Tuomo Koskisen, 18, kodissa ei puhuttu Jumalasta, ainakaan myönteiseen sävyyn. Myös kodin ihmissuhteet olivat niin riitaisia, että paikka tuntui harvoin turvalliselta.
Koulussa Koskista kiusattiin kakkosluokalta yläasteelle asti.
– Kasilla masennuin tosi paljon. Kiusaaminen sai minut surulliseksi, eikä ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut puhua siitä.
Elämässä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Koskinen etsi vastauksia. Mikä auttaisi masennukseen? Alkoholi?
– Aloin juoda joka viikonloppu, mutta se veikin yhä syvempään kuoppaan. Alkoholi toimi ennemmin lapiona kuin köytenä, joka olisi heitetty minulle kuopan reunalta.
Mielessä alkoivat pyöriä itsetuhoiset ajatukset.
Ylistys näytti hassulta
Lukiossa elämä helpottui. Kiusaaminen loppui, ja Tuomo Koskinen sai pari kaveria, mutta hän jatkoi juopotteluaan. Vuonna 2023 tuli shokki: vanhemmat erosivat.
– Se oli iso kriisi. En nähnyt mitään tulevaisuutta. Päätin, että seuraava vuosi olisi viimeinen vuoteni. Tekisin itsemurhan.
Tammikuun 26. päivä 2024 Tuomo käveli kaverinsa kanssa kaupungilla. Kouvolan helluntaiseurakunnan kohdalla kaveri yllätti.
– Hän kysyi, haluaisinko lähteä nuorteniltaan. Sanoin, että voisinhan minä.
Koskinen oli huomannut, että kaverissa oli jotain erilaista kuin muissa. Hän tiesi, että tällä oli jotain seurakuntajuttuja, ja oli miettinyt, mitähän tyyppi mahtoi tehdä viikonloppuisin. Uskonasioista he eivät olleet koskaan puhuneet.
– Kun kävelin seurakunnan ovista sisään, minut valtasi hyvyys ja rauha.
Kädet ylhäällä ylistyslauluja laulavat nuoret hieman kummastuttivat.
– Ylistys näytti hassulta ja ihmettelin, mitä ne ihmiset oikein tekivät.
Ajattelin, että tämän puolesta voisi elää, että tässä on jotain tarkoitusta ja jotain perää.
Samalla Koskinen aisti, että he olivat aitoja ja että heillä oli jotain, mitä hänellä ei ollut. Hän tunsi olevansa kuin kotonaan.
Illan jälkeen koko kotimatkan nuori mies ihmetteli sitä, että hän oli tuntenut Pyhän Hengen; kokemuksen oli pakko olla Jumalasta.
– Ajattelin, että tämän puolesta voisi elää, että tässä on jotain tarkoitusta ja jotain perää. Siinä oli jotain minua suurempaa.
Aamuyöstä kotona Koskinen ei mennytkään suoraan nukkumaan vaan polvistui sänkynsä viereen. Hän sanoi Jumalalle: “Tässä olen.”
– Se tuntui vaan tosi luonnolliselta. Ja sain valtavan rauhan.
Uusia termejä
Seuraavana päivänä Tuomo Koskinen googlasi kuulemiaan ylistyslauluja ja yritti löytää niitä sanojen perusteella Spotifysta. Hän huomasi, ettei enää halunnut juoda alkoholia. Hänellä oli jano Jumalan puoleen.
Viikkoa myöhemmin Koskisen kaveri kysyi, haluaisiko hän rukoilla pelastusrukouksen.
”Mikä se on?” Koskinen kysyi.
”Että antaudut Jumalalle kokonaan.”
”No, minähän tein sen jo viikko sitten!”
Koskinen ei ollut tajunnut, että oli tehnyt uskonratkaisun. Pian kaverin kanssa käydyn keskustelun jälkeen hän näki unen, jossa mies juoksi häntä vastaan ja sanoi: “Olen odottanut sinua pitkään!”
– Ja tiedän, että hän odottaa myös kaikkia muita, Tuomo Koskinen sanoo.
Yllätys Tampereen kaduilla
Myöhemmin keväällä Koskinen kuuli lähetystyöstä.
– Sain tosi vahvan halun tehdä lähetystyötä. Tunsin paljon ihmisiä, jotka olivat siinä samassa kuopassa, jossa minä olin ollut.
Kesällä nuori mies lähti Tampereelle YWAM Teopoliksen järjestämälle Circuit Riders Summer School -kaupunkileirille, jossa muun muassa opeteltiin evankelioimista.
– Silloin evankelioin ensimmäistä kertaa, ja viisi ihmistä tuli kauttani kadulla uskoon. En ollut uskonut, että vastaanotto voisi olla noin hyvä.
Tällaisissa tapahtumissa yhteistyöseurakunnat yleensä pitävät yhteyttä uusiin uskoviin. Mutta yksi Koskisen kohtaamista ihmisistä oli toiselta paikkakunnalta, joten hän on ollut kyseiseen poikaan yhteydessä itse. Poika käy nyt seurakunnassa asuinkaupungissaan.
Samassa tapahtumassa myös lähetettiin The Send -kiertuetiimit syksyn kiertueille. Tuomo Koskista pyydettiin mukaan yhteen tiimeistä.
Lähetystyöntekijänä
Sendin kiertuetiimit kiertävät seurakuntien nuortenilloissa ja jumalanpalveluksissa. Kevään 2025 viikonloppuina kahdeksan tiimiä vierailee eri puolilla Suomea. Tiimit rohkaisevat ja tukevat paikallisten seurakuntien toimintaa, sytyttävät kristittyjä elämään Jeesuksen todistajina ja toteuttamaan lähetyskäskyä sekä kutsuvat ihmisiä mukaan 7.6. Helsingin jäähallissa järjestettävään The Send -tapahtumaan.
– Vastaanotto on ollut tosi rohkaisevaa. Eri-ikäiset ihmiset sanovat: “Olipa silmiä avaavaa. Voisin laittaa tämän käytäntöön omassakin elämässäni.”
Arkisin Tuomo Koskinen palvelee kotiseurakunnassaan monissa tehtävissä osana nuorten ja nuorten aikuisten tiimiä sekä tulkki- ja kahvilatiimiä. Välillä hän tekee opettajan sijaisuuksia ala-asteella. Siitä saamansa tulon turvin hän voi tehdä Jumalan valtakunnan töitä.
– Kerron opettajainhuoneessakin, että olen uskova mies ja lähetystyöntekijä. Kyllähän minua katsotaan vähän, että olenko hullu, mutta ei se haittaa.
– Vuosi 2024 oikeasti oli viimeinen vuoteni. Nyt olen uusi ihminen.
