Suomen teologisessa opistossa Lee Universitystä Yhdysvalloista vieraillut systemaattisen teologian professori Lisa Stephenson on päässyt työuransa aikana kokemaan muutoksen monessakin asiassa.
Stephenson vieraili Societas theologarumin eli naisteologiverkoston kutsumana Tampereella. Hän luennoi tulkintaperiaatteista, jotka liittyvät naistoimijuuteen Raamatun teksteissä.
Suomen teologisen opiston ja IK-opiston yhteisseminaarissa aiheina olivat globaali kristinusko sekä Raamatun naiset.
Globaalin kristinuskon muutos on ollut valtava pelkästään edeltävän vuosisadan aikana.
—Väestötieteellisesti kristillisyys on siirtynyt pohjoisesta kohti etelää. Näemme merkittävää kasvua Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Vaikka kristinuskoa toki on vielä Pohjois-Amerikassa ja Euroopan pohjoisosissa, Suomessakin, näissä paikoissa ei ole enää kristittyjen suurin keskittymä, Stephenson arvioi.
—Erityisesti Eurooppa oli kristinuskon keskittymä aiemmin. Nykyisin se on siirtymässä Afrikkaan. Siellä ei ole väkimäärällisesti eniten kristittyjä, mutta Afrikassa on suurin kasvun potentiaali. Nykyisen kasvutahdin takia ennakoidaan, että vuoteen 2050 mennessä Afrikka kristillisyyden keskiössä maailmassa.
Kristinuskon kohtaamat vaarat
Ilmiselvä vaara tai vaikeus, jonka kristityt voivat kohdata yksilöinä tai seurakuntana maailmanlaajuisesti, on vaino uskon tähden. Open Doorsin hiljattain julkaiseman vainoraportin mukaan varsinkin Saharan eteläpuolinen Afrikka on noussut voimakkaasti esiin alueena, jossa kristityt maksavat uskostaan kovaa hintaa.
—Afrikassa ja myös tietyissä paikoissa Aasiassa vaino on läsnä ja jatkuvasti kasvavaa.
Länsimaiden kristityillä vaarat ovat erilaisia.
—Ajattelen, että vaarana on ottaa uskonnonvapautemme itsestäänselvyytenä. Voimme olla laiskoja kristittyjä; ehkä menen seurakuntaan, ehkä en, ehkä luen Raamattua tai sitten en. Uskosta tulee mukavuudenhaluista, Stephenson luettelee.
—Länsimaiden kristittyinä ensimmäinen tehtävämme on tulla tietoisiksi siitä, mitä maailmassa tapahtuu veljillemme ja sisarillemme. On tärkeää löytää henkilökohtainen yhteys, jota pitkin kykenemme myös auttamaan heitä. Silloin tapahtumat eivät ole vain uutisia, joita luemme, vaan ne on kytketty aitoihin ihmiskohtaloihin.
Yhdysvaltojen tilanne
Kotimaansa Yhdysvaltojen tilanteen Stephenson näkee erilaisena Eurooppaan verrattuna. Suomessa ja ylipäätään Euroopassa sekularismi, uskonnosta irrottautuminen, on vahva suuntaus.
—Yhdysvalloissa meillä tapahtuu samaa jonkin verran, mutta esimerkiksi kouluissa saatat nähdä kristittyjen tekevän kristityille kuuluvia asioita. Vaikka se ei ole virallinen käytäntö kaikkialla, kulttuuriimme kuuluu kristillisyys. Etenkin, kun itse asun etelävaltiossa, Tennesseessä.
—Kristillisyys on hyvin monipuolista Yhdysvalloissa. Ei ole mitään osavaltion tukemaa perinnettä. On paljon eri vaihtoehtoja ja erilaisia tapoja harjoittaa kristinuskoa.
Seurakuntien järjestäytyminenkin on monella tavalla erilaista vaikkapa Suomeen verrattuna. Stephenson itse tulee helluntailaisesta taustasta, hän kertoo kasvaneensa karismaattisessa seurakunnassa.
—Monet seurakunnat ovat hyvin itsenäisiä ja ilman tiukkoja sidoksia mihinkään. Jos joku haluaa olla pastori, hän voi perusta seurakunnan ja aloittaa hengellisen työn.
Aika helluntailiikkeeseen pohjautuvassa yliopistossa vaikutti Stephensoniin niin, että hän myös kuuluu saman liikkeen seurakuntaan.
Ehkä menen seurakuntaan, ehkä en, ehkä luen Raamattua tai sitten en.
Henkilökohtainen kutsumus
Stephensonilla itsellään oli halu tulla pastoriksi, jolla on oma virkansa ja palvelutehtävänsä.
—Kun aloitin opintoni, huomasin toisenlaisen mahdollisuuden toteuttaa kutsumustani. Minusta tuli professori, joka opettaa teologian opiskeluja. Saan tehdä työkseni jotain, mikä on myös kutsumukseni.
—Nyt on menossa 19:s vuoteni professorina.
Niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin kaikkialla on helppo nähdä ensimmäisenä oman seurakuntansa, paikkakuntansa ja alueensa asiat ja tarpeet.
Työ on avartanut Stephensonin näkökulmaa.
—Maailmanlaajuisesta kristillisyydestä oppiminen on auttanut tunnistamaan lopunkin Kristuksen ruumiista, ei vain omaa pientä palaansa siitä.
—Teologina se on rohkaissut minua lukemaan paljon laajemmin teologista kirjallisuutta, ei vain sitä, joka tulee maantieteellisesti pohjoisosista.
Nainen teologina
Toinen Stephensonin keskeisistä työtehtävistä on tutkia teologiaa naisnäkökulmasta. Ajatus naisesta teologina on ollut joskus kaukainen ja käytännössä vailla toteutumismahdollisuutta.
—Kun aloitin opintoni, olin lähes ainoa nainen luokallani. Nyt tilanne on täysin toisenlainen kuin 30–40 vuotta sitten. Ainakin Yhdysvalloissa oli harvinaista nähdä nainen teologian professorina. Nykyisin tällä työsaralla on enemmän naisia ja myös naisopiskelijoita.
—Kun katsotaan naisten asemaa teologiassa, voidaan Raamatun teksteistä nähdä, kuinka naiset ovat osallistuneet tarinaan. Naisten kokemukset voivat joskus jopa muotoilla teologisia teorioita eri tavalla. Kristillisyyden historiassa lähinnä miehet ovat olleet teologeja, joten naisten näkökulma voi näyttää ja kuulostaa erilaiselta, Stephenson kiteyttää.
