Auvinen pinnistää muistiaan ja sanoo, että siitä taitaa tosiaan olla useita vuosia aikaa. Pienen keskusteluhetken aikana kysyjälle selviää, että Auvinen on taas löytänyt tiensä lajin pariin.
Saavumme vanhahkon rakennuksen pihamaalle. Ulkoapäin katsellessa ei arvaisi, mitä kaikkea sisältä löytyy. Pitkän rakennuksen keskeltä avautuu ovi. Biljardiklubin isäntä seisoo sen suussa ja tarjoaa meille vichyt kuullessaan vierailumme tarkoituksen.
Tilavasta pelitilasta löytyy biljardin eri muotoihin kuten snookeriin, kasipalloon ja Kaisaan tarkoitettuja pöytiä. Auvinen esittelee suosikkilajinsa Kaisa-biljardin säännöt. Pöytä on ison biljardipöydän kokoinen, mutta pussin suuaukot paljon kapeammat. Palloon pitää osua todella tarkasti, jotta se mahtuu pussiin. Valkoinen pallo tottelee Auvista ihailtavasti. Kaikesta näkee, että tämän lajin parissa on vietetty tunteja.
Ajatukset nollille
Kouvolan vapaaseurakunnan pastorina kuudetta vuotta työskentelevä Kim Auvinen oli yläasteikäinen hurahtaessaan biljardiin. Innostus lajiin oli niin kova, että koulutkin meinasivat jäädä kesken. Uran toistaiseksi korkein saavutus on Kaisa-biljardin Suomen mestaruuden voittaminen vuonna 1999.
Vuosituhannen alussa tapahtuneen uskoontulon myötä laji jäi Auviselta useaksi vuodeksi, mutta kahdeksan vuotta sitten kipinä syttyi uudelleen. Kun kaveri pyysi mukaan peleihin, Auvinen ajatteli, että nykyisessä elämäntilanteessa voisi taas vähän harrastaa. Seurakuntatyössä vapaa-aika on kortilla, ja ajatuksia on vaikea irrottaa työstä, palvelutehtävä on niin kokonaisvaltainen. Biljardipöydän ääressä pastorikin unohtaa hetkeksi kaiken muun.
– Pelihommissa ajatukset mukavasti nollautuvat. Lisäksi pääsee kohtaamaan uusia ihmisiä aivan eri ympyröissä.
– Kun pelikaverit tietävät, että olen vapaaseurakunnan pastori, joskus lentää hyväntahtoinen huumorikin tyyliin: ”Et sitten armahtanut tässä pelissä ketään”, Auvinen nauraa.
– Välillä on avautunut todella hyviä ja syvällisiäkin keskusteluja. Nykyisin käyn pelaamassa kerran viikossa ja välillä lauantaisin osallistun yksipäiväisiin turnauksiin.
Kiitos saarnasta
Kim Auvinen oli 8. luokalla, kun hän innostui biljardista. Laji vei hänet mennessään, jopa siinä määrin, että lukio jäi kesken vihreän veran viedessä lähes kaiken ajan. Auvisen kotiuduttua armeijasta alikersanttina, elämänhallinta alkoi sakata. Ensimmäiset kannabiskokeilut koukuttivat nuorta miestä. Huumekokeilujen myötä avautui toinen maailma, todellisuus, jota ei voinut nähdä, mutta jonka saattoi kokea.
– Minulla on äidin puolelta ortodoksitausta, mutta tämä ei näkynyt tai vaikuttanut perheessämme millään tavalla. Kristilliset asiat olivat minulle vieraita, ja totuusetsintäni alkoikin ensin eri filosofioista ja itämaisista uskonnoista, buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta. Etsin ja kaipasin totuutta.
Jossakin vaiheessa Auvinen löysi kirjastosta Martti Lutherin teoksia Roomalaiskirjeestä ja Galatalaiskirjeestä, sitten käsiin osui myös Kalevi Lehtisen kirjoittama kirja Sinulle. Evankeliumi alkoi pikkuhiljaa raottamaan oveaan totuutta kaipaavalle etsijälle.
– En tuntenut yhtäkään uskovaista ihmistä. Toivoin, että olisin päässyt keskustelemaan jonkun kanssa Jumalasta, ihan sama kenen, Auvinen kertoo.
Seuraava Jumalan tienviitta tuli vastaan yllättävällä tavalla. Auvinen oli mukana verkostomarkkinoinnissa. Eräs työhön liittyvä tapaaminen oli kodissa, joka oli vastapäätä Kotkan vapaakirkkoa. Keskustelujen lomassa tapaamisessa mukana ollut nainen kertoi uskostaan ja siihen liittyvästä vahvasta anteeksiantamuksen kokemuksesta.
