Äitini päätti antaa jotain takaisin yhteiskunnalle ja kouluttautui sairaanhoitajaksi.
Äidilleni huudeltiin rasistisia huutoja. Osa potilaista eivät sallineet äitini koskea heihin: ”Saataisiinko paikalle joku valkoinen hoitaja?”
Äitini päätti aloittaa yhden naisen kapinaliikkeen rasismia ja vihaa kohtaan.
Perjantai-iltaisin hän kutsui ihmisiä kotiinsa ja keitti heille valtavasti riisiä ja curryä. Pieni rauhallinen paikka ihmisille, jotka kokivat vaikeuksia. Toisen kansainväliset sairaanhoitajat, opiskelijat, jotkut naapurit tulivat mukaan.
Mukana oli pitkä, komea malesialainen mies. Rakastuivat, menivät naimisiin, joten siskoni ja minä olemme olemassa maailmassa. Olen olemassa vieraanvaraisuuden takia.”
Kandiah mainitsee, että hän ihailee äitiään.
”Kun meidät työnnetään marginaaliin, meistä voi tulla kuin siili. Kun siili on peloissaan, se sulkeutuu ja siitä tulee piikikäs toisia kohtaan.
Älä sinä tee samoin, vaan muista osoittaa vieraanvaraisuutta. Siksi olen niin vaikuttunut äidistäni. Kaikki huutelivat ja olivat vihaisia, mutta hän avasi sydämensä ja kotinsa.
Lapsena vaikutuin Corrie ten Boomin tarinasta. Hollantilainen perhe joutui vangituksi, koska he auttoivat juutalaisia Natsi-Saksan aikana.
Kyse ei ole siitä, että koet syyllisyyttä, kun naapuri kutsui vierailulle ja koet velvollisuutta tehdä samoin.
Tässä ajassa tulee yhä tärkeämmäksi, että me osoitamme vieraanvaraisuutta niitä kohtaan, joita muut työntävät sivuun.”
Kandiah kertoo aluksi vastustaneensa ajatusta, että heistä tulisi sijaisvanhempia.
Heidän omat lapsensa olivat 4-, 5- ja 6-vuotiaita.
—Meidän pitäisi antaa näille lapsille rakastava perhe. Meidän perheellämme on ollut ilo pitää noin 30 lasta vuosien aikana keskellämme, Kandiah kertaa.
klo 11.40
Henri Hermunen ja Henrik Rautalahti haastoivat tavoittamaan saavuttamattomia kansoja.
Hermunen kertoi, että tällä hetkellä maailmassa on noin 2 000 saavuttamatonta kansanryhmää, joiden parissa kukaan ei tee evankeliumin työtä.
3,4 miljardia ihmistä kuuluu edelleen saavuttamattomiin kansoihin.
Kristityt asuvat kaukana ei-kristityistä. Viidellä kuudesta ei-kristitystä ei ole mahdollisuutta kuulla sanomaa Jeesuksesta.
Lähetystyöntekijät eivät mene saavuttamattomien luokse. Vain noin kolme prosenttia lähetystyöntekijöistä tekee työtä saavuttamattomien kansojen parissa, koska nämä maat ja alueet ovat niin vaikeita saavuttaa.
Rahaa ei anneta saavuttamattomien kansojen tavoittamiseen. Jokaista kristittyjen ansaitsemaa 100 000 dollaria kohden annetaan vain kaksi dollaria lähetystyöntekijöiden lähettämiseen saavuttamattomien pariin.
Lopuksi Rautalahti ja Hermunen esittivät konkreettisen haasteen seurakunnille:
”Anna 1 % tuloistasi saavuttamattomien saavuttamiseen säännöllisesti nykyisen antamisen lisäksi.”
Joona Kuusikoski ja Jenny Rautalahti mobilisoivat uusia lähtijöitä. He kertoivat tämän kesän The Legacy -aktiosta.
Tänä kesänä on lähdössä noin 80 nuorta aikuista aktioon.
Kohdemaita ovat Japani, Kambodža, Thaimaa, Etiopia, Islanti, Kreikka ja Suomi.
klo 11.30
Tuula Paananen ja jälkipolvet: ”Me rukoilemme!”
Jumala haluaa, että sanoma Hänestä viedään kaikille kansoille.
Mari Yliniemi kertoi puhuttelevasti, kuinka rukous on tärkeä osa kodin ja perheen elämää jo useamman sukupolven ajan.
Kodin arjessa on rukoiltu aina lähetystyön puolesta. Tämä perintö on siirtynyt sukupolvelta ja kodilta toiselle.
klo 11.20
Aamutilaisuudessa yhteen kokoontuivat lähetit ja lähettäjät.
Roni ja Rebekka Zidbeck perheineen kertoivat kuulumisiaan Thaimaassa tehtävässä työssä.
Lavalla oli myös kaksi heidän kolmesta lapsestaan. Eden ja Madelyn käyvät kansainvälistä koulua, jossa on oppilaita koko lailla kaikkialta maailmasta.
Viisi vuotta sitten Zidbeckit muuttivat Kyprokselle ja sieltä kaksi vuotta sitten Thaimaan Bangkokiin.
Roni Zidbeck kertoi, että Thaimaassa on todella vähän kristittyjä. Sataa ihmistä kohden voidaan laskea yksi kristitty.
—Lähetystyön kannalta ratkaisevaa on tutustuminen, ystävystyminen ja rinnalla kulkeminen, Roni Zidbeck kertoo.
Zidbeckin tytöt esittivät rukouksen:
”Rakas Jumala, auta minuta käyttämään silmiäni nähdäkseni uusia ystäviä,
avaamaan korvani kuuntelemaan opettajiani,
anna sydämeni rakastaa kaikkia ympärilläni.
Haluan tehdä parhaani tänä lukuvuonna.
Jeesuksen nimessä rukoilemme, aamen.”
klo 9.40
Jonkin verran satelee, mutta lauluharjoitukset kajahtavat Tampereella Teopoliksessa.
Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan on toimiva kappale säällä kuin säällä.
Myrskyn varalle ja ihan vain sateellakin on järjestelyjä kyllä, jos ei halua kuunnella päälavan tilaisuuksia ulkona.
