Nuorimmat matkalaiset kiirehtivät varaamaan paikkansa bussin takaosasta. Muutama matkaaja liittyi porukkaan vielä Helsingin Länsisatamassa, jossa kihniöläisten bussi oli helppo löytää; sen verran oli iloa, naurua ja jännitystä ilmassa.
M/S Victorian kannella nautimme ilta-auringosta lipuessamme kohti Viroa ja Tallinnaa. Hyvin laivalla nukutun yön jälkeen söimme aamiaisen Tallink Express -hotellissa Tallinnassa. Lasten ja nuorten mielestä parasta olivat jälkiruuaksi itse paistetut vohvelit ja jäätelö!
Ajomatkalla Virtsun lauttasatamaan virolaissyntyinen oppaamme Ilona Hellgren kertoi Viron historiasta, luonnosta ja ohittamistamme nähtävyyksistä. Hän antoi myös hyviä vinkkejä kotiin vietävistä tuliaisista. Lauttamatkalla Virtsun satamasta Kuivastuun ennätti hyvin maistaa herkullista seljankakeittoa, juoda kupin kahvia tai syödä jäätelön kannella merituulen pörröttäessä hiuksia. Muhun saarella pysähdyimme tutustumaan Maasin ritarikunnan linnaan ja ostoksille pieneen ostoskeskukseen.
Kaunis Kuresaari
Kuresaaren kaupungissa meitä odotti hotelli Arensburg saunoineen ja uima-altaineen. Uimareita ja saunojia löytyikin matkaajista useita. Innokkaimmat kävivät uimassa vielä juuri ennen bussin lähtöä kotiinpäin.
Kuresaaren keskusta tuli kapeine kujineen ja pienine kauppoineen tutuiksi. Kahviloissa ja ravintoloissa oli tarjolla ihania leivoksia, kakkuja ja ruokia sekä mahdollisuus istua juttelemaan ilman kiirettä. Kaikessa rauhassa sai viettää aikaa yhdessä. Matkalaisten kesken solmittiin uusia ystävyyssuhteita ja syvennettiin jo olemassa olevia.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meitä herättelivät hotellia vastapäätä olevan ortodoksisen kirkon kellot. Ne soivat toistuvasti yön aikana, koska kirkossa vietettiin pääsiäisyön liturgiaa.
Nelikaaren seurakunta
Kuresaaren Nelikaaren seurakunta on yksi Viron helluntaikirkon (Eesti Kristliku Nelipühi Kiriku, EKNK) seurakunnista. EKNK perustettiin vuonna 1991 ja siihen kuuluu 38 seurakuntaa ympäri Viroa. Sunnuntaina saimme kokoontua yhdessä Nelikaaren seurakunnan rukoushuoneeseen rukoilemaan, kuuntelemaan Jumalan sanaa ja ylistämään sekä kohtaamaan ja tutustumaan toisiimme. Kiitos Herralle tästä yhteydestä!
Jo astuessa sisään rukoushuoneeseen toivottaa aulan värikäs seinämaalaus tulijan tervetulleeksi ja kertoo, että sinua on odotettu. Vastaanotto seurakuntaan oli muutoinkin lämmin. Vuodesta 2021 alkaen seurakunnan pastorina toiminut Simon Graf ja sitä ennen tehtävässä vuodesta 1991 palvellut Vello Usin esittelivät meille seurakunnan uusittuja sisätiloja ja kertoivat yhteisestä historiasta Kihniön vapaaseurakunnan kanssa. Kävi ilmi, että seurakuntien välinen ystävyys on pitkä. Se on alkanut jo Nelikaaren seurakunnan perustamiskokouksesta.
Rukoushuoneessa huomion kiinnittivät erityiset yksityiskohdat, seinille ripustettu taidenäyttely sekä kaikille kaupunkilaisille avoin kuntosali rukoushuoneen yläkerrassa. Suuri osa sen käyttäjistä ei ole uskovia tai kuulu seurakuntaan, kertoi Graf.
Jälleen soditaan ja eri maiden itsenäisyys on vaarassa, mutta kaikki on Jumalan kädessä.
Kihniön vapaaseurakunnan puheenjohtaja Jyrki Oksanen toi seurakunnan tervehdyksen ja muisteli Nelikaaren seurakunnan perustamista. Se tapahtui samoihin aikoihin vuonna 1991 kun Viron tasavalta itsenäistyi. Herra armahti Viron kansalaisia ja uskon sisaria ja veljiä synnyttämällä Nelikaaren seurakunnan, sanoi Jyrki Oksanen. Hän kertoi isänsä Arvo Oksasen olleen paikalla seurakunnan perustamiskokouksessa.
Jyrki Oksanen muistutti puheessaan myös synkistä pilvistä, jotka ovat nousseet Euroopan taivaalle. Jälleen soditaan ja eri maiden itsenäisyys on vaarassa, mutta kaikki on Jumalan kädessä. Meidän tehtävämme on uskovina ja kristittyinä rukoilla niin Ukrainan, Gazan kuin Israelinkin puolesta. Jeesus sanoi: joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Tämän sanoman vuoksi hän tuli ja kuoli ristillä, mutta voitti kuoleman nousemalla ylös kolmantena päivänä. Nyt hän istuu Isän oikealla puolella, ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sen vuoksi kannattaa olla valmiina kohtaaman hänet.
