Synnyin Coloradossa, josta perheeni muutti Georgiaan, kun olin 5-vuotias. Kävimme seurakunnassa, mutta henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen minulla ei ollut. Olin kyllä huomannut, miten sitoutuneita Jumalaan vanhempani ja monet muutkin olivat. Näin ihmeitäkin, mutten ollut niistä vakuuttunut.
Kaikesta huolimatta aloin kaivata läheisempää suhdetta Jumalaan. Jos Jumala olisi todellinen, haluaisin löytää hänet.
16-vuotiaana menin hengelliselle leirille. Tunsin Jumalan olevan siellä läsnä. Lopulta hän kohtasi minut niin vaikuttavasti, etten edes muista kaikkea. Pyhä Henki kosketti koko kehoani kuin sähkövirta. Itkin pitkään kasvot maahan painettuina. Ihmiset tulivat ympärilleni rukoilemaan.
Leirin aikana menin myös kasteelle. Elämäni muuttui radikaalisti, sillä halusin alkaa tutkia, mitä Jumala varalleni suunnittelee.
Selvä juttu, Jumala, minä lähden!
Valmistuin lukiota vastaavasta high schoolista viime keväänä. Pohdin ankarasti, mitä tekisin seuraavaksi. Isoveljeni oli suorittanut Youth With A Mission -järjestön (YWAM, Lähetysnuoret) opetuslapseuskoulun (Discipleship Training School, DTS), joten ajattelin, että se on minullekin hyvä tapa syventää suhdetta Jumalaan. Koin myös Jumalan puhuvan minulle asiasta. Se rauhoitti, suunta tuntui oikealta.
Halusin johtajuuteen valmentavaan DTS-ryhmään, joten vaihtoehtoja oli sopivasti alkamassa vain yksi: Suomen Tampereella. Selvä juttu, Jumala, minä lähden!
Kerroin seurakunnalle aikeistani ja siitä, että kerään rahaa kurssiin. Pari viikkoa myöhemmin selvisi, että eräs mies halusi lahjoittaa minulle 5000 dollaria, vaikkei edes tunne minua. Se oli osoitus Jumalan huolenpidosta. Nyt olen ollut Suomessa neljä viikkoa, ja viihdyn hyvin.
Menetän ehkä ystäviä ja koen muita vaikeuksia, mutta Jumala on kanssani.
On vaikeaa olla kristitty nuori. Se edustaa vahvaa vastakulttuuria ajassamme. Menetän ehkä ystäviä ja koen muita vaikeuksia, mutta Jumala on kanssani. Identiteettini on Jumalassa. Hän on Isäni, jonka luokse voin mennä, sanovatpa muut minusta mitä hyvänsä. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sanotaan psalmissa 23. Jumalan kanssa en pelkää mitään pahaa, hän on kaikkivaltias.
Leirillä kokemani jälkeen en ole enää epäillyt Jumalan olemassaoloa. Olen nähnyt hänen vaikutuksensa elämässäni ja todistanut ihmeitä. Jeesus on sekä ateistitutkijoiden että kristittyjen tutkijoidenkin mielestä historian koetelluimpia tosiasioita: hän eli ja kuoli. Itse uskon, että hän myös nousi kuolleista. Raamattu on totta, minkä osoittavat muun muassa jo toteutuneet profetiat. Erään kirjan nimi on kuvaava: Uskoni ei riitä siihen, että olisin ateisti (I Don’t Have Enough Faith to Be an Atheist).
Uskoani vahvistaa myös se, miten moni on ollut valmis kärsimään uskonsa tähden.
Elämäni ei ole omani, menen sinne, minne Jumala johdattaa.
Syvennän suhdettani Jumalaan viettämällä aikaa hänen kanssaan. Hyviä tapoja on monia, kuten rukous ja Raamatun lukeminen. Sana elää, hengittää ja toimii. Noudatan Raamatussa suositeltuja asioita kuten viikoittaista lepopäivää. Hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen vetäytyminen on tärkeää, jotta pääsen yhä lähemmäksi Jumalaa. Tällöin kuulen hänen ääntään ja voin toimia sen mukaan.
Elämäni ei ole omani, menen sinne, minne Jumala johdattaa. Uskon, että minua kutsutaan johtovastuuseen. Se ei merkitse itsekästä vaan epäitsekästä elämää. Ei ole kyse minusta vaan Jumalasta. Haluan elää kuin Jeesus: jakaa evankeliumia ja sitä totuutta, joka hänessä on.
