Vuoden 2023 nuorisobarometri osoitti selvästi, että nuorten maailmassa on tilaa uskolle ja siitä puhumiselle, toteaa Suomen Send -liikehdintää ja YWAM Finlandia johtava Henri Hermunen. Sekä The Send että YWAM ovat kansainvälisiä liikkeitä, jotka rohkaisevat nuoria kertomaan uskostaan muille.
Omasta uskosta kertomisessa on nähtävissä selkeä sukupolvien ero. Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Barna havaitsi jo vuonna 2019, että uskoaan harjoittavista millenniaaleista (vuosina 1980–1995 syntyneet) joka toinen piti moraalisesti arveluttavana uskostaan puhumista muille. Z-sukupolven (vuodesta 1996 alkaen syntyneet) parissa puolestaan neljä viidestä oli käynyt hengellisen keskustelun ei-kristityn kanssa kuluneen vuoden aikaan.
– Yksi keskeisistä syistä tähän on se, että millenniaalit ovat kasvuvuosinaan marinoituneet retorisesti ilkeän ja purevan uusateismin luomassa ilmapiirissä, jossa kristinuskoa on pidetty takapajuisena ja naurettavana, Hermunen toteaa.
Monet suomalaiset on rokotettu evankeliumia vastaan. He tietävät asiasta juuri sen verran, että voivat hylätä sen.
– Kun tähän yhdistetään pitkään jatkunut seurakuntien jäsenmäärän lasku ja yleinen tappiomieliala, se on omiaan luomaan sukupolvikokemuksen, jossa uskon esiintuomista arkaillaan. Evankelista Kalevi Lehtinen puhui aikoinaan siitä, että monet suomalaiset on rokotettu evankeliumia vastaan. He tietävät asiasta juuri sen verran, että voivat hylätä sen.
Nykytilanne on toinen; viime vuosina moni on tarkastellut uudelleen suhdettaan kristinuskoon ja ilmapiiri sen ympärillä on muuttunut. Nuorisobarometrin mukaan 86% kaikista suomalaisisnuorista ajattelee, että jokaisella on oikeus puhua omasta katsomuksestaan koulussa.
Kaikki mukana
Ilmapiirin muutos näkyy myös tavassa, jolla uskosta kerrotaan.
– The Send edustaa kristittyjen globaalia nuorisokulttuuria, jossa evankeliointi on iloista ja hauskaa. Sitä tehdään porukalla, epäonnistumisille osataan nauraa ja onnistumisia juhlitaan, Henri Hermunen kertoo.
Seurakunnat ja eri liikehdinnät tukevat nuoria konkreettisesti kouluttaen heitä uskostaan kertomiseen.
– Evankeliointiin on syntynyt harjoittelemisen kulttuuri. Koulutuksissa nuoret harjoittelevat keskustelujen aloittamista, evankeliumin kertomista ja pelastuskutsun esittämistä toistensa kanssa. Kun hiljaisuus on rikottu tutussa ja turvallisessa ympäristössä, se on helpompaa tehdä tuntemattomien ihmisten kanssa kadulla tai kavereiden kanssa koulussa.
Hallittujen riskien ottaminen ja tuntemattomien kohtaaminen helpottavat uskosta puhumista myös läheisten kanssa.
Nuorilla on suuri halu osallistua ja kokeilla itse. Heidän parissaan yhteisöllisyys korostuu, joten evankelioinnin ilokin halutaan jakaa yhdessä.
– Useimmissa evankeliointikoulutuksissa kaikki osallistujat haluavat osallistua myös evankeliointiin. Tämä kertoo, että kyse ei ole pelkästään ulospäin suuntautuneille ekstroverteille ominaisesta toiminnasta. Vaikuttaa siltä, että nuorten maailmassa ei ole tarvetta järjestää vaihtoehtoista toimintaa evankelioinnin ajaksi niille, jotka eivät koe sitä omakseen, koska kaikki lähtevät mukaan.
– Katuevankeliointi ja hengellisten keskustelujen aloittaminen palvelevat kahta tärkeää tarkoitusta; ihmiset kaipaavat edelleen vastauksia hengellisiin kysymyksiin, mutta harvemmat lähtevät etsimään niitä kirkosta tai hengellisistä tilaisuuksista. Lisäksi hallittujen riskien ottaminen ja tuntemattomien kohtaaminen helpottavat omasta uskosta puhumista myös läheisten kanssa.
