Tea Wahlroos muistaa vielä Santalan vuoden 1973 musiikkileirin, jonka laululinjalla kuoro koottiin. Hän soitti itse tuolloin Braxén-orkesterissa, jota hänen isänsä Harry Westerlund johti.
Kymmenisen vuotta myöhemmin Harry Westerlund ryhtyi valtakunnallisen kuoron johtajaksi ja kysyi tytärtään mukaan keikalle Viroon.
– Sille tielle jäinkin, Wahlroos hymyilee.
Nykyään säveltäjä ja saarnaaja Hjalmar Braxénin mukaan nimetty orkesteri on jo kuopattu, mutta kamarikuoro elää, voi hyvin ja juhlii 50-vuotista taivaltaan.
Motivaatio on tärkein edellytys
Puoli vuosisataa sitten kuorolaulu oli voimissaan, Tea Wahlroos muistelee, seurakuntakuoroja riitti. Moni paikallisseurakunnan kuorovaikuttaja liittyi edustuskuorona pidettyyn Braxéniin.
– Tehtiinkin radiolle nauhoituksia ja tultiin ahkerasti laulamaan kesäjuhlille.
Alun perin vapaakirkolliseen kuoroon on etenkin nykyisen kuoronjohtaja Juha Törmän kaudella tullut myös helluntailaisia, jokunen luterilainenkin. Eikä jäsenkirjoja aiemminkaan syynätty, Wahlroos toteaa.
Laulumotivaatiota sen sijaan edellytetään. Kuoro kokoontuu kuutena tai seitsemänä viikonloppuna yhteen harjoittelemaan ja esiintymään. Omat stemmat täytyy siis olla hallussa. Liian korkealla rima ei kuitenkaan amatöörikuorossa ole.
– Yksi pääsyvaatimus on, että haluaa kehittyä nimenomaan kuorolaulajana, Juha Törmä selittää.
Koelauluissa katsotaan, mikä ääniala laulajalle sopii parhaiten, mutta ketään ei ole tarvinnut käännyttää pois.
Tänä vuonna on saatu lisää jäseniä, jotka ovat nostaneet konserttivahvuuden 30 laulajaan. Nuorin on vähän yli parikymppinen, ja löytyypä riveistä pari perustajajäsentäkin. Törmä toivottaisi tervetulleeksi enemmänkin nuorta ikäpolvea kasvamaan ja kehittymään.
– A cappella -kuorolauluun pitää ajaa itsensä sisään ja oppia laulamaan yhdessä, hän kertoo.
– Toivomuslistalla on pari kolme alttoa, pari tenoria ja ainakin yksi matala basso, jotta saataisiin rakennettua vielä parempi tasapaino äänten välille.
Enemmän kuin kuoro
Braxénissa jaetaan paitsi rakkaus lauluun, myös Jumalaan. Hengen yhteyttä harjoitetaan tiuhemmin kuin viikonloppukokoontumisissa.
– Jokainen maanantai on kuoron yhteinen rukouspäivä. Silloin WhatsApp-ryhmään laitetaan rukouspyyntöjä ja -vastauksia, Tea Wahlroos kertoo.
– Se vahvistaa ja rikastuttaa omaa hengellistä elämääni.
Hän on myös kokenut, että tietä on tasoitettu harrastukselle. Eräänkin kerran neljän lapsen äiti muistaa lähteneensä Jyväskylään muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kun hoitajaa ei löytynyt kotoa Helsingistä.
– Mietin, mitä harjoittelusta mahtaa tulla. Rukoilin, että ”sinulla on varmaan jokin suunnitelma”, Wahlroos muistelee.
Hän ehti päästä perillä eteiseen asti, kun vastaan tuli iloinen, iäkkäämpi nainen, joka ihasteli lasta ja tarjoutui hoitajaksi.
– Hän hoiti viikonlopun nyyttiä ja toi vain välillä syömään. Apu on ollut niin konkreettista, Wahlroos nauraa.
Koronatauon päätös jäi mieleen
Yksi Juha Törmän mieleenpainuvimmista Braxén-muistoista on ensimmäinen kokoontuminen koronarajoitusten jälkeen. Kuoro oli keväällä 2020 juuri valmistautumassa konserttiviikonloppuun Ilmajoella, kun Suomi laitettiin kiinni.
Kun sitten puolentoista vuoden tauon jälkeen lokakuussa 2021 keräännyttiin harjoitusviikonloppuun, hymy oli herkässä.
– Se loi uskoa, että nyt tämä taas lähtee tästä.
Tulevilta vuosilta hän odottaa yhteistyötä mahdollisimman monen seurakunnan kanssa. Braxén ei järjestä konsertteja itse vaan aina yhteistyössä seurakuntien kanssa. Musiikki on Törmän mukaan yksi tehokkaimmista keinoista kertoa evankeliumia.
– Laulujen tekstit saattavat jäädä soimaan ja puhuttelemaan viikkokausiksi sen jälkeen, kun seurakunnan tai konserttipaikan ovi on painettu kiinni.
