Isämme Olavi Syväntö oli 14-vuotias, kun Syvännön perhe asettui vuonna 1949 asumaan Tiberiaan kaupunkiin Israeliin. Isoisällämme Kaarlo Syvännöllä oli Jumalalta saatu näky jakaa juutalaisille Raamattuja, jotka sisälsivät sekä Vanhan että Uuden testamentin, jotta juutalaiset löytäisivät oman Messiaansa lukemalla hänestä.
Kaarlo Syväntö painatti ilmaisjakeluun Raamattuja yli 40 eri kielellä. Alussa painatettiin pieniä määriä, mutta vuosien varrella raamattutyö laajeni niin, että satojatuhansia Raamattuja jaettiin Israelissa, Lähi-idässä, Afrikassa ja muuallakin.
Isämme avioitui vuonna 1954 inkeriläisen Esterin kanssa Ruotsissa, ja nuori pariskunta valitsi asuinpaikakseen Israelin. Heille syntyi neljä lasta, 10 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta.
Isämme koki kutsun raamattutyöhön. Työtarjous tuli keskeltä autiomaata, Beerseban kaupungista, ja tehtävänä oli amerikkalaisen C&MA-lähetysjärjestön (Christian and Missionary Alliance) ylläpitämän Raamattukaupan johtaminen.
Isä ja äiti kokivat, että heidän tuli lähteä Jumalan valtakunnan työhön. Vuonna 1959 he muuttivat kahden lapsensa kanssa Beerseban kaupunkiin. Raamattukauppa oli koko Etelä-Israelin ainoa kristillinen kirjakauppa. Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta oli tarjolla yli 30 kielellä.
Raamattukauppa oli samalla myös sielunhoitopaikka, ja lisäksi moni sai sen kautta yhteyden paikallisiin uskoviin ja messiaaniseen seurakuntaan. Isämme oli Beerseban seurakunnan perustajajäsen ja toimi sen vanhimpana uskollisesti yli 50 vuotta. Alkuun seurakunta kokoontuikin isän ja äidin kotona.
Vaikka Israelissa on näennäinen uskonvapaus, uskovat joutuvat edelleen ortodoksijuutalaisten vainoamiksi. Myös Beerseban Raamattukauppa joutui tuhopolton kohteeksi, ja sen ikkunoita monesti rikottiin. Siitä huolimatta isä pysyi uskollisesti Raamattukaupan johtajana yli 38 vuotta.
Isä erosi vuonna 1996 Raamattukaupan johtotehtävästä ja otti vastuun isoisämme Kaarlon raamattutyöstä, kun isoisä ei enää voinut jatkaa siinä tehtävässä. Ryhtyessään jatkamaan isänsä työtä isämme ei saanut samanlaisia enkeli-ilmestyksiä tai poikkeuksellisia kokemuksia kuin isänsä. Pikemminkin sekä hän että hänen veljensä Kalervo kokivat rauhallista kypsymistä tähän tehtävään. Nyt raamattutyön vastuu on jo siirtynyt kolmannelle sukupolvelle.
Isämme oli uskollinen Herran palvelija ja halusi, että kaikki saisivat tietää Jeesuksesta ja uskoa Jeesukseen Messiaana, omana Vapahtajanaan. Hän uskoi Jumalan sanaan ja ennustuksiin: ”Se on ahdistuksen aika Jaakobille, mutta hän pelastuu siitä” (Jer.30:7), ”Ja he kohottovat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet” (Sak.12:10) ja toivottavat tervetulleeksi hänet, jota ovat hyljeksineet siihen asti (ks. Matt: 23:37–39).
Isä uskoi, että näissä raamatunpaikoissa mainittu aika on nyt lähestymässä, ja siksi tilanne Israelissa on sellainen, kuin se on. Jumala on sen sallinut, koska hän haluaa sekä juutalaisten että arabien tekevän parannusta ja löytävän todellisen anteeksiannon Jeesuksessa, Messiaassa.
Isä uskoi, että ”me Jumalan seurakuntana olemme vastuussa Jumalan sanan levittämisestä erityisesti juutalaisten keskuudessa”. Hän ymmärsi, että aika on vähissä, ja siksi työtä täytyy jatkaa niin kauan, kuin aikaa vielä on.
Isä oli tunnettu raamatunopettaja ja puhuja Suomessa ja muualla. Hän oli seurakunnan johdossa, mutta meille lapsille hän oli rakas, turvallinen isä, joka aina oli valmis kuuntelemaan meitä. Isämme oli todella rakas meille perheenä. Hän loi rauhan ilmapiirin kotona ja oli valmis aina auttamaan.
Rakkaudella kaivaten
