– Allin runoratsu laukkaa ja välillä sanan Raamatusta haukkaa, riimitteli seurakunnan vanhimmiston jäsen Seppo Palomäki kirjaa esitellessään.
Seurakuntalaisiin kuuluva Emilia Romppanen oli ehtinyt jo säveltää kirjan Koivu ja tähti -nimisen runon ja lauloi sen julkkareissa. Hän sanoi pitävänsä Alli Kuljua hengellisenä äitinään ja ihailevansa sitä, miten tämä on säilyttänyt ilon uskossaan.
Kirjassa on runoja kaikkiaan reilut 80. Teos on julkaistu Mediapinnan kautta.
Pisaroita taivaasta
– Helmiä kuin pisaroita taivaasta taas tarjotaan. Voin vain olla apuna, kun niitä annetaan. Olen välikäsi suuren Armahtajan, toteaa runoilija itse omasta roolistaan.
Runot ovat rikastuttaneet Alli Kuljun elämää lapsesta lähtien kaikissa vaiheissa. Ensimmäiset edelleen tallessa olevat runonsa Kulju on kirjoittanut 13-vuotiaana. Hänen lapsuuskotinsa oli hengellinen, mutta henkilökohtaiseen uskoon Kulju tuli 15-vuotiaana.
– Usein tekstiä alkaa tulla yöllä ja silloin on noustava kirjoittamaan. Jotkut syntyvät valmiina, osaa pitää vähän työstää, hän kertoo.
Tarkoitukseni on kohottaa ihmisiä, ei painaa.
– Minulle on tärkeää pitää Raamatun sanasta kiinni. Rohkaisen ihmisiä kiitollisuuteen ja näkemään kauneuden ympärillään. Tarkoitukseni on kohottaa ihmisiä, ei painaa.
Hoitoalalla työskennellyt Alli Kulju muutti puolisonsa kanssa Alavudelle eläkepäivien viettoon vuonna 2007. Vapaaseurakunnan pastorina eri puolilla Suomea elämäntyönsä tehnyt Kauko Kulju kuoli vuonna 2015. Lapsia pariskunnalle syntyi kuusi ja jälkipolvea jo neljänteen polveen saakka.
70 vuotta pyhäkoulua
Alavuden Vapaaseurakunnan puheenjohtaja Matti Kähäri luonnehtii Alli Kuljua todella uskolliseksi seurakuntaihmiseksi.
– Hän näyttää, että seurakuntaa voi palvella vielä vanhanakin. Esimerkiksi pyhäkoulua hän pitää edelleen 70 vuoden kokemuksella. Häneltä tulee mielipiteitä, kommentteja ja ehdotuksia, mutta hänessä on myös nöyryyttä.
Teksti ja kuvat: Eeva-Liisa Kulju
Koivu ja tähti
Mielessä kaunis tarina,
on vanhasta koulukirjasta.
Oli kerran tyttö ja poika,
viety kauas pois kotoa.
Koivu ja tähti oppaana,
he lähtivät kohti kotia.
Lapset kyllä löysivät,
koivun ja tähden etsivät.
Näin mekin maailmassa,
kuljemme niin vieraina,
etsimässä oikeaa kotia.
Joka päivä odotellen,
huomista taas kaipaillen.
Luoja loi kaipuun sydämeen,
siksi kuljen aina etsien.
Jeesus sanoi: Hän on tie,
oikeaan askeleet aina vie.
Sanan tähti tielle loistaa,
taivaan kotiin asti ohjaa.
Auta vieläkin löytämään,
oikean tien ja määränpään.
