Messumaiseksi näytteilleasettajien alueeksi rakennetusta messukylästä vastasi Seinäjoen vapaaseurakunnan aktiivi ja Vapaakirkon hallituksen jäsen Tommi Mäki. Hän kertoo, että messukylä vastasi pitkälti ajatusta, joka hänellä ennakkoon alueesta oli. Näytteilleasettajia lähti mukavasti mukaan.
– Järjestöt ottivat kutsun hienosti vastaan, ja oma ajatukseni jatkosta onkin, että messukylä kannattaisi suunnata enemmän järjestöjen yhteyden rakentajaksi ja alustaksi.
Mäki ajattelee, että messukylää voisi kehittää ikään kuin hengellisen SuomiAreenan suuntaan. Tähän messukylän ja Luovan lavan yhteyttä suunnitellut tiimi halusi jo Seinäjoella kokonaisuutta viedä. Kaupallisten toimijoiden osalta näytteilleasettajaksi ryhtymistä rajoittivat yritysten haasteelliset ajat usealla toimialalla sekä osin myös se, että joidenkin yritysten periaatteet estävät osallistumisen hengellisille juhlille.
Niina ja Matti Sillanpää ovat yhtä kuin Kihniön Kukka ja Kirja. ”Minä olen se kukka”, Niina nauraa. Hän tekee tilauksesta floristintyötä oman firman puitteissa, mutta harjoittaa samaa ammattia myös palkollisena. Matti taas on päivätöissä aineenopettajana. Hän on työskennellyt kirjojen kanssa nelisenkymmentä vuotta, oman firman puitteissa kymmenen. 15 000 nidettä käytettyjä ja uusia kirjoja löytyy varastosta. Moni asiakas löytää etsimänsä nettisivujen kautta.
Palkitsevinta on, jos asiakas etsii tiettyä kirjaa, ja se löytyy Sillanpään valikoimista.
Kesäjuhlilla kauppa oli kuulemma käynyt ihan mukavasti. Palkitsevinta on, jos joku asiakas etsii juuri tiettyä kirjaa tai CD-levyä, ja se löytyy Sillanpään valikoimista. Siitä koko hommassa lopulta on kyse: oikea tuote löytää oikean ihmisen.
Sillanrakennusta
Palautekysely näytteilleasettajille lähti matkaan jo juhlien päätöspäivänä.
– Saapuneet vastaukset ja keskustelut, joita tapahtuman aikana kävin, ovat olleet todella positiivisia. Joitain käytännön haasteita aina on, ja osa odotuksista oli messujärjestäjän näkökulmasta ylimitoitettuja, Mäki sanoo.
Kaikilla näytteilleasettajilla ei ollut aiempaa kokemusta messuista, joten Seinäjoella tehtiin osin pioneerityötä — puolin ja toisin, järjestäjänä ja näytteilleasettajina.
– Fiilis on kaiken kaikkiaan todella hyvä. Tärkeintä ovat olleet kohtaamiset.
Myös Seinäjoen vapaaseurakunnan seurakunnanjohtaja ja kesäjuhlien toinen juhlaisäntä pitää messukylää ja A-hallin kokonaisuutta onnistuneena avauksena.
– Se lisäsi selkeästi yhteisöllisyyden kokemusta juhlaväen keskellä. A-lavan ohjelmaa olisi tosin voinut huomioida vielä enemmän ennakkomainonnassa. Siellä oli todella mielenkiintoisia haastatteluja, tietoiskuja ja esimerkiksi raamattupuolituntinen.
Kaikkien kirkkojen johtajien paneeli olisi ollut mielenkiintoista seurattavaa.
Kahvialueen, Luovan lavan ja messukylän kokonaisuudesta toivottiin juuri kohtaamispaikkaa, mihin selvästi myös päästiin. Messukylän osastoilla käytiin vilkasta keskustelua. Sen sijaan Luova tehdas -nimisen yrityksen sponsoroiman Luovan lavan edustalle nostetut tuolit olivat usein melko tyhjiä, vaikka hyvää ohjelmaa oli paljon.
– Kehitettävää jäi mielestäni vielä kovempien nimien paikalle saamiseen. Esimerkiksi kaikkien kirkkojen johtajien paneeli olisi ollut mielenkiintoista seurattavaa. Olemme Vapaakirkkona sillan rakentaja moniin suuntiin, ja tällä tavoin voisimme toteuttaa sitä käytännössä entistä näkyvämmällä tavalla, Mäki pohtii. Messulavan tärkein tarkoitus ei ole järjestää omia tilaisuuksia vaan nostaa tunnelmaa ja toimia päälavan tilaisuuksien ennakoivana informointina. Messuilla lavan ohjelmaa kuunnellaan ja kuullaan aina myös laajemmalla alueella, kuin pelkästään lavan lähistöllä. Tämä toteutui myös kesäjuhlien messulavalla. Ääni kantautui tapahtumapihalle saakka.
Gospel Riders -moottoripyöräkerhon hallituksen puheenjohtaja Ilpo Varha ja kerhon jäsenet PT Juntumaa ja Jyri-Jaakko ”Jyke” Annala esittelivät pisteellään kerhon lisäksi myös menopelejään. Taustalla näkyy Juntumaan rakentama matkailuvaunu. Pelit ja vehkeet ovat kiinnostaneet aivan kaikenikäisiä parivuotiaista lapsista ylöspäin. ”Saako satulaan istua”, on kyselty. Ja toki on saanut. Erityisenä tavoitteena kolmikolla on saada kerholleen tunnettuutta ja löytää niitä kristittyjä motoristeja, jotka eivät vielä kuulu Gospel Ridersiin. Ainakin yhden kohdalla oli jo onnistanut.
