Efraim varttui Helli ja Eino Männistön nelilapsisen perheen esikoisena. Hän joutui jättämään lapsuuden leikit varhain astuessaan alakoulua aloittelevana vastuun valjaisiin. Jo 1950-luvulla Efraimin isä teki huonekaluja kuten monet muut Norinkylän ”mööpelinikkarit”.
”Kun tulin koulusta kotiin, eipä tullut mieleen, että voisin lähteä ikäisteni kanssa ongelle tai kelkkamäkeen. Reppu tuvan nurkkaan ja puolijuoksua auttamaan isää. Olihan se raastavan vaikeaa, mutta kasvatti luonnetta.” Näin Efraim muistelee lapsuuttaan kirjassa Me kasvuyrittäjät.
Kun koulun ainekirjoituksessa oli aiheena Miksi aion isona? Efraimin vastaus oli kristallinkirkas: ”Minusta tulee puuseppä, kauppias ja autonkuljettaja.” Ehkä jopa rallikuski! Kaikkia hän teki elämänsä aikana.
Efraim löysi rinnalleen Kaijan. Häitä vietettiin kesällä 1963. Syksyllä nuoripari vuokrasi kotikylältä pienen asunnon, ja yläkerran huoneessa alkoi huonekalutuotanto.
Vielä ei Efraim tiennyt, että hänestä tulisi varsin iso tekijä huonekalurintamalla. Interfacen menestys noteerattiin myös Etelä-Pohjanmaan Yrittäjissä. Männistöt saivat 1982 maakunnallisen yrittäjäpalkinnon, mistä annettiin kiitos koko henkilökunnalle!
Pitkä, raskas ajanjakso Efraimin ja Kaijan elämässä olivat lasten, Veli-Matin ja Mika Matiaksen, varhaiset poismenot. Elettiin kuin sakeassa sumussa. Sumun jälkeen nähtiin kuitenkin päivänpaiste: Margit-tyttären aina hymyilevät, iloiset kasvot.
Kaijan uskoontulo vuonna 1987 oli käänteentekevä Efraimin elämässä. Jumala puhutteli myös vakavan sairauden kautta. Hän alkoi pohtia, ovatko hänen taivasasiansa kunnossa. Uskonratkaisun Efraim teki elokuussa 1989. Alkoi aika Jumalan juoksupoikana! Hän sai jakaa evankeliumin ilosanomaa myös Espanjassa suomalaisille, jotka etsivät uutta suuntaa ja tarkoitusta.
Perhe hankki Espanjasta, Campoverdestä, kodin, jossa ryhdyttiin pitämään viikoittain kotiseuroja, Kotikirkkoa. Suomalaisia haettiin autoilla Torreviejasta hengellisiin kokouksiin, joiden jälkeen saunottiin ja vietettiin iltaa rukoillen, iltapalaa nauttien ja rupatellen.
Keväällä 2001 oli muutto Seinäjoelle. Jatkuva ihmisjoukkojen luotsaaminen oli vienyt voimia, mutta toisaalta tuloksiakin oli tullut. Lukuisia suomalaisia oli tullut uskoon ja vahvistunut Jumalan sanasta.
Nyt jäi aikaa perheelle ja itsellekin. Margitin lapset, Antton ja Aaron, saivat olla paapan lähellä muutenkin kuin matkalaukkuelämän kautta. Seinäjoella Efraim toimi vanhimmiston puheenjohtajana aikana, jolloin tehtiin mittava kirkkosalin remontti.
Mutta Jumalan kutsu Espanjaan vahvistui. Kotikirkon toiminta Torreviejassa jatkui Sorolakadun ”Yläsalissa” syksystä 2002 ja siirtyi 2007 Torreviejan kaupungin keskustaan. Nimeksi tuli Majakka, jonka suojissa Efraim ja Kaija levittivät innokkaasti seurakunnan näkyä: ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa.”
Nummijärven Suomi-koti oli Efraimille levon ja virkistymisen paikka. Siellä sai kalastaa ja nauttia luonnon kauneudesta, sekä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset saivat nauttia paapan seurasta. Siellä me ystävätkin nautimme Efraimin vieraanvaraisuudesta, ystävyydestä, yhteisestä uskosta ja savusaunasta.
Hyvää taivasmatkaa, Efraim!