Vapaakirkon nuorisosihteeri Nana Kivimäki kertoo, että viime kesänä valittu vanhempia osallistava linja sai osakseen kiitosta, mutta jotkut myös pettyivät lastenhoidon uupumiseen. Kivimäki ymmärtää hyvin, että juhlille saapuu vanhempia, jotka todella tarvitsisivat mahdollisuuden seurata edes jonkun tilaisuuksista kaikessa rauhassa.
– Toivon todella, että he saisivat apua. Heittäisin palloa paikallisseurakuntiin. Jos siellä on aikuisia, joihin sekä vanhemmalla että lapsilla on luottamuksellinen suhde, voisivatko he tarjota tukeaan sen sijaan, että keskusorganisaationa yritämme organisoida paikalle niin paljon kivoja aikuisia, että lapsi haluaa olla hoidossa.
Kivimäki kiinnitti huomiota siihen, että viime vuonna ensikertaa juhlille saapuneet perheet kokivat tarjonnan todella hyvänä.
– Heillä ei ensikertalaisina ollut odotusta lastenhoidosta. Moni kiitteli, miten paljon lasten ja perheiden eteen oli nähty vaivaa ja järjestetty mahdollisuuksia. Vakikävijät ovat tottuneet todella hyvään palvelutasoon, ja lastenhoidon puuttuminen voi tuntua sen laskemiselta, mutta taso on silti hyvä. Emme häviä muille kesätapahtumille.
Sisäpiha perheille
Lapsille ja perheille on tänä vuonnakin tarjolla toimintaa, leikkiä ja puuhastelua ulkona ja sisällä. Koska nuortentilaisuudet järjestetään Teopoliksen liikuntasalin sijaan teltassa, kouluikäisillä on mahdollisuus käyttää salia.
– Viime vuonna selkein toiminnallinen puutos oli kymmentä ikävuotta lähentelevien lasten aktiivisuuden tarpeeseen vastaaminen. Naapurikoululla on välituntipiha, mutta se jäi valitettavasti teltan taakse näkymättömiin. Olisi ihanaa, jos pystyisiimme paremmin hyödyntämään sitä ensi kesänä.
Vapaaehtoisten sitoutumisen aikajänne on lyhentynyt hirvittävästi.
Selkeä parannus on, että Teopoliksen sisäpiha saadaan lasten käyttöön. Sisäpihalle mahtuu viimevuotista lasten telttaa enemmän väkeä ja laatoitetulle ”lattialle” saadaan messumatoilla kuivaa ja lämmintä istumatilaa. Sisävessa, syöttötuolit ja mikrot ovat lähellä.
Lasten raamatunopetuksessa pyritään huomioimaan juhlilla muutoinkin käsiteltävät teemat, toki lasten ehdoilla. Vapaakirkko ja sen satavuotisjuhla saattavat olla käsitteinä abstrakteja, mutta aihepiiriä voidaan lähestyä oman kotiseurakunnan näkökulmasta.
– Voimme iloita siitä, että meillä on kotiseurakunta, hyvä yhteisö, johon saan kuulua, ja jossa on välittäviä aikuisia. Viime vuonna mukana oli valtavasti ei-vapaakirkollisia perheitä, joten ohjelman ja opetuksen tulee sulkea sisäänsä myös heidät.
Haasteita ja helpotusta
Lasten ja perheiden juhlia rakentamaan tulevien vapaaehtoisten löytyminen on aina jännityksen paikka, myöntää Nana Kivimäki.
– Vapaaehtoisten sitoutumisen aikajänne on lyhentynyt hirvittävästi. Viime tingassa katsellaan, mitä haluaisin tehdä. Toisaalta olen luottavainen, juhlat on aina jollakin jumalallisella ihmeellä saatu resursoitua.
Lasten ja perheiden juhlia suunnittelevan tiiminkin löytäminen on ollut haaste.
– Monet palkatut lapsityöntekijät on olleet sen verran kesäjuhlien kanssa tekemisissä, että he tietävät, miten paljon se vie aikaa. Samalla omassa seurakunnassa odotetaan, että viikkotoiminta toteutuu normaalisti läpi kevään.
Järjestelyjä helpottaa se, että kesäjuhlat ovat jälleen Teopoliksen alueella. Tilat ovat tuttuja, tavarahankintoja voi tehdä hiljalleen, eikä tavaroiden kuljettaminen vaadi aikaa ja välinettä.
– Vie vähemmän työajallista ja etenkin ajattelukaistaa, kun juhlat ovat tutussa ympäristössä, jossa tiettyjä asioita voi valmistella viikkojakin etukäteen. Myös viime vuoden juhlien kehitystarpeet ovat tuoreena muistissa.
