Muistan hetken, jona ystäväni selittivät minulle lastenleirillä rukoushetken jälkeen, että sitä kutsutaan Pyhällä Hengellä täyttymiseksi, jos alkaa kovasti itkettämään, kun puolestani rukoillaan. He olivat oppineet tämän kotoaan ja olivat paikallaan valaisemassa, mitä minulle juuri oli tapahtunut. En ollut aiemmin kuullut moisesta.
Muistan myös sen hetken ala-asteelta, jolloin ystäväni rohkaistui kertomaan olevansa uskovainen. Siitä käynnistyi prosessi, jonka myötä itse myöhemmin tein päätöksen seurata henkilökohtaisesti Jeesusta.
Muistan myös hetken, jona esiteini-ikäisinä uskaltauduimme lähtemään ensimmäisiä kertoja nuorteniltoihin ystävieni kanssa. Ja kuinka illan jälkeen hieman arkoina omassa pöydässämme mietimme, mitähän meistä ajatellaan. Mikä helpotus olikaan, että meillä oli silloin toisemme!
Tai kun lukion jälkeen pohdimme yhdessä erään ystäväni kanssa, mitä tekisimme seuraavaksi — jatko-opiskelemaan, töihin, matkustelemaan vai raamattukouluun. Silloin ajattelimme, että ei ainakaan raamattukouluun, mutta lopulta päädyimmekin sinne molemmat — ja hyvä niin!
Kun omista haavoista nousevat valheet ovat eristää meidät yksinäisyyteen, ystävä voi puhua vierellä totuutta.
Ystävyyssuhde on ihmeellinen asia. Se voi toimia korvaavana kokemuksena sille, mitä vaille on jäänyt lapsena. Se voi ohjata juuri oikealla hetkellä oikeaan suuntaan. Se voi parantaa syviä haavoja ja antaa ilmestystä Jumalan luonteesta konkreettisella tavalla. Mikä Jumalan lahja ja siunaus ystävyys onkaan ihmisen elämään!
Ystävyys ei ole kuitenkaan vain vaaleanpunaisia sydämiä ystävänpäivänä. Se on myös vaivan näkemistä, haavoittuvaiseksi asettumista ja sen valitsemista, että uskon toisesta hyvää. Voimallinen ystävyyssuhde voi toimia parhaimmillaan jopa hengellisen sodankäynnin aseena. Läheisyys ja yhteys ovat niin syviä asioita, että niillä on valtava voima haavoittaa, mutta myös parantaa. Kun omista sydämen haavoista nousevat valheet ovat eristää meidät yksinäisyyteen, ystävä voi puhua vierellä totuutta ja kutsua takaisin keskinäiseen yhteyteen, johon meidät on luotu.
Se, että olen opetellut olemaan rehellinen ystävyyssuhteissa, on avannut niihin täysin uuden syvyyden tason.
Olen todennut, että oman haavoittuvuuden esiin tuominen ystävyyssuhteissa on usein pelottavaa, sillä ainakin itse mielelläni välttelisin vaikeista aiheista keskustelemista. Kuitenkin juuri vaikeista asioista puhuminen on pohjimmiltaan ihmissuhteen ja yhteyden puolesta taistelemista. Jos kukaan ystävistäni ei koskaan kertoisi, että jokin asia häiritsee heitä, he eivät antaisi minulle edes mahdollisuutta kasvaa näissä asioissa. Se vasta surullista olisikin. Kun molemmat rakastavat toisiaan ja ovat sitoutuneet ihmissuhteeseen, vaikeitakin asioita on turvallista käydä läpi puolin ja toisin.
Se, että olen opetellut olemaan rehellinen ystävyyssuhteissa, on avannut niihin täysin uuden syvyyden tason. Vuosien mittaan myös vaikeista keskusteluista on tullut yhä normaalimpi osa ystävyyttä, ja nykyään kynnys niiden käymiseen on madaltunut. Viimeisimmät ”ilmanpuhdistamiskeskustelut” kävin muutamia päiviä sitten erään ystäväni kanssa. Usein näiden keskustelujen jälkeen olen oivaltanut jälleen lisää itsestäni, ystävistäni ja Jumalan rakkaudesta.
Ystävyyssuhde on äärimmäisen voimallinen asia Jeesuksen seuraajan elämässä. Olen iloinen, että saamme vuosittain juhlistaa tätä Jumalan meille antamaa lahjaa. Hyvää ystävänpäivää!
