Keijo Suutarinen syntyi Helsingissä ja varttui siellä lapsuuden ja nuoruusvuodet. Loppuun saakka hän oli ”stadin kundi”, kuten hän usein tuli muistuttaneeksi, sillä niin vahvan jäljen vuodet häneen piirsivät.
Kymmenvuotiaasta hän kasvoi äidin kanssa, kun isä lähti muille teille. Toisinaan isättömyys tuntui kipuna vielä vuosikymmenten jälkeenkin, mistä Keijo joskus kertoi.
Ehkä kyseinen kipu oli osaltaan kaikupohjaa kiitollisuudelle, jota hän taivaan Isälle usein ja uskollisesti ilmaisi. Nuorena miehenä Keijo kohtasi Jumalan rakkauden Kristuksessa osallistuessaan tapahtumaan, jossa amerikkalainen evankelista Tommy Hicks julisti hyvää uutista Pelastajasta. Pyhä Henki avasi Keijon sydämen ottamaan vaarin kuulemastaan, ja hänestä tuli Jumalan lapsi.
Jeesuksen seuraaminen johti hänet jo varhain evankelioimismatkoille evankelisten ystävien piirissä. Noilla matkoillaan hän myös kohtasi elämänsä rakkauden ja avioliitto ”Laihian likan”, Seijan, kanssa solmittiin 1965.
Oulussa pariskunnan tie johti Vapaakirkon yhteyteen, ja sitten matka jatkui Tampereelle Pirkkalaan ja sieltä Turun seudulle, josta tuli koti 1970-luvun alusta eteenpäin. Perheeseen syntyi neljä lasta, ja nyt siihen kuuluu lapsia jo kolmannessa polvessa.
Teknillisen koulun kautta Keijo päätyi suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastointihankkeita. Tätä työtä hän teki sekä toisten palveluksessa että yrittäjänä. Osaaminen koitui myös Vapaakirkon hyväksi, sillä hän oli toteuttamassa muun muassa Hotelli Annan suurta remonttia Helsingissä samoin kuin kotiseurakuntansa mittavaa saneerausta Turussa. Taitava ja ahkera ammattilainen nautti luottamusta laajalti.
Keijo Suutarisen sydän paloi kuitenkin suuremmille asioille. Hänen sisimpänsä janosi hengellistä herätystä, evankeliumin menestystä ja seurakunnan rakentumista Pyhän Hengen vaikutuksessa. Ilo oli suuri, kun 1970-luvun lopulla alkanut herätyksen aika vaikutti myös Turun vapaaseurakunnassa, ja Keijo antoi itsensä kokosydämisesti seurakunnan työhön.
Hän palveli yli kaksikymmentä vuotta vanhimmistossa niin jäsenenä kuin puheenjohtajana. Laajemmin seurakuntien parissa hänet tunnettiin joka solulta pienryhmäaktiivina. Innostus solutoimintaan syntyi Etelä-Korean-matkalla, ja sittemmin hän kävi ympäri maata kouluttamassa ja innostamassa kotisolutoimintaan, jonka hän oli todennut hedelmälliseksi tavaksi saavuttaa uusia ihmisiä ja tehdä uskoon tulleista Jeesuksen opetuslapsia. Hänen näkynsä ulottui koko maahan, ja niinpä hän palvelikin täydet kaudet Vapaakirkon hallituksen jäsenenä.
Keijon sydämessä oli kauan elänyt unelma saada pastorin valtakirja. Näin tapahtui 2010-luvulla, kun se myönnettiin hänelle Vapaakirkon järjestämän erityiskoulutuksen kautta. Siinä vaiheessa Keijo toimi vastaperustetun Paraisten vapaaseurakunnan johdossa.
Lähes viimeisinä sanoinaan Keijo puhui perheestään. Hän siunasi neljää lastaan ja heidän puolisoitaan, kuutta lapsenlastaan ja heidän puolisoitaan, kolmea lapsenlapsenlastaan ja rakasta vaimoaan, jotka hän tiesi pian jättävänsä taivaskutsun koittaessa.
Perhe oli lahjaa Jumalalta, ja armollisen Isän haltuun hän lähtiessään heidät jätti. Myös seurakuntaperheessä ikävöidään Keijoa, rakasta veljeä. Paljon on meitä, jotka hänen elämänsä kautta saimme vahvistua uskossa ja rohkaistua yhteydessä Vapahtajaan. Keijo Suutarisen esimerkki rohkaisee meitä kaikkia rakastamaan Jumalaa yli kaiken.
