Tämä kirjoitettu sana Raamatusta on minulle erityisen tärkeä. Tulin uskoon vuonna 2005 elokuussa, jolloin vilja oli kypsynyt leikattavaksi harvinaisen aikaisin ja oli tullut minun vuoroni lähteä puimaan. Niin katselin täysin valmista viljavainiota, joka liikkui tuulessa kauniisti.
Kaikki aistit olivat minulla käytössä, ja oli täysin selvää, että nyt on aika korjata jyvät aittaan, sillä vilja oli valmista leikattavaksi. Samassa hetkessä kuulin kuiskauksen, ja Raamatun jae sanottiin minulle: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” Ihmettelin sitä, ja kyynel putosi poskipäälleni.
Tämä Raamatun jae on kaikunut elämäni varrella. Vuodet ovat vierineet ja paljon on tapahtunut, niin omassa kuin muidenkin uskovien elämässä. Kun ympärille katsomme niin huomaamme, että samat veljet ja sisaret tässä vaan porskuttavat menemään. Kiitos Jumalalle! Epäusko ei ole saanut otettaan meihin.
Meidän hapuilevan uskomme vain aidosti Jumala voi koetella ja myös vahvistaa uskoamme halki elämän taipaleen. Koetuksissa meistä karisee pois kaikki turha, mikä ei kestäisi iankaikkisuudessa, Jumalan kasvojen edessä.
Olemme kokeneet siunauksia, menetyksiä ja nähneet, että elämä loppuu kaikilta jossakin vaiheessa. Elämän rajallisuus, se on todellisuutta. Todellisuutta on myös, että laittomuus ottaa vain valtaa koko ajan lisää ympärillä myrskyävässä maassamme. Olemme saattaneet huomata, miltä näyttää täyteen mittaan kasvanut vilja, kovan ukkosmyrskyn jälkeen. Vilja on painunut lakoon paikoittain ja kaikkea ei saada korjattua talteen.
Mitä tapahtuu ihmisessä, kun vihollisen voima painaa maanrakoon? Isät ja äidit ovat toivottomia ja väsyneitä, eivätkä jaksa huolehtia avioliitostaan ja koko perheen hyvinvoinnista. Väärien valintojen kierre vain jatkuu. Haureus on vallinnut ihmisten mielet. Saastan määrä on valtava. Me kaikki näemme sitä, vaikka emme haluaisikaan. Kuuntele mitä ja miten ihminen puhuu tänä päivänä. Kuulet sanan minä, minä. Itsekeskeisyys on ottanut ihmiset pauloihinsa. Mutta meillähän on Raamatut, Sodomalla ei ollut. Mitkä ovat tuomiot silloin?
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).
Martti Takalon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Pelkosenniemi 1939 – Unohdettu taistelu on tehty meitä varten, joita kiinnostaa silloiset tapahtumat. Dokumenttielokuvassa kerrotaan tarkasti, mitä silloin oikein tapahtui. Tavalliset kansalaiset kutsuttiin puolustamaan naapurimaasta Neuvostoliitosta hyökkäävää puna-armeijaa vastaan alivoimalla eli altavastaajana.
Puolustusjoukot piti koota nopeasti ja se oli jo kova isku kasvoille. Ihmiset tunsivat pelonkauhua. Suuria ihmisjoukkoja alettiin siirtämään heidän kodeistaan turvallisimpiin kyliin ja toisten koteihin. Tilanne tiedettiin ylimmässä johdossa. Mitään ei ole tehtävissä heitä vastaan, ellei Jumala auta meitä.
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio piti puheen radion välityksellä 17. joulukuuta 1939 ja kehotti kansalaisia turvautumaan Jumalaan ja hänen vaimonsa Kaisa Kallio rukoukseen. Tasavallan presidentti kirjoitti myös vetoomuksen Suomen talvisodanpäivinä sotilaille ja kehotti heitä lukemaan Raamattua.
Tämän jälkeen rintamilla alkoikin tapahtua yliluonnollisia asioita. Jumalan käsi ohjasi taisteluja niin, että puna-armeijan sotilaat perääntyivät viime hetkillä Pelkoseniemen taisteluissa. Taistelu oli voitettu siltä osin, mutta sota otti muutamassa päivässä omansa ja sankarivainajia haudattiin kunniakkaasti yli 170. Jumalan varjeleva käsi pysyi kansamme yllä seuraavatkin vuodet.
Miten tämä oli mahdollista? Jumalan Kaikkivaltiaan olemassaolo tiedettiin. Ihminen joutui nöyrtymään kovassa tilanteessa Jumalan käden alle ja rukoilemaan sydämestään Häneltä apua ja lupaamaan kunnioittaman, Jumalan Sanaa, ja pitämään sanomaa Raamatusta esillä niin kuin on kirjoitettu ja opettamaan sitä kodeissa, kouluissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa, työpaikoilla ja kirkoissa.
Näin Jumala siunasi maatamme ja antoi kansan nousta jaloilleen rakentamaan maatamme ja kehittymään muiden suurten johtavien maiden rinnalle. Täydellinen hyvinvointi ja palvelut ovat olleet siunauksien sateita. Jumala antoi suuret herätykset maahamme heti sotien jälkeen. Se oli taivaallista balsamia syviin sydänten haavoihin, mitä syntyi kauhujen ja pelkojen keskellä. Rauha, ilo ja rakkaus voitti monien ihmisten sydämet. Evankeliumin sanoma voitti.
”Itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavainsa kautta te olette parannetut.” (1. Piet. 2:24).
Elämme suurta hengellistä sodankäyntiä maassamme vuonna 2025. Alas painetun ihmisen pahoinvointiin on edelleen olemassa lääke. Hän on Jeesus Kristus, joka ei ole tästä maailmasta. Hän sai alkunsa yli 2 000 vuotta sitten, Jumalan Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta tähän maailmaan.
Hän kantoi kaiken synnintuskan- ja pelon ristille sinun ja minun puolestani ja voitti kuoleman ristinkuolemallaan ja astumalla ylös taivaisiin. Hän istui Isän, Jumalan, oikealla puolelle.
Hänen sovitustyöhönsä uskomalla ja hylkäämällä pahat tiet alkaa aurinko paistaa, kun Hän, Jeesus Kristus, elämän valo valaisee ihmisen pimeän sydämen. Pimeyden myrskyt väistyvät välittömästi. Kun valaistuun ja puhtaaseen sydämeen muuttaa Pyhä Henki asumaan, silloin ilo, rauha ja rakkaus käärivät rikotun sydämen kokoon.
Sen, mikä oli joutua maahan painettuna tuhoon, eikä ollut itsessä nousta ylös. Jumala auttoi. Rikotusta tulee eheä. Hän nostaa sinut savenvalajan pöydälle. Yhteys on avattu Isä, Jumalaan, Hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Nyt ihmistä auttaa ja ohjaa Jumalan pojan, Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki! Tämä on Jumalan työ ihmisessä.
Hänen tahtonsa on pelastaa kaikki ihmiset! Meidän silmien nähtävissä. Tätä saa aikaan julistettu evankeliumi, kun ihminen kuulee sen ja ottaa sen sydämeen ja alkaa toimimaan Jumalan antaman sanan mukaan. Jumala varustaa, kutsuu ja lähettää. Julistakaa! On suurta Jumalan armoa, kun näen Jumalan työmiehiä ja -naisia, Hänen suurella elopellollaan.
Tämä on ihmisen osa tässä ajassa, ja sitten se on ohi. Jumala kaikkivaltias, on antanut meille rukouksen, mitä meidän tulee alati rukoilla!
”…, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:38).
