Herran Henki oli voimakkaasti läsnä siinä tilaisuudessa. Hengen läsnäolo mursi kuulijoita, todistajia ja laulajia.
Kun virallinen ohjelma päättyi, suurin osa osallistujista siirtyi kahvitarjoiluun. Vain muutama jäi saliin keskustelemaan tai pyytämään esirukousta.
Salin oviaukossa seisoi noin nelikymppinen henkilö. Hetken kuluttua hän siirtyi istumaan penkkiin, jossa oli ennestään pari vanhempaa miestä. Kuulin, kun miehet kyselivät, mistä olet ja nytkö vasta tulit. Vieras ei ollut halukas vastaamaan. Kuulin hänen sanovan yhden ainoan virkkeen: ”Minulla on asiaa hänelle.”
Hetken kuluttua vieras kysyi minulta: ”Voinko sanoa jotakin?”
Vastasin myöntävästi. Silloin hän esitti kysymyksen: ”Onko sinulla jokin ruokarajoite?”
Vastasin: ”Minulla on erittäin paha laktoosi-intorelanssi, ollut jo kolmekymmentä neljä vuotta.”
Vieras vastasi: ”Sinulla ei ole sitä enää.”
Vähän ajan kuluttua vieras kysyi: ”Voinko rukoilla?” Vastasin jälleen myöntävästi.
Ajattelin hänen laskevan käden päälleni ja rukoilevan, mutta hän istui paikallaan.
Jäin kuuntelemaan rukousta, olisiko siinä jotakin sellaista, joka koskettaisi minua, mutta ei ollut. Rukous alkoi jotenkin näin: ”Minä ylistän sinua Herra…”
Sitten se jatkui Herran kaikkivaltiuden, suuruuden ja voiman ylistämisenä. Ääni oli tasainen, eikä siinä ollut tunnesävyjä. Loppuun hän sanoi: ”…ja sinä parannat sairaat. Amen.”
Sitten hän katsoi minua ja toisti: ”Sinulla ei ole sitä rajoitetta enää.”
Sanoin hänelle, että laktoosioireeni ovat pahat. Minun on pakko noudattaa tarkkaa ruokavaliota.
Hän sanoi: ”Ei sinun enää tarvitse… Sinulla ei ole sitä enää.”
Kun palasimme takaisin Jeesus-bussiin, mainitsin tapahtumasta, mutta muuten asia unohtui, kunnes jouluna alkoi tehdä mieli maitosuklaata. Ajattelin, että otan yhden palan ja kestän sitten ne parin viikon kivut. Mutta jostain syystä söin suklaalevystä kaksi riviä!
Ajattelin, että otan yhden palan ja kestän sitten ne parin viikon kivut.
Katumus oli kova. Miten nyt selviän kivuista? Kuinka en voinut hillitä itseäni? Mutta koska kipuja ei tullut, otin seuraavana päivänä toiset kaksi riviä. Lopulta olin useamman viikon ajan maistellut monia laktoosipitoisia ruokia ja ahminut maitosuklaata, kunnes viimein aloin ihmetellä tilannetta.
Silloin muistin, mitä minulle oli syksyllä sanottu ja aloin selvittää, kuka tämä vieras henkilö oikein oli. Mutta kyseisessä seurakunnassa ei ollut ketään kuvausta vastaavaa henkilöä vaan he totesivat, että vieraan on täytynyt olla Herran enkeli.
Olin videoinut tilaisuutta sen loppupuolella, ja kävin nyt videon läpi. Häntä ei näkynyt tilaisuudessa, vaan hän oli tullut paikalle vain tuota hetkeä varten.
Kolmenkymmenneljän vuoden tiukan ruokarajoituksen jälkeen tilanne tuntui käsittämättömältä! Vaikka olin nyt syönyt laktoosipitoisia ruokia jo viikkoja, vaati silti uskoa ottaa varta vasten ensimmäinen desilitra tavallista maitoa. Epäusko yritti ottaa vallan. Kun maito valui kehooni, tunsin erilaisia tuntemuksia, kuten nipistystä. Palautin mieleen vieraan sanat, että minun ei enää tarvitse käyttää ruokavaliota. Taistelin epäuskoa vastaan. Sitten mieleeni nousivat sanat Raamatusta: ”Mies uskoi sanan.” (Joh. 4:50)
Miten lopulta kävi? Tältä osin suolistoni on kuin uudestisyntynyt. Maidosta ei tullut mitään oireita. Myös jo vuosia kestänyt turvotus on poissa. On edelleenkin vaikea käsittää tilannetta, mutta kiitän tästä ihmeestä Jeesusta Kristusta.
