ViaDia Vammaistyö on vahvasti verkostoitunut. Verkkoja tarvittiin myös maaliskuisen lauantain tapaamisessa. Suurin osa osallistujista liittyi keskusteluihin verkon välityksellä. Yhteensä meitä oli parikymmentä. Koronanjälkeinen esittely ja tervehdysten jakaminen kesti melkein tunnin.
Hieman oli hankaluuksia kuuluvuuden ja näkyvyyden saamisessa, mutta onneksi paikalla oli näppärää väkeä ja saatiin ainakin ääni kuulumaan.
Antero Keinänen aloitti keskustelun vammaisten tavoittamisesta seurakunnissa. Mitä muuta tarvitaan kuin esteettömät tilat ja sopivat luiskat? Millaista tukea voidaan tarjota esimerkiksi vammautuneelle sisarelle tai veljelle? Miten määrittelemme vammaisuuden? Mietimme, että myös masentunut ihminen voi olla vammainen ja avun tarpeessa. Keinänen esitti tärkeänä osana kohtaamista rinnallakulkemisen. Se sisältää vertaistukea, itsensä löytämistä, apua eteenpäin pääsemiseen, itsemäärämisoikeuden oivaltamista ja tasavertaisena olemista yhteiskunnassa. Tärkeää on, että on joku, joka kuuntelee. Tärkeää on, että on joku, joka kulkee rinnalla.
Keskustelu soljui mukavasti ja esille tuli ajatuksia siitä, miten ylipäätään voidaan kohdata vammainen ihminen tasavertaisena. Ongelmana usein on epätietoisuus siitä, mitä toinen tarvitsee ja miten toista voi kohdata. Yleisesti pitäisi muistaa, että ”vastoinkäymisiin ei välttämättä löydy mitään vastausta. Ihminen ei itse pysty parantamaan itseään.” Seurakuntiin mietittiin eräänlaisia ”messuavustajia” tai saavutettavuusavustajia, jotka vuorollaan auttaisivat ehtoolliselle tai kirkkokahveille.
Vastoinkäymisiin ei välttämättä löydy mitään vastausta. Ihminen ei itse pysty parantamaan itseään
Pitkää keskustelua käytiin myös kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisestä. Olisiko sellaiselle käyttöä Vapaakirkon piirissä? Miten hoidettaisiin kouluttautuminen ja miten tieto liikkuisi? Pohdittiin maallisen puolen koulutuksia, joita kannattaisi hyödyntää myös seurakunnissa. Mietimme, miten seurakunnissa ollaan valmiita kohtaamaan erilaiset ihmiset. Vaikka esteettömyys olisikin hoidettu, niin asenteiden muuttaminen on paljon vaikeampaa. Kaikkiin kysymyksiin ei löytynyt vastausta tässä tapaamisessa, vaikka keskustelu kävikin kiivaana.
Seuraavaa tapaamista odotetaan Vapaakirkon kesäjuhlille 9.–11.6.
