Mikkelin torilta kaikui kauas laulua, ja tarkemmin kuunneltuna sanat olivat yllättäen kristillisiä. Torilla oli ViaDia-paikallisyhdistyksen grillin edessä jonoa kuumia makkaroita odottavia ihmisiä, ja Kari Aallon elämänläheiset laulut sattuivat sydämiin. Viereisessä kauppakeskuksessa oli paljon kuhinaa. Lavalla ja sen ympäristössä tapahtui jotain tavanomaisesta lauantaista poikkeavaa. Lasten Jippii-kuoro antoi palaa täysillä, ihmisiä pysähtyi kuuntelemaan, kahvittelemaan, saamaan hartiahierontaa ja keskustelemaan uskonasioista ja vähän muustakin.
Missio yhdisti
Kahdeksan Se löytyi -missiossa mukana olevan seurakunnan ja järjestön iloiset aktiivit jakoivat esitteitä ohikulkijoille ja kertoivat, mistä oli kyse. Kyse oli evankeliumista. Lokakuinen lauantai saattoi olla tavallisia mikkeliläisiä eniten koskettava tapahtuma mediamission aikana, mutta ehkä vielä useammat tulivat kosketetuiksi jaossa olleiden missiokirjojen ja niiden muutostarinoiden kautta. He lukivat, kuinka monen kohdalle oli keskelle toivottomuutta tullut toivo. Yhdellä pöydällä oli ilmapallo, jossa luki: ”Seurakunta, joka tuntuu kodilta — Mikkelin vapaaseurakunta” Seurakunnan pitkät juuret ovat aina sisältäneet vahvan yhteistyön vireen paikkakunnan muiden kristillisten toimijoiden kanssa, joten oli luonnollista, että seurakunta oli tässäkin missiossa mukana. Missiotoimikunnan jäsen Maija Roini suorastaan pursui intoa.
Moni on kertonut, miten esirukouksen voimaa ja yliluonnollista rauhaa on koettu, kun on lähdetty liikkeelle.
– Jo viime vuodesta alkaen ovat eri seurakunnat pitäneet rukouskokouksia Mikkelin puolesta, evankeliumista kertovia kirjoja on jaettu, julisteita ja digitaalista mainontaa on tehty. Moni on kertonut, miten esirukouksen voimaa ja yliluonnollista rauhaa on koettu, kun on lähdetty liikkeelle. Tänäänkin piti ennusteen mukaan sataa, mutta rukouksiin vastattiin eikä satanut! Missiotoimikunnasta tuli kuin yhteinen perhe, joka kokoontui säännöllisesti lähes vuoden ajan, ja yhteistyö jatkuu edelleen.
Seurakunta päätyi peruskysymysten äärelle
Missiossa mukana olemisen vaikutukset ulottuvat paitsi tavallisiin kaupunkilaisiin, erityisesti mukana oleviin seurakuntiin ja niiden yksilöuskoviin. Istahdin kahvikupposen äärelle pastori Mikko Ohra-ahon ja vanhimmiston puheenjohtajan Lotta Pylkkäsen kanssa.
– Missio on johdattanut seurakuntamme peruskysymysten äärelle. Mikä on seurakunnan olemassaolon tarkoitus? Tämä prosessi on haastanut uskovia olemaan omassa arjessaan, omalla panoksellaan avoimesti Jeesuksen omia, Mikko Ohra-aho toteaa.
– Olemme lähteneet nyt oikeasti ulos kirkosta kohtaamaan ihmisiä. Kontaktit ihmisten kanssa, kuten äskettäinen keskustelu jo reilusti yli kahdeksankymppisen torimummon kanssa, ovat jääneet mieleen. Ihmiset ovat alkaneet myrskyisässä maailmantilanteessa miettimään uskonasioita ehkä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, miettii Lotta Pylkkänen.
– Meillä on perheenä jopa positiivinen ongelma, kun jotkut ihmiset haluavat olla kanssamme tekemisissä ja myös kuulla lisää uskonasioista. Kyse on ajan priorisoinnista, hymyilee Mikko Ohra-aho.
Kaikki eivät toki ottaneet sanomaa tälläkään kertaa iloisesti vastaan, ja jotkut jopa osoittivat kiukustumisen merkkejä. Paikalliset sanomalehdet tekivät valintansa ja päättivät jättää kokonaan kertomatta missiosta. Nyky-yhteiskunnan haavat ovat niin auki, että pienikin suolamäärä näyttää kirpaisevan kovasti. On kuitenkin välttämätöntä pitää itsessämme suola, sillä se on terveydelle välttämätöntä. Näin Mikkelissä uskotaan.
