Veijo Heikkilä aloitti pastorina Salon vapaaseurakunnassa

Anne ja Veijo Heikkilä ovat uudessa elämäntilanteessa valoisin mielin. Kuva: Heikkilöiden albumi
Puoliaikaisen tehtävän lisäksi Heikkilä jatkaa niin ikään puoliaikaisena pastorina myös Nokian vapaaseurakunnassa.

Vuoden päivät ehtivät vierähtää Salon vapaaseurakunnassa ilman palkattua työntekijää. Se jakso mentiin vanhimmistovetoisesti ja ajoittaisiin vieraileviin puhujiin turvautuen, kertoo vanhimmiston puheenjohtaja Elisa Paavola.

Jo viime syksynä seurakunnan tahtotila oli löytää työntekijä, mutta edelliskesän vesivahingon vuoksi taloustilanne oli haastava. Syksyllä seurakunnassa vieraili Nokian vapaaseurakunnan seurakunnanjohtaja Veijo Heikkilä, joka ehdotti, että hän kävisi Salossa puolen vuoden ajan kuukausittain. Heikkilä oli työskennellyt pitkään täysipäiväisesti eri vastaanottokeskuksissa. Samalla hän huolehti tehtävistään seurakunnassa ja kiersi puhujana.

– Alkoi pikkuhiljaa olemaan se tilanne, että nuoremmat saavat tehdä vastaanottokeskustyötä, Heikkilä toteaa.

Salossa tuli tunne, että hänellä voisi olla annettavaa seurakunnalle, ja ehkä seurakunnalla myös hänelle. Tiiviimmän vierailutahdin kautta tunnusteltiin työsuhteen mahdollisuutta.

– Koin, että se oli vastaus rukoukseen. Meillä ei ollut mitään ajatusta, mistä lähteä työntekijää kyselemään, eikä oloa, että haluamme julkisen pastorihaun, Elisa Paavola kertoo.

Olo oli jotenkin toiveikas. Tuntui, että Jumalan on johdattanut hänet meille.

Kevätpuolta elettiin rauhaksiin asiaa rukoillen. Koska sekä vanhimmistosta että Heikkilästä tuntui hyvältä, seurakunnalle tarjottiin mahdollisuus tutustua mieheen paremmin.

– Järjestimme kuulemistilaisuuden, johon tuli hyvin ihmisiä. He saivat kysyä Veijolta mitä halusivat, Paavola kertoo.

Heikkilä koki tuolloin, että hän ehdottaisi seurakunnalle alkuun puolen vuoden määräaikaista sopimusta. Tilanteesta jäi positiivinen olo kaikille osapuolille.

– Jotenkin toiveikas. Tuntui, että Jumalan on johdattanut hänet meille. Kun pidimme ylimääräisen seurakunnankokouksen, Veijon valinta pastoriksi oli selkeä, Elisa Paavola sanoo.

Salon vapaaseurakunnan tiloissa oli kesällä 2023 vesivahinko. Nyt remontti on jo takana päin. Kuva: Salon vapaaseurakunnan albumi

Tarpeet kohtasivat

26 vuotta Vapaakirkon pastorina. Sinä aikana Veijo Heikkilä on ehtinyt paimentaa kymmenkuntaa suunnilleen samankokoista vapaaseurakuntaa. Niiden tarpeet ja tilanteet ovat hyvin tiedossa. Salossa oli selvä tarve paimenelle.

– Jos seurakunta on tietyn kokoinen, kyllä sillä tulee olla paimen, Heikkilä sanoo.

Asema ei vielä tee paimenta. Heikkilä ajattelee, että paljon riippuu siitä, osaako paimen liittyä siihen, mitä seurakunnassa on jo meneillään.

– Pitää olla vahva kutsumus, näky, visio ja koulutusta pitkällä aikavälillä, ettei ala heti vääntää kaikkea uudeksi.