Tilaisuuden lopussa nousin paikaltani seisomaan ja kiitin saarnasta.
Auvisen poltellessa tupakkaa parvekkeella, nainen osoitti Vapaakirkon suuntaan ja kertoi käyvänsä nykyään siellä. Hän rohkaisi Auvista mukaan tutustumaan seurakuntaan. Naisen todistus ja kehotus jäi ajatuksiin elämään.
– Oli kesäinen keskiviikkoilta, kun 23-vuotiaana aukaisin elämäni ensimmäisen kerran vapaakirkon oven Kotkassa.
Tuo ilta jäi mieleen. Muistan vieläkin pastori Ossi Könösen saarnan aiheen — se oli kultakaupunki. Jotenkin tajusin, nämä ihmiset ovat matkalla jonnekin, johonkin todelliseen.
– Tilaisuuden lopussa nousin paikaltani seisomaan ja kiitin saarnasta.
Tilaisuuden jälkeen Kotkan vapaaseurakunnan silloiset nuorisotyöntekijät Antti ja Ulla Hietamäki tulivat juttelemaan ja pyysivät Auvista mukaan nuorteniltoihin. Vuoden 1999 elokuussa Kotkan vapaaseurakunnan nuortenleirillä nuori mies kävi kasteella.
Uskoontulon myötä hän halusi myös hoitaa kesken jääneen lukion loppuun. Samana vuonna hän kohtasi Kirsin, ja parin vuoden seurustelun jälkeen soivat hääkellot kesällä 2001. Esikoinen Oona syntyi vuonna 2002, pikkuveli Oliver vuonna 2006.
Kutsumus avautuu
Kotkan vapaaseurakunta tuntui Kim Auvisesta heti kodilta, jossa oli mahdollisuus kasvaa, palvella ja saada tukea. Pastori Könönen rohkaisi häntä monimuoto-opintoihin Hankoon Suomen teologiselle opistolle.
– Kun hain sosionomikouluun, rukoilin, että Jumala sulkisi oven, jos minun kuuluisikin keskittyä raamattuopintoihin. Sosionomiopintojen sulkeutuessa aloin suorittaa Teologisen opiston kursseja Kotkasta käsin.
– Muutamia kertoja olin niin vaikeassa tilanteessa, ettei inhimillisesti olisi ollut mahdollista jatkaa opiskelua työn lomassa. Yksi hyvin ratkaiseva Jumalan rohkaisu on jäänyt mieleen. – Taloudessa oli tiukkaa, ja olin rukoillut Jumalalta opiskeluraamattua — rohkaisuksi kutsumukseen. Tein välillä työvuoroja Kotkan satamassa. Kerran työnjohtaja käveli luokseni ja sanoi, että hänellä on jotakin sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa minua.
– Hän ojensi minulle englanninkielisen Study Bibelin, jonka oli löytänyt maasta kahden kontin välistä, Auvinen hymyilee.
Kotka–Kouvola–Kotka
Auvinen ehti tehdä Kotkan vapaaseurakunnassa monipuolisesti lapsi -ja nuorisotyötä sekä palvella seurakuntatyön eri tehtävissä yli vuosikymmenen, vuodet 2007–2019. Huhtikuussa 2019 tuli yllättävä puhelu: Marko Sillanpää Kouvolan vapaaseurakunnasta soitti ja esitti kutsun tulla Kouvolaan pastoriksi.
– En usko, että olisin itse osannut hakea tehtävään, mutta kun kysyttiin ja rukoilin asiaa, se tuntui hyvin pian Jumalan johdatukselta. Tuon kesän jälkeen elokuussa aloitin Kouvolan vapaaseurakunnassa.
Auvinen asuu perheensä kanssa edelleen Kotkassa. Kuudenkymmenen kilometrin matka Kouvolasta Kotkaan on tullut tutuksi, mutta kuuden vuoden aikana on löytynyt myös selkeä viikkorytmi. Auvinen käy arkiviikolla tiistaista torstaihin Kouvolassa. Perjantai on yleensä etäpäivä, jolloin pääpaino on sunnuntain saarnan valmistamisessa. Sunnuntaisin on jumalanpalvelus. Maanantait ja lauantait ovat pääsääntöisesti vapaapäiviä.
Kun on paikalla, haluaa olla vahvasti läsnä, olla todella ihmisiä varten.
Auvinen kertoo, että toiselta paikkakunnalta työssä käyminen on pakottanut rajaamaan työtä. Hän tunnustaa olevansa tietyssä mielessä työn suhteen rajaton luonne, kutsumustyötä kun on vain niin hienoa tehdä. Nykyinen järjestely on tuonut selkeän rakenteen pastorin työviikkoon.