”Mitä jos kertoisimme evankeliumin raitiovaunussa”
Jos oikeasti uskon tähän juttuun, miksi en kertoisi tästä muille, pohti Sini Toivonen jo vuosia sitten. Lääkäriksi hiljattain valmistunut Toivonen osallistui Tampereen vapaakirkossa viime loppiaisena järjestettyyn Legacy Launch -lähetystapahtumaan yhdessä varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevän ystävänsä Saara Rekolan kanssa. Ystävykset päätyivät opetuskanavaan, jossa esiteltiin erilaisia tapoja evankelioida.
– Mieleeni vain tuli, että mitä jos kertoisimme evankeliumin raitiovaunussa. Uskon, että idea tuli Pyhältä Hengeltä, se ei ollut oma keksintöni, Rekola kertoo.
Syntyi suunnitelma evankeliumin jakamisesta tamperelaisessa raitiovaunussa.
– Ehdotin, että toinen herättää ihmisten huomion ja toinen kertoo evankeliumin. Sini totesi siihen, että tehdään sitten sama toisinpäin seuraavana aamuna.
Ajatus tuntui innostavalta, mutta miltei mahdottomalta.
– Tuli sellainen olo, että saako näin edes tehdä, Rekola sanoo.
– Rukoilimme tosi paljon, että Jumala antaisi meille rohkeuden ja oikeat sanat. Näin todella tapahtui.
Kuin olisi hyppäämässä kympin hyppytornista veteen. Aivot narikkaan ja let’s go.
Raitiovaunuun astuminen jännitti Toivosta ja Rekolaa.
– Olo oli kuin olisi hyppäämässä kympin hyppytornista veteen. Aivot narikkaan ja let’s go, Rekola hymyilee.
“Anteeksi, saisinko huomionne.” Pyyntö hiljensi ratikan. Sen jälkeen evankeliumin pääkohdat jaettiin omin sanoin.
– Kaikki kuuntelivat. Ihmiset seurasivat tarkasti, mitä tapahtuu. Sanat tulivat Pyhältä Hengeltä, en edes ehtinyt ajattelemaan, mitä sanoa, kun olin jo puhunut, Rekola kuvaa tilannetta.
Tempauksen jälkeen jännitys ja pelko olivat poissa.
– Tuli sellainen olo, että olisi halunnut kysyä ihmisiltä, ymmärtävätkö he, että tämä on tärkeää. “Ymmärrättekö te, kuka Jeesus on?”
Ystävysten silmät avautuivat: evankeliumia voi julistaa monin eri tavoin — myös väkijoukoille.
– Meillä on oikeus avata suu, sopivalla ja sopimattomalla hetkellä. Kuka kertoo, jos me emme kerro?
”Näin rohkeuden heräävän nuorissa”
Viime syksynä Seinäjoella järjestetyssä Suomen Vapaakirkon Valtakunta-nuortentapahtumassa into kertoa omasta uskosta oli käsinkosketeltavaa. The Send -liikehdinnän Suomen-kiertuetta järjestävän tiimin johtaja Teresa Niikko oli tapahtumassa tiimeineen.
– Kun saavuin paikalle lauantaiaamuna, joukko nuoria tuli kysymään minulta, voinko opettaa heitä evankelioimaan, koska he eivät olleet ikinä tehneet sitä.
Teresa opetti heille, miten kertoa ymmärrettävällä tavalla kristillisen ilosanoman ydin, evankeliumi. Nuoret kuuntelivat ja lähtivät innoissaan heti kokeilemaan uskostaan kertomista.
Iltapäivällä järjestettiin evankeliointiaiheinen paneelikeskustelu, jossa Niikko toimi panelistina.
– Olimme päättäneet lähteä tiimini kanssa evankelioimaan paneelin jälkeen. Totesin puheenvuoroni lopussa, että jos joku haluaa liittyä seuraamme, niin on tervetullut mukaan.
Avoin kutsu johti siihen, että tiimi päätyi kadulle evankelioimaan yhdessä yli 50 noin 13–17-vuotiaan nuoren kanssa. Mukana oli monia ensikertalaisia.
Emme saa opettaa nuoria pelkäämään uskosta kertomista.
Ennen lähtöä kaupungille nuorille opetettiin evankeliumin kertomista ja yhdessä vielä rukoiltiin.
