Kohtasin elämää muuttavan uskon eräällä hautausmaalla Luoteis-Italian Angrognassa. Olin tutkimassa keskiaikaista herätysliikettä, valdolaisia, joita katolinen kirkko vainosi heidän Raamattu-uskonsa takia. Löysin noin sata vuotta sitten kuusivuotispäivänään kuolleen valdolaistytön hautakiven, johon oli kirjoitettu tytön, Paola Gisolan sanat: ”Olen vasta viisi vuotta, mutta voin silti olla Jeesuksen Kristuksen sotilas.”
Hautakiven muistosanat kertovat, että vanhemmat rakastivat Paolaa suuresti. Mutta edes hänen syntymäaikaansa siinä ei mainita. Vieressä ovat Paolan vanhempien hautakivet, joissa myös paljastuu syvä luottamus Jeesukseen lainauksena Johanneksen evankeliumista. Ehkäpä Paolasta ei kukaan enempää tänä päivänä tiedäkään.
Ehkäpä Paolasta ei kukaan enempää tänä päivänä tiedäkään.
Harmittelin ensin tuota ”turhana” ilmennyttä elämää. Hän kuoli jo kuusivuotiaana. Ehkä se oli onnettomuus tai tauti. Miksi? Mutta Paolan uskonhenkiset sanat eivät jättäneet minua rauhaan. Ne haastoivat kysymään itseltäni, mikä on oman uskoni tila. Kuusivuotiaan haaste kosketti niin sydäntä, että johdatuin vuosikymmen myöhemmin tekemään valdolaisten uskonsankaruudesta Valdolaiset – suuri sankaritarina -nimisen dokumenttisarjan, joka alkaa elokuun 25.8. klo 19 TV7:lla. Lisää dokumentaarista: valdolaiset.fi.
Joskus pieneltä ja mitättömältä vaikuttava usko onkin mitä voimallisinta. Jonkun pieni usko saa toisen toimimaan sata vuotta myöhemmin. Siemen kuoli, mutta jäi itämään ja nousi maasta, kun sen aika oli.
