Kysyn hymyssä suin, tiedätkö, miksi voitaisiin kutsua sellaista ihmistä, joka ei kovin mielellään lähde ulkoilemaan? No, hänestä voisi käyttää nimeä tupajumi. Tällainen tupajumiutuminen pyrkii vaivaamaan välillä myös allekirjoittanutta. Onneksi tauti on mahdollista taltuttaa.
Erään kerran ulkoilin kotinurkillani, ajatuksenani käydä tallustelemassa sorateiden ja peltoaukeiden maisemissa. Rautatien tasoristeyksen yli kävellessäni minulle tuli selvä ajatus kääntyä kohti juna-asemaa. Varhaisena lauantaiaamuna siellä ei vielä näkynyt ihmisiä, kun käväisin pyörähtämässä laiturialueella, mutta asemarakennuksen vieressä näkyi jonkun matkatavarat. Tapasin miehen kuluttamassa aikaansa parkkipaikalla. Hän tervehti minua ystävällisesti ja tiedusteli, mihin junavuoron korvaava bussi mahtaisi tulla. Mies, kutsukaamme häntä vaikka Markukseksi, kertoi, että ratatöiden vuoksi matkustajajunat on korvattu linja-autoilla koko viikonlopun ajan.
Selitin Markukselle, mihin bussit tavallisesti tulevat. Totesin, että olemme asuneet yli 20 vuotta tällä paikkakunnalla, vaikkakin välillä olimme muutamia vuosia Jumalan valtakunnan työssä eri puolilla Suomea. Markus kiinnostui asiasta kovasti ja halusi kuulla lisää.
Rautatien tasoristeyksen yli kävellessäni minulle tuli selvä ajatus kääntyä kohti juna-asemaa.
Hän oli saapunut rautatieasemalle hyvissä ajoin, ja bussin lähtöön kohti Tamperetta oli vielä puolisen tuntia. Markus kertoi muuttaneensa hiljattain paikkakunnalle. Mies totesi olevansa – kuten hän itse kuvaili – uskonnoton. Kuuntelin tarkkaavaisesti Pohjois-Suomesta syntyisin olevan miehen porinoita.
Jonkin ajan kuluttua Markus pyysi kertomaan, miten olen tullut uskoon. Halleluja! Kerroin, että Keski-Suomessa asuessamme tein eräänä sunnuntaina aluelehteä varten auton koeajojuttua. Reittini keskeytyi ihmeellisellä tavalla, kun huomasin istuvani esittelyautossa seurakunnan parkkipaikalla. Siitä askeleeni johtivat suoraan ehtoollisjumalanpalvelukseen. Siellä sain antaa elämäni Jeesukselle Kristukselle.
Markus totesi, että hän uskoo täysin kertomukseni. Kuulemma vähän vastaavia uskoontulokertomuksia hän oli kuullut aiemminkin.
Mies totesi olevansa – kuten hän itse kuvaili – uskonnoton.
Saattelin Markuksen Tampereen bussiin hyvin siunattuna. Sain toimia Jeesuksen Kristuksen todistajana, yksi armosta.
Uuden Testamentin tunnettu kohta kävi toteen! Luemme Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun jakeen 15: ”Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu.”