– Kun ei asu paikkakunnalla, läsnäolo korostuu. Kun on paikalla, haluaa olla vahvasti läsnä, olla todella ihmisiä varten.
– Huomaan henkisesti eron siinä, olenko täällä Kouvolassa vai kotona Kotkassa. Minulle tämä on sopinut hyvin. Kuutostiellä kotimatkalla on hyvä nollata.
Vain ihminen
Raamattua tutkien ja Jumalan sanaa jakaen, ajattelee Kim Auvinen.
– Pastorin työssä on paljon vastuuta, mutta myös vapautta työn rytmittämiseen. Kun sydämelle lasketaan asioita, saa viedä niitä eteenpäin. On innostavaa nähdä ihmisten kasvavan Jeesuksen tuntemisessa ja menevän elämässä eteenpäin.
Auvinen iloitsee seurakunnassa vallitsevasta yhdessä tekemisen meiningistä.
– Ei tarvitse tehdä yksin, vaan saadaan tehdä yhdessä.
Suurimmat haasteet liittyvät omaan hengelliseen elämään.
– Pastorikin on vain ihminen. Silloin, kun oma kilvoittelu on heikkoa, on vaikea jakaa hengellistä hyvää lähimmäisillekään.
– Oman uskonelämän hoitaminen on kaikkein tärkeintä ja samalla haastavinta. Suomessa on ainakin tähän asti ollut helppoa olla kristitty, se passivoi helposti. Kun henkilökohtainen yhteys Jumalaan on tuore, silloin on mistä ammentaa.
Auvinen kertoo odottavansa ja kaipaavansa evankeliumin vaikutuksen entistä voimakkaampaa ilmenemistä.
– Aina on kuitenkin tärkeä muistaa, että Herra itse rakentaa seurakuntansa. Viime kädessä kyse on Jumalan työstä, jossa me saamme olla mukana.
Hyvä vaihe
Auvinen kokee Kouvolan vapaaseurakunnan pastorin tehtävän omakseen. Kuudessa vuodessa hän on päässyt tutustumaan seurakuntalaisiin ja kaupunkiin, ja työssä on hyvä vaihe.
– Viedään nyt käynnissä olevia hyviä asioita eteenpäin. Korona mahdollisti seurakunnan rakenteiden päivittämisen. Toivottavasti meillä on viiden vuoden kuluttua yhä useampia erilaisia pienryhmiä, jotka ovat osa opetuslapseuspolun kokonaisuutta, jota kehitämme koko ajan.
– Raamattu tutuksi, Alfa-kurssit, erilaisia pienryhmiä hengellisen kasvun ja palvelutehtävien mukaan. Jokaiselle seurakuntalaiselle paikka kasvaa ja palvella, Auvinen iloitsee.
Pastorin sydämellä elää myös ajatus ja rukous työn laajenemisesta lähialueille. Kuntaliitosten myötä Kouvola ulottuu laajalle, ja evankeliumia tarvitaan joka puolella. Yksi mahdollinen suunta voisi olla Kouvolan Anjalankoskella sijaitseva Myllykosken taajama, jossa on nykyään noin 6000 asukasta.
– Olisi mahtavaa nähdä esimerkiksi Myllykoskella uusi vapaaseurakunta. Kiinnostuneena odotamme, mitä Jumalalla on meille varattuna.
Valkoinen viimeisenä
Auvinen keskittyy tarkasti lyöntiin. Valkoinen pallo liikkuu vihreää verkaa pitkin kohti keltaista palloa. Ei aikaakaan, kun keltainen pallo vierii pussiin millin tarkasti. Pelin voittamiseen tarvittava 60 pistettä on saavutettu, ja ottelu päättyy kättelyihin ja Auvisen rohkaiseviin sanoihin pelikaverille.
Yksi lähitulevaisuudessa siintävistä Auvisen unelmista on voittaa biljardin kultakellokilpailut marraskuussa — ne ovat Kaisan suurin tapahtuma Suomessa. Niin pastorin tehtävissä kuin vihreällä veralla on tärkeää olla läsnä tässä hetkessä ja muistaa aina, että valkoinen jää pöydälle viimeisenä.
Teksti ja kuvat: Manuel Rautalahti
Kukas? — Kim Auvinen
Ikä: 48 vuotta
Perhe: vaimo, kaksi lasta
Työ: pastori, työskentelee Kouvolan vapaaseurakunnassa
Harrastukset: biljardi
Motto: Eteenpäin käy elävän mieli.
