Vastavuoroisen viestinnän lisäksi teksti muuttaa minua — jättää jäljen sydämeeni. Teksti kutsuu minua puolelleen, omaksumaan arvot ja asenteet, joita se esittää.
Myös Raamattu kutsuu minua antautumaan. Raamattu ei välitä minulle ainoastaan tietoa, vaan sydäntäni ohjataan myös siihen, miten asioihin tulisi suhtautua. Psalmeja lukiessani tunnen, kuinka rakastettavaa on ylistää kuin Daavid. Aahabista lukiessani kavahdan, kuinka vihattavaa on palvella epäjumalia. Kirjallisuudessa tällaisia kutsutaan joskus sentimenteiksi. Kaikki tekstit välittävät tiedon lisäksi sentimenttejä — tunnesuhtautumista sisältöön. On eri asia kuulla pyhän ihmisen suusta tosia sanoja kuin sen lisäksi aistia sävy ja ilme, millä hän tuo totuudet julki.
Oikeat sentimentit ohjaavat oikeaan toimintaan.
Kristittynä voin luottaa varauksetta ainoastaan Raamatun ilmaisemiin sentimentteihin. Tästä syystä minun on viivyttävä Raamattuni äärellä, sillä vain Raamattu opettaa puhtaita jumalisia tunteita. Raamatussa ei esitetä ainoastaan asioita, jotka ovat tosia, vaan ne esitetään myös kauttaaltaan oikeassa sävyssä.
Synti tehdään suureksi, mutta niin tehdään armokin. Raamattu esittää jumalisuuden paljon rakastettavampana kuin parhaimmatkaan ystäväni minulle kertovat (tai osoittavat elämällään). Toisaalta tarvitsen Raamattua opettamaan sydäntäni vihaamaan syntiä, kun viihdeteollisuus, lehdistö ja yleinen mielipide neuvovat sydäntäni aivan muualle. Sillä vaikka Raamatun henkilöiden elämä ei ole täydellinen, Raamatun kerronnallinen näkökulma on lahjomaton, puhdas ja tahraton.
Oikeat sentimentit ohjaavat oikeaan toimintaan. Sentimentit vaikuttavat sydämeen, ja sydämestä kumpuaa kaikki ihmisen toiminta. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Kun sydän muuttuu Jumalan puhuttelussa ja Raamatun äärellä, sen voisi olettaa näkyvän myös entistä suurempana alttiutena olla kuuliainen.
Raamatun kehotus kuuliaisuuteen tekee kipeää.
Raamatun kehotus kuuliaisuuteen tekee monessa kohdin kipeää. Toisaalta Raamattu lupaa sellaisia asioita ja sellaisella painolla, mikä on muille tyystin mahdotonta. Raamattu käskee myös sellaiseen, mitä kukaan muu ei tohdi edes ehdottaa. Mutta jos luotan Raamatun olevan minulle parhaaksi, uskallan luottaa itseni sen käsiin.
Jos epäilisin lääkärin pätevyyttä tai vaikuttimia ennen leikkausta, pelkäisin hengittää nukutuslääkettä ja jättäytyä operoitavaksi. Jos luotan kuuliaisuuden siunaukseen, uskallan antautua vaikeisiinkin operaatioihin. Saattaa jopa olla, että suurimmaksi kysymykseksi meidän kunkin kohdalla lopulta jää, kuinka paljon uskoimme ja luotimme Jumalan tien olevan meille ”sittenkin parhain” — niin kuin vanhat tapasivat sanoa.
