”Jumala, tulesi syttyköön palamaan taas. Kuluttaa tahdot vain kuonan sä pois kokonaan. Savesta käyttöösi teet kalliin astian näin, Henkesi voimalla viet meitä kotihinpäin.”
Kankaanpään vapaaseurakunnan kuoro lauloi sydämeen käyvästi uusien kokoontumistilojen avajaisjuhlassa perjantaina 4. syyskuuta. Mitä yksikään seurakunta voisi kaivata kipeämmin kuin elävän Jumalan ilmestymistä toimintansa yllä?
Kankaanpään vapaaseurakunnassa tätä on koettu viime aikoina, sillä muuton tarpeen syy on myönteinen. Aiemmassa rukoushuoneessa Myllymäen kaupunginosassa tilat kävivät ahtaaksi niin sisällä kokoussalissa kuin pihalla parkkipaikoillakin.
Väkeä on liikkunut mukavasti, ja uusia tuttavuuksiakin on syntynyt.
Vanhimmiston puheenjohtaja Oskari Niemi muistaa korostaa, että työssä ollut siunaus ei ole ihmisten ansiota tai touhuamisen tulosta.
—En ole vuosien aikana edellisessä paikassa päässyt kohtaamaan niin montaa ihmistä kuin nyt kuukauden remonttivaiheen aikana täällä torin kulmalla. Monet ovat tulleet keskustelemaan ja sanomaan, että hienoa, kun tuotte uutta torille, Niemi kertasi.
Avajaisjuhlassa laskettiin olleen ainakin 160 ihmistä paikalla. Ahtaaksi kävivät hetkellisesti myös uudet, yli 300 neliömetrin tilat.
Usein johdatus korostuu pienissä yksityiskohdissa, ja tämä oli havaittavissa myös Kankaanpäässä. Keskemmältä kaupunkia ei olisi enää mahdollista löytää seurakunnalle rukoushuonetta.
—Tästä jäi tyhjilleen vaateliikkeen tilat, ja luin siitä Kankaanpään Seudun jutusta. Omistaja on vanhoja koulukavereitani, ja kysyin häneltä, mitä meinaat tehdä näillä tiloilla. Hänellä oli epäilys, kuinka ne mahtavat mennä kaupaksi. Kysyin, vuokraisitko ne seurakunnalle.
Eräs yksityiskohta saa Niemen entistä kiitollisemmaksi. Historian mukaan Kankaanpään vapaaseurakunta aloitti Porin vapaaseurakunnan rukouspiirinä vuonna 1960.
Seurakunta itsenäistyi vuonna 1990, ja tuolloin toimitila sijaitsi samaisen torin laidalla, mutta toisella puolella. Ennen tämänsyksyistä muuttoaan seurakunta ehti olla Myllymäessä Toukolankadulla yksitoista vuotta.
—Vuosien aikana on tullut sanomia, että kerran vielä seurakunta palaa torin tuntumaan. Nyt voimme todeta, että ne sanomat olivat Herralta, Niemi kiitteli.
—Tunnelma on odottava. Uudet tilat avaavat mahdollisuuksia niin miesten- kuin naisteniltoihinkin, ja kenties löydämme jotain uutta myös nuortentyöhön. Ihmeellisesti Jumala avasi tämän oven.
Oven avaus on vaatinut myös työtä. Niin Niemi kuin muutkin seurakuntalaiset ovat nähneet vaivaa sen eteen, että seurakunnan muutto uuteen paikkaan tuli mahdolliseksi.
—Viimeinen kuukausi on kyllä ollut kovaa työtä.
Kuten yleensä avajaisjuhlissa, Kankaanpäässäkin kuultiin koskettavia tervehdyksiä. Kankaanpään luterilaisen seurakunnan tervehdyksen toi kappalainen Jaakko Rainerma.
Rainerma luki Raamatun kohdan kymmenestä pitaalitautisesta, jotka saivat Jeesukselta avun elämäänsä.
—Aito ja pysyvä kiitollisuus syntyy siitä, että ihminen tuntee Jeesuksen. Kutsumus ei vaikuta mitään, ellei sitä toteuteta käytännössä. Saakoon tämä seurakunta olla paikka, jossa Sanaa julistetaan niin, että ihmiset löytävät elämän, Rainerma rohkaisi kuulijoita.
Kankaanpään helluntaiseurakunnan pastori Esa Saranki rohkaisi naapuriseurakuntaa esimerkillä ja näyllä, jossa torin kulmalla loisti valo kuin majakasta meren rannalla.
—Samoin kuin valo ohjaa merellä kulkijaa, tämän seurakuntamajakan valo saa torilla näyttää, mistä löydämme elämän, Saranki totesi.
Porin vapaaseurakunnan pastori Mika Tapio toi tervehdyksen niin kotiseurakuntansa kuin Satakunnan alueen vapaaseurakuntien puolesta. Lahjana hän toi tuhansia eri kielisiä traktaatteja jaettavaksi.
Kankaanpään vapaaseurakunnan oman puheevuoron piti pastori Tuomo Lähteenmäki. Suomen Viikkolehden päätoimittaja Manuel Rautalahti muistutti päätöspuheessaan salaisuudesta nimeltä seurakunta.