Heikkilä ajattelee, että jos oikeaa linjaa ei tunnistaisi nyt 62-vuotiaana pitkän pastoriuran jälkeen, parempi jatkaa päivätöissä. Hän kokee olevansa sillanrakentaja, joka haluaa tehdä asioita yhdessä ja kokonaisuutta tarkastella. Elisa Paavola ajattelee, että Veijo Heikkilän välitön avoimuus ja tapa ottaa reilusti kontaktia ihmisiin luovat hyvät edellytykset paimenuuden onnistumiselle.

– Ja hänen julistuksensa on sellaista, mitä seurakuntamme tällä hetkellä tarvitsee.

Olisiko niin, että tässä kaikkien tarpeet kohtasivat oikealla tavalla.

Opetuksessa ovat Paavolan mukaan olleet hyvin esillä esimerkiksi vuorovaikutuksen ja ihmisten rehellisen, avoimen kohtaamisen teemat. Jaettu ravinto selvästi resonoi.

– Ihmiset ovat halunneet tosi paljon tulla rukouspalveluun ja siunattavaksi, Paavola sanoo.

Jumalanpalvelukset kokoavat Salossa nykisin hyvin väkeä. Piristymisen on pistänyt merkille Veijo Heikkiläkin.

– Olisiko niin, että tässä kaikkien tarpeet kohtasivat oikealla tavalla, hän pohtii.

Elisa Paavola kokee oman taakkansa keventyneen merkittävästi, kun puolet kuukauden ohjelmasta on pastorin vastuulla. Heikkilän vastuuviikkojen väleihin jäävien tilaisuuksienkin valinnoista voi vaihtaa ajatuksia pastorin kanssa.

– Itselleni jää nyt enemmän paukkuja myös varkkityöhön, jonka aloitimme vuosi sitten helluntaiseurakunnan kanssa. Täällä käy joka toinen perjantai parikymmentä 11–15-vuotiasta, jotka pyytävät myös kavereitaan mukaan.

Elisa Paavola on Salon vapaaseurakunnan puheenjohtaja. Kuva: Elisa Paavolan albumi

Kaksi seurakuntaa ja kulkurivietti

Kaksoispastorin työn käytännön järjestely on tällä hetkellä se, että Veijo Heikkilä saapuu kahtena viikkona kuukaudessa sunnuntaina Saloon, jossa viipyy seuraavan viikon torstaihin. Toinen puoliaikainen pastoripesti Nokialla edellytti, että tilaisuuksien aikoja rukattiin siellä hieman.

– Nyt opetellaan kahden seurakunnan rytmitystä. Lisäksi kierrän vielä pikkuisen pitämässä kokouksia ympäri Suomen.

Kulkuriviettiä on. Se tuppaa olemaan suurempi ongelma muille kuin kulkurille itselleen, mutta Heikkilän vaimo siunaa taipumusta — kuten teki aikanaan myös Heikkilän työparina Kanadan vuosina toimineen Tuomas Jäntin vaimo.

Kahden seurakunnan kokonaisuus toimii, kunhan oppii muistamaan, ettei kahdessa paikassa voi olla samanaikaisesti.

Kahden seurakunnan tilanne on Veijo Heikkilälle uusi. Aiemmin hän on ollut tiuhan kiertämisen ohella vastuussa aina vain yhdestä seurakunnasta — viimeiset kahdeksan vuotta Nokian vapaaseurakunnasta.

– Siellä pahimmat karikot on nyt ohitettu. Seurakunta menee eteenpäin. Hiljattain aloitettiin soppakirkko ja nuortenillat, Heikkilä kertoo.

Tällä hetkellä tuntuu, että kahden seurakunnan kokonaisuus toimii, kunhan pastori oppii muistamaan, ettei kahdessa paikassa yksinkertaisesti voi olla samanaikaisesti.

Salossa Heikkilä vastaa joka toinen viikko jumalanpalveluksen lisäksi myös miestenpiiristä ja keskiviikon rukousillasta. Lisäksi häntä voi tulla tapaamaan tiistaisin, jolloin kirkon ovet ovat auki.