– Uskon, että kiinnostus evankeliumin jakamista kohtaan syttyi vahvasta Pyhän Hengen läsnäolosta. Nuoret olivat täyttyneet rakkaudesta Jeesukseen ja ymmärtäneet, että muidenkin täytyy kuulla hyvistä uutisista, Teresa Niikko kertoo.
Eteen tuli kuitenkin yllättävä haaste:
– Ei ollut tarpeeksi ihmisiä, joille kertoa.
Nuoret saivat silti hyviä kokemuksia. Eräs haastava kadulla käyty keskustelu päättyi rohkaisevissa tunelmissa, mikä teki nuoriin vaikutuksen. He kertoivat, että oli tärkeää nähdä, kuinka hankalistakin tilanteista selviää luottamalla Jumalaan.
– Näin rohkeuden heräävän nuorissa. Vaikka meitä kokeneempia ei ollut evankelioimassa kuin muutama, se ei pysäyttänyt sanoman leviämistä.
– Nuoret eivät kanna häpeää uskostaan kertomisesta. He eivät ole oppineet pelkäämään evankeliointia. Kun nuorille antaa luvan mennä, he menevät. Meidän tehtävämme on kannustaa nuoria kertomaan uskostaan ja näyttää heille rohkeasti esimerkkiä. Emme saa opettaa heitä pelkäämään.
Tapahtuman jälkeen Niikko on kuullut monen nuoren jatkavan evankeliointia omalla paikkakunnallaan.
– Kuulen lähes viikottain, että monet ovat saaneet saattaa ihmisiä uskoon omissa kouluissaan, kaveripiireissään ja esimerkiksi somen kautta.
– Jumala kutsuu nuoria, ja nuoret ovat valmiita vastaamaan “kyllä”.
”Evankeliointi on kuin urheilua, sitä oppii harjoittelemalla”
YWAM Finlandissa siviilipalvelustaan suorittava Konsta Riihinen haastoi viime syksynä itsensä kertomaan uskosta päivittäin. Matka kohti evankelioinnista innostumista alkoi kuitenkin jo vuonna 2022 Fire Camp -nimisellä leirillä.
– En ollut aiemmin uskaltanut kertoa avoimesti uskostani, mutta leirillä kaikki muuttui; sain rohkeuden ja itsevarmuuden kertoa Jeesuksesta.
Innostus evankelioida ei syttynyt niinkään tietyn kokemuksen myötä, vaan päätöksestä edetä asiassa tietoisin askelin ja epämukavuusalueelle asettuen.
– Leirin jälkeen osallistuin katuevankeliointiin useissa kristillisissä tapahtumissa. Sain kasvaa ja oppia lisää. Evankeliointi on kuin urheilua, sitä oppii harjoittelemalla, ja joka kerta se helpottuu.
Kukaan ei haastanut minua, vaan haastoin itseni.
Konsta Riihinen alkoi pian pohtia, voisiko evankelioinnista tehdä osan jokapäiväistä elämää. Hän oli kuullut haasteesta, johon liittyy päivittäinen ihmisten kohtaaminen ja uskosta kertominen, ja päätti tarttua siihen.
– Kukaan ei haastanut minua vaan haastoin itseni.
Riihinen kohtasi ihmisiä päivittäin siellä missä liikkui: kadulla, rappukäytävässä, kaupassa, kuntosalilla ja toisinaan sosiaalisessa mediassa, jos ei muita tapaamisia syntynyt.
– En etsinyt täydellistä hetkeä, vaan pyrin olemaan aina kuuliainen, kun kuulin Pyhän Hengen kehottavan kohtaamaan tietyn ihmisen.
Kerran Riihinen tapasi koulun pihalla porukan nuoria. Yhden heistä hän oli jo aiemmin nähnyt evankelioidessaan. Nuori tunnisti Riihisen ja pyysi tätä rukoilemaan kipeän polvensa puolesta. Polvi parani rukouksen myötä, mikä teki tilanteen nähneeseen nuoren ystävään vaikutuksen. Tämä pyysi rukousta oman lonkkakipunsa puolesta. Myös se poistui.
– Tapahtuneen kautta sain kertoa heille Jeesuksesta ja rukoilla heidän puolestaan. Meidän ei ole syytä odottaa sopivaa hetkeä, vaan toimia, kun Pyhä Henki kehottaa.
