Hyvä ystävyys on yksi elämän tärkeimmistä perusasioista. Usein ystävyyssuhteet muodostuvat jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Mutta on sekin hienoa, jos kaksi ystävää löytää toisensa aikuisella iällä. Työpaikalla, opiskeluissa, seurakunnassa tai missä tahansa.
Raamatussa ehkä tunnetuin esimerkki ystävyydestä on Vanhan testamentin kuvaus Daavidista ja Joonatanista. Sielunveljeys tuntuu lattealta sanalta kertomaan ystävyyden merkityksestä heidän välillään.
Joonatan oli Daavidin ystävä jopa vastoin oman sukunsa tulevaisuuden suunnitelmia.
Joonatan oli Daavidin ystävä jopa vastoin oman sukunsa tulevaisuuden suunnitelmia.
Yksi kauneimmista tositapahtumiin perustuvista kertomuksista löytyy silti jo paljon varhaisemmasta vaiheesta. Jaakob, joka oli kaiken muun lisäksi myös Jeesuksen velipuoli, kertoo hienoja asioita Aabrahamista kirjeessään.
”’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaakob 2:23).
Ihmisen lapset voivat toisinaan yrittää kilpailla siinä, kenen iskä tai joku muu tuttu on kaikkein paras, vahvin ja kuuluisin.
Aabrahamilla oli niin sanotusti ässä hihassaan: hänen ystävänsä oli itse Taivaan Jumala. Hiekkalaatikolla, edes hiekkaerämaan reunamilla, ei löytynyt ketään toista sen vertaista.
Ystävyys Jumalan kanssa otti kaiken, mutta antoi paljon enemmän. Se repäisi hänet irti juuriltaan, vaati valmiutta käsittämättömän kovaan uhriin, joka samalla tuli Jumalan antaman uhrin vertauskuvaksi. Eikä siinä vielä kaikki, Aabraham joutui valitsemaan eri tavalla kuin läheinen sukulaisensa, veljenpoikansa Loot. Ystävyys kesti silloinkin, kun Aabraham ja hänen vaimonsa Saara epäilivät Jumalan johdatusta. He yrittivät jopa ohittaa Jumalan aikataulut.
Aabraham vietiin laskemaan, paljonko taivaalla on tähtiä. Siinä hetkessä annettu lupaus perillisten määrästä tuntui varmasti käsittämättömältä.
Aabraham vietiin laskemaan, paljonko taivaalla on tähtiä.
Oleellista niin Aabrahamin vaiheissa kuin meidän hieman myöhemmin maailmanhistoriaa elävien keskuudessa on ystävyyden ylläpitäminen.
Aabraham ei voinut vierailla Jumalan luona fyysisesti, mutta oli Häneen silti jatkuvasti yhteydessä. Jumala sen sijaan vieraili kohtalaisen kirjaimellisesti ystävänsä luona.
Sama pätee ihmisten väliseenkin ystävyyteen. Parhaimmillaan se säilyy riittävän usein huollettuna. Toki yksi tosiystävyyden mittari on myös se, että hetkellinen muutos elämäntilanteissa ja mahdollisuuksissa tavata ei turmele ystävyyttä.
Iloinen uutinen nykyiselle sukupolvelle on, että läheinen ystävyys Jumalan kanssa ei ollut vain Aabrahamin yksinoikeus. Jeesus jatkoi samalla linjalla, sillä Hän totesi opetuslapsilleen hyvin kuuluisassa puheessaan, että heitä ei enää kutsuta palvelijoiksi vaan ystäviksi.
Suosittelen ottamaan kaiken irti ystävyydestä Jeesuksen kanssa. Se on kokemisen arvoista elämää.
Samaan aikaan kannattaa myös iloita ihmisten välisistä ystävyyssuhteista. Ne ovat äärettömän kallis, joskus korvaamattoman tärkeä osa elämää.