Salon vapaaseurakunta tekee varhaisnuorisotyötä yhdessä paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa. Alkusyksystä varkkien kanssa tehtiin luontoretki. Kuva: Hannu Nissinen

Kevään olo

Kahden seurakunnan pastorina toimimisessa ei ole kyse vain ajan jakamisesta. Seurakunnat ovat yksilöitä, joten niitä on opeteltava myös paimentamaan sellaisina.

– En voi ajatella, että okei, tässä on valmis saarnasarja, vedänpä sen molemmissa, Veijo Heikkilä sanoo.

Salossa työhön asettumista on helpottanut huomattavasti se, että moni asia on jo hyvin.

– Täällä on tehty tosi hyvää työtä pitkällä aikavälillä sekä viestinnän, rakenteiden että toimintojen suhteen. Hyppäsin liikkuvaan laivaan.

­Heikkilä ei ole pitänyt tapanaan rakentaa saarnoja kirkkokalenteri kädessä.

– Rukoilen ja pyydän oikeita asioita julistettavaksi. Joka seurakunnassa tilanteet, asiat ja vaiheet vaihtelevat. Salon kohdalla olen kokenut vahvasti, että tulee keskittyä Raamatun perusasioihin.

Ne ankkuroivat, kun maailma ja media kuohuvat, ja lopunaikoihin liittyvää spekulointia on paljon.

Omat kuohut ovat takana Salon vapaaseurakunnassakin, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus seurakuntaelämässä. Vesivahinkoremonttikin haastoi seurakuntaa. Tällä hetkellä ilmapiiri on Elisa Paavolan mukaan odottava.

– Vaikka on syksy, on vähän kevään olo. Sitä elämää, jota olemme kaivanneet seurakuntaan ja tilaisuuksiin, on näkynyt parin viime kuukauden aikana.

Teksti: Maija Latvala

Kaksi kotiseurakuntaa on ”aika luksusta”

Sunnuntaina 1.9. oli juhlapäivä, kun Salon vapaaseurakunnassa vietettiin tulojuhlaamme. Puolisoni Veijo Heikkilä valittiin seurakunnan pastoriksi, ja pesti alkoi syyskuun alussa. Edelleen hän hoitaa myös Nokian vapaaseurakunnan pastorin tehtäviä, molempia osa-aikaisena. Näin paletti on molemmille seurakunnille mahdollinen — ja seurakuntahan ei ole koskaan, eikä sen pitäisi olla, pelkän paimenen varassa vaan tiimityötä! Lisäksi Veijo jatkaa kiertävänä puhujana. Kulkuritautia kun on miehellä havaittavissa.

Nykyisen tilanteen takia Veijo jättäytyi kokonaan pois vastaanottokeskustyöstä. Hän keskittyy nyt pelkästään seurakuntatyöhön ja majailee myös Salon päässä osan ajasta. Kiitos ihanien ystäviemme Jukan ja Annikan hänelle järjestyi sinne suuntaan aivan mahtava majapaikka meren rannalla. Siellä minäkin välillä käyn, mutta työt, hevoset ja oman talomme hoito pitävät minua aika paljon Nokian päässä.

Ihminen on onnellisimmillaan, kun saa toteuttaa sydämessä palavaa kutsua ja olla oikealla paikalla.

Olen edelleen mukana Nokian vapaaseurakunnan toiminnassa kuten ennenkin ja Salossakin silloin tällöin mahdollisuuksien mukaan. Juhla Salossa oli hieno, ja porukkaa ilahduttavasti — tupa aika tavalla täynnä ja ihan kaikenikäisiä ihmisiä.

Iloitsen Veijon puolesta suuresti. Ihminen on onnellisimmillaan, kun saa toteuttaa sitä kutsua, joka sydämessä palaa, ja kun kokee olevansa sillä paikalla, jossa kuuluu olla. Itsellänikin kutsuja on aika monta, mutta saan toteuttaa tällä hetkellä niitä kaikkia, mikä on mahtavaa. Kiitollisin mielin eteenpäin. Nyt meillä on kaksi ”kotiseurakuntaa”, aika luksusta!

Teksti: Anne Heikkilä
JAA ARTIKKELI: