Isä-Tapani sai ensi kosketuksen uskonasioihin nuorena poikana Kauhavan Oravan kylällä. Kylällä kävivät pitämässä telttakokouksia naapuripitäjästä Lapualta saarnamiehet Niilo Ylivainio ja Matti Rajamäki, ja ihmisiä tuli herätykseen.
Lapsuuden usko kuitenkin sammui sydämestä nuoruusvuosina, ja nuoren miehen elämä oli lähtemässä aivan väärään suuntaan. Jumala kutsui kuitenkin voimakkaasti isää takaisin uskontielle erään innokkaan nuoren kauhavalaisen todistuksilla uskostaan ja hänen elämänsä esimerkillä.
Kotikylällä Oravassa helluntaiseurakunnan ja Olli Ketojan pitämissä kotiseuroissa Tapani teki uudelleen uskonratkaisun pääsiäisenä 1972. Hän oli tuolloin 23-vuotias. ”Voima syntyä Jumalan lapseksi tulee uskoontulon julkisesta tunnustamisesta”, isä tapasi korostaa.
Rohkeaa nuortamiestä kysyttiin todistelemaan kokouksissa välittömästi uskoontulon jälkeen, ja vuonna 1978 Tapani aloitti hengellisen palvelutyönsä. Tuolloin hän kävi myös Suomen Vapaakirkon työntekijäkoulutuksen Hangon Santalassa.
Tapani oli kristillisyydessään sillanrakentaja myös vapaiden suuntien kirkkokuntien välillä, hän oli vapaa sielu liittymään ja palvelemaan helluntai- ja vapaaseurakuntia. Pisimmän hengellisen työn jakson noin 30 vuotta isä palveli vanhimpana ja paimenena Kauhavan helluntaiseurakuntaa. Helluntaiseurakuntia hän palveli myös Alahärmässä ja Kuortaneella.
Vapaaseurakuntien pastorina hän toimi Kauhavalla, Kihniöllä ja Ylihärmässä, jossa hän sai olla synnyttämässä seurakuntaa paikkakunnalle 1980-luvulla. Myös viimeiset elinvuotensa hän oli auttelemassa seurakuntaa rakkaassa Ylihärmän Vapaaseurakunnassa.
Kristillisen kustannus- ja äänitetuotannon kultavuosina 1990-luvun taitteessa Tapani työskenteli vuosia Ristin Voitto/Prisma-kustannuksen piiripäällikkönä Länsi-ja Pohjois-Suomen alueella. Vielä eläkevuosinaan Tapani ja Hannele-vaimo tekivät useita reissuja Espanjan suomalaisiin turistikirkkoihin palvelemaan.
Aviopuolisoa, isää ja pappaa jäivät ikävöimään jälleennäkemisen uskossa Hannele-vaimo, neljä lasta perheineen ja lukuisat ystävät.