Uutinen siitä, että lapsi on tulossa, oli upea. Olen aina halunnut lapsen.
On isyys silti ollut myös asia, joka on laittanut ajattelemaan paljon. Minkälainen miehen malli tahdon olla? Miten luoda yhteyttä lapseen isänä? Minkälainen minun suhteeni on omaan isääni?
Isyys tuntuu myös luonnolliselta. Mikä voisi olla ihmiselle luonnollisempaa kuin tulla vanhemmaksi? Minua rauhoittaa se, että vanhemmaksi tuleminen — hengelliseksi tai biologiseksi — on niin Jumalan mielen mukaista ja ihmisen kutsumuksen ytimessä, että vaikka se olisikin vaikeaa, on minussa myös jo kaikki valmiudet olla vanhempi — vaikka kehittymättömätkin. Kunhan vain uskallan heittäytyä koko sydämellä prosessiin.
Pidän lasta lahjana. Perheenlisäyksen tultua meille ajankohtaiseksi, tajusin toki nopeasti, että tietyt asiat ovat aina Jumalan käsissä, emmekä voi niihin vaikuttaa. Uutinen omasta lapsesta olikin siksi suuri helpotus, unelma toteutuu!
Minulle on ollut tärkeää syventyä myös oman elämäni äärelle, tarpeisiini, vahvuuksiini ja siihen, miten hahmotan elämän ja koen rakkautta.
Huomaan, että muutamat asiat ovat erityisesti varustaneet minua isäksi. Esimerkiksi työskentely hengellisellä kentällä ja oman elämän läpikäyminen. Hengellisessä työssä olen oppinut paljon vuorovaikutustaitoja. Ymmärrän ihmisen perustarpeiden suuren merkityksen ja tiedän, miten erilaisin tavoin reagoimme ihmisinä puutteeseen ja yltäkylläisyyteen.
Olen oppinut myös, että olemme kaikki Jumalan lapsia, joilla on uniikki suhde häneen. Toisen kokemusta voi olla vaikea ulkopuolisena ymmärtää, ellei ole tietoinen omista tunteistaan ja tarpeistaan. Siksi minulle on ollut tärkeää syventyä myös oman elämäni äärelle, omiin tarpeisiini, vahvuuksiini ja siihen, miten hahmotan elämän ja koen rakkautta. Uskon näiden oivalluksien olevan avainasemassa siinä, miten saan luotua lapseeni sellaisen suhteen, joka kuvastaa myös minun ja Jumalan välistä suhdetta — turvallisen, tarpeet huomioivan ja yksilön persoonasta iloitsevan suhteen.
Ensimmäisistä viikoista lähtien oma roolini tuen antajana ja huolenpitäjänä on lujittunut.
Ymmärrän nyt paremmin, miten mies saattaa kokea ulkopuolisuutta raskauden aikana. Sen jälkeen, kun tieto raskaudesta tuli, asian sisäistäminen on tapahtunut minun ja vaimoni välillä tosi eri tahtia. Siinä missä vaimoni maailma oli jo mullistunut monta kertaa, minä vielä arvailin, miten raskaustestin kaksi viivaa mahtavatkaan arkeeni vaikuttaa.
Syynä eritahtisuuteen on tietenkin se, että naisen kokemus on luonnollisesti paljon fyysisempi kuin miehen. Oma tunnemaailmani tuntui jäävän kovin haaleaksi, jos vertasin sitä puolisoni kokemukseen. Tässä sukupuoliroolit myös mielestäni luonnollisesti jakautuvat. Ensimmäisistä viikoista lähtien oma roolini tuen antajana ja huolenpitäjänä on lujittunut. Kokemukseni on siis todella erilainen kuin vaimoni, mutta ei silti yhtään vähäarvoisempi.
Huippuhetki oli, kun tunsin ensimmäistä kertaa lapsemme potkut. Ihmeellistä, että hän on jo täällä.
Tällaisia ovat ajatukseni nyt ennen kuin ”bebe” on maailmassa. Kaikille isille haluan sanoa, että arvostan teitä ja rakkautta, jota annatte lapsillenne. Se tulee moninkertaisena takaisin.
Hyvää isänpäivää isille!