Kaikki motoristit ovat aidosti veljiä ja siskoja keskenään.
Gospel Ridersia tehdään tunnetuksi monin tavoin. Varha näyttää puhelimestaan kuvaa Suomen parhaan kilpamoottoripyöräilijä Erno Kostamon pyörästä, josta löytyy Gospel Ridersin tarra. Kerho sponsoroi Kostamoa. Vaikka Gospel Riders harjoittaa jonkin verran evankelioivaakin toimintaa, ensi sijassa sen tarkoitus on vahvistaa kristittyjen motoristien yhteyttä osana kaikkien motoristien laajaa perhettä. Juntumaa kertoo, että vaikka osa moottoripyöräkerhoista saattaa monissa herättää ristiriitaisiakin tunteita, mitään jännitteitä ei käytännössä ole, sillä kaikki motoristit ovat aidosti veljiä ja siskoja keskenään. ”Se on hienoa”, Juntumaa ajattelee.
Ihastuneita reaktioita
Näytteilleasettajien joukossa oli useampi Vapaakirkon osasto. Tommi Mäki sanoo, että niiden tilat ovat yleensä kesäjuhlilla varsin rajalliset Päivä Osakeyhtiön kirjamyyntiä lukuun ottamatta.
– Suunnitteluvaiheessa kannustimme järjestäjänä Vapaakirkon omia toimintoja panostamaan messuosastoihinsa. SVK Mission lähetyskoordinaattori Henna Heinonen hoiti keskitetysti suunnittelua ja kommunikointia. Kiitokset Hennalle näin myös julkisesti!
Mäki kertoo, että muiden järjestöjen ja toimijoiden läsnäolo herätti Vapaakirkon osastoissa jonkin verran huolta.
– Oma käsitykseni tapahtuman toteutuksessa on, että huoli oli turha, ja myös tältä osin päästiin rakentamaan yhteistyötä ja yhteyttä.
Juhlaväen spontaanit reaktiot olivat palkitsevia.
– Vau, oli monelta osin ensimmäinen sana, kun koko A-hallin toiminnot avautuivat silmille. Palaute on ollut hyvää. Joitain liiallisen runsauden kokemuksiakin on ollut, mikä on hyvin ymmärrettävää, kun halli oli täynnä toimintaa.
Kiitosta on kerännyt myös se, että päälavalle oli oma hallinsa, mikä rauhoitti tilaisuuksia.
Ilona Jouppila (etualalla) ja hänen äitinsä Terhi Jouppila ovat tiiviisti mukana seinäjokisen Sarka-Versot-partiolippukunnan toiminnassa. Kesäjuhlien A-halliin oli rakennettu Versopartion yhteinen laaja ja kutsuva osasto, jossa saattoi muun muassa pelailla, loikoilla riippumatossa ja katsoa videoita viime kesäiseltä partioleiriltä. Etenkin Sarka-Versojen lippukunnanjohtaja Tuomo Ketomäen suunnittelutyö näkyi Terhi Jouppilan mukaan osastolla. Hauskaa oli, että juhlaviikonlopun aikana moni entinen partiolainen tuli muistelemaan omia partioaikojaan. Joidenkin kanssa katsottiin kartasta, mistä löytyisi lähin Versopartion lippukunta, jos vaikka lapset innostuisivat asiasta.
Vuokratut kalusteet
Messukylä rakennettiin siten, että messukalusteet vuokrattiin kaupalliselta toimijalta.
– Se oli viisasta, vaikka kustannuksia tulikin. Muuten koko halli olisi ollut hankalammin hahmotettava ja yhtä samaa aluetta.
Messuseiniä vuokraamalla osastot saatiin erotettua paremmin toisistaan. Näin messukylä myös jäsentyi paremmin omaksi alueekseen. Tietoa siitä, miten näytteilleasettajat tämän tai muut käytännön asiat kokivat, täytyy vielä odotella. Mäki myöntää, että palautteiden lukeminen tulee olemaan mielenkiintoista. Yksi kehitysajatus hänelle itselleen tulee heti mieleen.
– Messualueella olisi saanut olla oma vastaava. Nyt yritin itse toimia liian laajalla vastuualueella, mikä vaikutti kommunikointiin. Toistuvuus toisi kokemusta sekä järjestäjälle että messuosaston varaajille, kun tiedetään paremmin jo ennalta, mistä on kyse. Esimerkiksi messukalusteisiin panostaminen parantaisi monen järjestön ja Vapaakirkon omien toimintojenkin näkyvyyttä, Mäki pohtii.
Ratkaisukeskeinen ja dialoginen työnohjaaja Susanna Holmi innostui esittelemään palvelujaan kesäjuhlilla Tommi Mäen kutsusta. Holmi oli aiemmin puhunut Mäen kanssa siitä, että hän toivoisi seurakuntakentälläkin hyödynnettävän työnohjauksen mahdollisuuksia. ”Halusin päästä ihmisten ilmoille. Tämä oli loistava mahdollisuus ja järjestyi näppärästi. Oloni on ollut tervetullut.” Holmi työskentelee etäyhteyksien ansioista valtakunnallisesti ja hänellä on myös sielunhoidon koulutus. Hänen osastonsa oli messukylän rauhallisimmassa nurkassa, mikä oli toisaalta hyväkin, sillä juhlien kuluessa tuli käytyä lyhyitä työnohjauksellisiakin keskusteluja. Sellaisten kautta mahdolliset työnohjaukseen liittyvät väärinkäsitykset tai ennakkoluulot toivon mukaan karisevat.
Terveessä seurakunnassa kuuluukin olla eri näkökulmia.
