Jumalanpalvelusta toteuttamaan oli tullut Helsingin venäläisen vapaaseurakunnan Pelastuksen arkin eri kansallisuuksista koostuva tiimi.
Seurakunnan monikulttuurisuus ja monimuotoisuus kävi kauniilla tavalla ilmi heti aluksi. Reippaan venäjänkielisen ylistyksen jälkeen auditorion lavalle laskeutui ryhmä ukrainalaisia. He lauloivat muutaman rauhallisemman laulun kitaran säestyksellä ja jakoivat todistuksia ukrainaksi. Näitä puheita ei tulkattu, vain Raamatun jakeet oli heijastettu seinälle venäjäksi.
Ukrainalainen Jura Vergun kertoi työskennelleensä Suomessa jo huhtikuusta 2021. Joulu-tammikuussa hän oli lomalla Ukrainassa, mutta tällä kertaa ei saanut rukouksessa rauhaa palata Suomeen yksin. Perheen kanssa he sitten tekivät päätöksen muuttaa yhdessä Suomeen. Vähän reilun kuukauden päästä tästä syttyikin sota.
Kielenkääntäjä Heikki Jäntti iloitsi tapahtuman laajasta osanotosta.
– Parikymmentä vuotta sitten meillä oli vuosittain venäjänkielisiä kutsutilaisuuksia, mutta sitten alkoi näyttää, ettei tarvetta enää ollut. Kun useana vuonna tilaisuuksiin tuli vain muutama henkilö, lopetimme ne. Ilmeisesti nyt oli oikea aika aloittaa uudelleen, Jäntti totesi.
Myös järjestävän venäläisen seurakunnan hallituksen puheenjohtaja Aleksei Patalainen puhui oikeasta ajoituksesta.
– Paavalikin halusi aikoinaan mennä Aasian maakuntaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä (Apt. 16:6–10). Silloin oli Euroopan aika, Patalainen sanoi.
Patalainen jatkoi viittaamalla Filippoksen saamaan erikoiseen käskyyn Apostolien tekojen kahdeksannen luvun jakeessa 26. Miksei etiopialainen eunukki tavannut ketään kristittyä Jerusalemissa, vaan Filippoksen piti mennä autiolle tielle häntä kohtaamaan?
– Jumalalla on omat tarkat ajoituksensa. Meidän seurakuntamme on ollut aloittamassa venäjänkielistä toimintaa useilla paikkakunnilla, mutta Tampereen suuntaan ovet ovat tuntuneet olevan kiinni.
– Tänä vuonna seurakuntamme täyttää 25 vuotta, ja uskon, että on symbolista, että juuri tässä vaiheessa meidät kutsuttiin Tampereelle ja Teopolikselle. Ehkä juuri nyt on aika enemmänkin lähentyä Vapaakirkon kanssa, olemmehan Suomen Vapaakirkkoon kuuluva seurakunta.
Seurakunnan pastorit toivovatkin, ettei tämä jäänyt vain yhdeksi tilaisuudeksi. Tavoitteena on aloittaa Tampereella nyt säännöllistä toimintaa venäjäksi Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan yhteydessä. Tosin venäjä on heille vain niin sanottu työkieli, joka yhdistää useista eri entisen Neuvostoliiton maista ja erilaisista seurakuntataustoista tulleita ihmisiä.
Toki kieli ja seurakunnan kansainvälisyys saattaa jollekulle olla myös haaste.
Yksi seurakunnan pastoreista, Pjotr Mylov, muistuttikin omassa puheenvuorossaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan oikeasta lähteestä.
– Mitä teet, kun sinua kohtaa epäoikeudenmukaisuus, hän kysyi.
– Raamatun mukaan ei ole ketään vanhurskasta, mutta Kristus on oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden lähde.
Venäjän sana mir voi tarkoittaa sekä rauhaa että maailmaa. Niinpä myös rauhan ruhtinas voidaan joskus tulkita väärin tarkoittamaan maailman ruhtinasta.
– Me aloitamme sotiakin rauhan vuoksi, Mylov sanoi.
– Todellisen rauhan antaa vain Jumala.
Mitä teet, kun sinua kohtaa epäoikeudenmukaisuus?
Tampereella asuvat ukrainalaiset Galina ja Volodja iloitsivat erityisesti siitä, että tilaisuudessa oli puheita ja lauluja myös ukrainaksi.
– En tiedä, lähtisivätkö ukrainalaiset mukaan venäläiseen seurakuntaan,
hän pohti.
– Tosin kyllähän tässäkin jumalanpalveluksessa meidät oli hyvin otettu huomioon. Eihän kukaan sotaa halua. Nyt osallistumme helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin, jotka tulkataan venäjäksi. Meillä on myös oma kotiryhmä. Kesäjuhlilla osallistuimme tämän tilaisuuden lisäksi Sing to the Lord -kuoron konserttiin, mutta valitettavasti siellä ei ollut tulkkausta.
Orivedeltä tullut, niin ikään ukrainalainen Inessa sen sijaan oli varauksettoman iloinen ajatuksesta säännöllisen toiminnan aloittamisesta.
– Tulisin ilman muuta Orivedeltä mukaan!
