Voiko olla suurempaa rakkautta kuin äidillä on lapseensa?
Suotta ei sitä pidetä yhtenä rakkauden suurimmista ilmentymistä ja vertauksista. Äidistä on kirjoitettu lukemattomia, hellyyttävän ihania lauluja ja runoja. Moni muistelee lämmöllä lapsuusaikojansa.
Puhe äidistä voi saada karskin aikuisenkin herkistymään. Ehkä oman äidin merkitys ja arvo on ymmärretty vasta silloin, kun ei enää ole ollut mahdollista viedä tervehdystä ja käydä tapaamassa.
Tai sitten on elämässä säröjä ja rosoisuuksia, jotka saavat kyyneliin.
Yhdessä Veikko Lavin sanoituksessa todetaan osuvasti, että ”niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää, kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.”
Kyseinen sanoitus ei ole hengellisestä laulusta, mutta sopii periaatteeksi kyllä uskovillekin. Tee se, minkä voit, kun vielä on aikaa jäljellä.
Itse asiassa Jeesus näytti tästä esimerkin. Hän huolehti äidistään erittäin äärimmäisissä olosuhteissa, vain hieman ennen fyysistä kuolemaansa.
Uskovaisen äidin omistaminen on etukoikeus.
USKOVAISEN ÄIDIN omistaminen on etuoikeus. Reilun 42 vuoden kokemuksella on mahdollista todeta, että parhaassa tapauksessa se voi jopa varjella joistakin harha-askelista.
Hiljattain totesin omalle äidilleni, että varmasti en ole muistanut kaikkia hyviä neuvoja noudattaa. Lisäsin, ehkä hieman huumorin sävyttämänä, niitä onneksi riittäneen sen verran paljon, että puolellakin määrästä pärjää jo pitkälle.
On myönnettävä, että joskus ohjaavien mielipiteiden määrä ärsytti. Kuitenkin, mitä vanhemmaksi on elänyt, sitä enemmän on kaikkea oppinut arvostamaan.
Ei ole ollut tilannetta, jossa kotoa, äidiltä ja myös isältä saatu tuki olisi jäänyt vajaaksi. Kukaan ei ole täydellinen, mutta aina on voinut tietää, että minun arvoni ei ole siinä, mitä teen tai jätän tekemättä.
Aitoa rakkautta ei ole tarvinnut ostaa suorituksilla. Se on ollut syntymälahja.
Ei ole kovin monta vuotta aikaa siitä, kun kuulin tosikertomuksen syntymäni jälkeisistä vaiheista. Tiettyjen vaikeuksien keskellä tehtiin lupauksia.
Jälkeenpäin näyttää siltä, että Jumala on pitänyt niistä kiinni. Osaltaan se on auttanut ymmärtämään myös tiettyjä elämässäni kokemia vaiheita.
Niissä saattoi nähdä Jumalan kädenjäljen.
ALUSSA esitettyyn kysymykseen vastaus on silti, että voi olla.
Jumalan rakkaus on vieläkin ihmeellisempää kuin äidin rakkaus, koska se on iankaikkista. Kun me ihmiset rakastamme toisiamme, se jää vajaaksi parhaimmillaankin.
Jumala tietää äitiäkin paremmin, mikä on ihmiselle parhaaksi. Onnellinen on se, jolla on toimiva suhde ja läheiset välit molempiin.
Äitienpäivä on yksi kalenterin tärkeimmistä juhlapyhistä.
