Kirjan nimen ja idean ”isä” on pastori Esko Taipale, jonka elämään puu ja puut ovat kuuluneet nuoruudesta lähtien. Hän on kokenut Jumalan puhetta ja opetusta niin Raamatun puihin liittyvien esimerkkien kuin konkreettisten puiden kautta.
Kauhavan tilaisuudessa pastori Kai Almgren kyseli Taipaleelta tarkemmin, milloin syntyi ajatus aiheeseen liittyvästä kirjasta. Vastauksessa siirryttiin Espanjaan, missä Taipale on Hilkka-vaimonsa kanssa palvellut moneen otteeseen eripituisia aikoja hengellisessä työssä.
– Istuttiin yhdessä penkillä meren rannalla, Esko Taipale aloitti hymyillen.
– Vieressä kasvoi komeita palmuja. Siinä taas mietin, pitäisikö ajatella kirjaa ja mitä mieltä Jumala mahtaa olla asiasta. Ensimmäistä kertaa kerroin ajatuksistani myös Hilkalle.
"Kun tämän kaverini tunnen, niin tiesin, että jos ajatus on syntynyt, ei siitä pääse yli eikä ympäri."
Almgren kysyi rauhalliselta ja perusteellisesti asioita pohtivalta Hilkka Taipaleelta, miltä idea ensi kuulemalta tuntui, ja miksi hän päätyi lähtemään projektiin mukaan.
– Aika nihkeä olin alkuun. Mutta kun tämän kaverini tunnen, niin tiesin, että jos ajatus on syntynyt, ei siitä pääse yli eikä ympäri, Hilkka Taipale totesi ykskantaan.
Esko Taipale ei aikonut kirjoittaa kirjaa itse, vaan kysellä kirjoittajia, jotka kertoisivat jotakin puiden merkityksestä omassa elämässään. Ensiksi oli kuitenkin löydettävä toimittaja, joka kokoaisi kirjoitukset kirjaksi. Eskon mielestä minä, Riitta Tolonen, olin tehtävään kelvollinen. Koska Päivä Osakeyhtiön toimitusjohtaja Merja Pitkänen tuki ajatusta, uskaltauduin projektiin mukaan.
Puusta pitkään
Kirja puista?
Merja Pitkäsen ensireaktio kirjaideaan oli ymmärrettävästi hiukan hämmästynyt. Puheessaan Kauhavalla kertoi, miten aihe kuitenkin alkoi askarruttaa hänenkin mieltään. Lopulta hän päätyi kertomaan kirjassa oman tarinansa miehensä Markku Pitkäsen kanssa otsikolla Puusta Pitkäseen.
– Aiheeseen on Suomessa monta näkökulmaa. Amerikkalainen voi kysyä, onko täällä mitään muuta kuin puita. Meille suomalaisille puut ovat tärkeitä, Merja Pitkänen sanoi.
Sitäkin voi hyvällä syyllä kysyä, päästiinkö aiheessa puusta pitkään. Päästiin, koska erilaisia näkökulmia ja kiinnostuneita kirjoittajia löytyi kaikkiaan 30. Toimittaja on kirjoittanut muutamia tekstejä haastattelun pohjalta. Jokainen kirjoitus on itsenäinen tarina, jonka kautta kirjoittaja on halunnut kertoa jostakin itselleen tärkeästä asiasta. Esimerkiksi Myrskynkestävät juuret -otsikon alta löytyy tarina juurista, elämän perustasta, joka kestää sairauden ja kuoleman edessä. Elävät oksat -kertomus kuvaa kristityn yhteyttä Kristukseen elämänmakuisten esimerkkien avulla.
Puiden puhetta
Seppo Männistö, joka on yksi kirjoittajista, Merja Pitkänen ja Esko Taipale siunasivat Kauhavalla kirjat palvelemaan lukijoita. Samalla kiitettiin jokaisesta kirjoittajasta ja siunattiin heidän elämäänsä tästä eteenpäin.
Hilkka ja Esko Taipale olivat tiiviisti mukana sekä toimitusprosessissa että oman osuutensa kirjoittajina. Heidän lisäkseen julkistamistilaisuuteen osallistui kuusi kirjoittajaa: Seppo Männistö, Martti Matilainen, Jouko Piippo, Ari Huhtala sekä Merja ja Markku Pitkänen. Tervehdyksensä tilaisuuteen olivat lähettäneet Sari Essayah ja Harry Wallin.
Joensuulainen Martti Matilainen kertoo kirjassa elämästään, joka oli mennyt monelle mutkalle kuin mökkipihan vanhan männyn käkkäräiset oksat. Toivottomassa tilanteessa Jumala puuttui miehen toimiin tavalla, jota Matilainen kuvaa sanalla ”jysäys”.
Vanhassa koivussa oli vähän kovaa, tervettä puuta, joka halusi elää ja pysyä pystyssä.
Julkistamistilaisuudessa Martti Matilainen lauloi ja soitti kertoen välillä oman todistuksensa siitä, miten on kokenut yrittäjänä Jumalan johdatusta.
Oululainen Jouko Piippo vertaa metsäammattilaisena metsän hoitotoimia siihen, miten Jumala hoitaa ihmistä läpi elämän. Puulla on elämänkaari siinä kuin ihmiselläkin. Hän kertoi Kauhavalla joistakin kirjoitusprosessin nostamista ajatuksista.
– Projekti oli mielenkiintoinen. Erityisesti tulee mieleen vanha koivu saaristossa, mökillämme. Ihmettelin sen sitkeyttä. Vaikka se oli lähes kokonaan lahonnut, en ollut saada sitä poikki. Siinä oli vähän kovaa, tervettä puuta, joka halusi elää ja pysyä pystyssä. Kannosta alkaa kesällä kasvaa uusia versoja.
– Mietin elämän kulkua ja sitä, mitä meistä jää jäljelle. Mitä minusta muistetaan? Kun katselin omaa elämää taaksepäin, kaikkea sitä, mitä on Jumalan kanssa koettu, jäljelle jäi kiitollisuus. Jumala on hyvä, Piippo totesi.