– Haluathan sinäkin olla siinä joukossa, joka nousee taivaaseen, päätti Oksanen puheensa.
Kihniön vapaaseurakunnan pastori Harri Kankare puhui Jabesin rukouksesta ja siitä, miten Jumala haluaa laajentaa elämämme eri alueita. Monesti se tapahtuu kohtaamalla oman elämän kivut ja parantumalla niistä. Kankare haastoi myös jokaista Jaakobin painiin Jumalan kanssa. Joskus siunaukset vaativat totista etsimistä. Kankare muistutti myös, että meitä ei ole kutsuttu hengellisiksi sohvaperunoiksi, vaan palvelemaan ja siunaamaan toisiamme.
Olette ihmisten kalastajia
Markuksen evankeliumissa (1:17) Jeesus sanoo: Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.
Saarenmaa on saari, joten siellä riittänee sekä kalastusta että kalastajia, päättelivät Harri Kankare ja matkanjohtajamme Onni Hellgren. Puheessaan Nelikaaren seurakunnalle Kankare totesi: ”Uskomme teidän saavan nyt ja tulevaisuudessa suuria kaloja, joten teetimme teille ison, 30 senttimetriä pitkän vieheen.”
Silja Oksanen kertoi Kankareen toivoneen, että Oksasen poika Eemil tekisi Nelikaaren seurakunnalle lahjaksi vieheen. Aikaa oli kaksi päivää.
Onneksi 15-vuotias Eemil Oksanen on intohimoinen kalastaja. Iltakymmeneltä hän oli lähtenyt etsimään kuivaa koivupuuta, veisti siitä vieheen ja maalasi ja lakkasi sen käsin.
– Tässä tämä nyt on, totesi Silja Oksanen luovuttaessaan vieheen pastori Simon Grafille.
Yhteisöllisyys rakentuu
Saarenmaan-matkan aikana kuuli usein, miten keskusteluissa pohdittiin yhteisten matkojen tärkeyttä. Kotona arkirutiinit, työt ja harrastukset vievät aikaa ja kellottavat vuorokausia. Seurakunnan kokouksissa käydessä ja kahvia juodessa ennättää hetken jutella ja vaihtaa tärkeimmät kuulumiset, mutta yhteinen matka rakentaa yhteisöllisyyttä aivan eri tavalla.
Yhteisöllisyys, sen rakentaminen ja vahvistaminen, on tärkeää seurakunnan toiminnankin kannalta. Kun tunnemme toisiamme ja puhallamme yhteen hiileen, se näkyy seurakunnasta ulospäinkin. Toiminnassa on rakkauden, välittämisen ja toisten palvelemisen ilmapiiri.
Bussimatkoilla jaettiin elämäntarinoita ja kuultiin voimakkaita todistuksia Jumalan rakkaudesta, siunauksesta ja johdatuksesta. Saimme olla kaikki yhdessä Jumalan suurella kämmenellä ja kantaa iloja, suruja, taakkoja ja kiitoksiamme Jumalalle.
Seurakuntaystävyyttä neljännessä polvessa
Viereeni bussissa istahti iloisesti hymyilevä Luukas Aittoniemi. 10-vuotias nuorimies kertoi matkan olleen hänelle ensimmäinen Viroon ja Saarenmaalle suuntautunut. Hän pohti matkan parhaita puolia hetken, koska kivoja asioita oli niin monia.
– Tykkäsin uida hotellin kylpylässä, käydä linnassa ja olla laivalla. Matkan top kolme oli olla yhdessä perheen, ystävien ja seurakunnan kanssa. Opin myös sanomaan viroksi kiitos (aitäh) ja toivottamaan tervetulleeksi (teretulemast), kertoi Luukas Aittoniemi ylpeänä.
– Luukashan on jo neljännen polven Saarenmaalla ja tässä ystävyysseurakunnassa kävijä, kertoi Luukaksen äiti Annika Aittoniemi.
– Olin itse myös 10-vuotias, kun pääsin ensimmäisen kerran Saarenmaalle isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Arvo-pappa oli paikalla, kun oli Nelikaaren seurakunnan perustamiskokous.
Kihniön vapaaseurakunnan puheenjohtaja Jyrki Oksanen kertoi matkan olleen hänen mielestään siunattu, kun kävelimme kauniissa puistossa kohti Kuresaaren linnaa.
– Olemme olleet koko matkan kuin samaa perhettä, vaikka kaikki eivät ole samalta paikkakunnalta. Varmasti tämä matka on kokonaisuudessaan antanut meille jokaiselle paljon. Jumala on ollut läsnä ja siunannut joka hetki. Hyvä ja siunattu reissu.
Saarenmaan herätys on ollut voimakkaasti elämässämme ja virvoittanut seurakuntaamme ja minua.
Aulikki Lepistö kertoi rakkautensa Saarenmaahan syttyneen jo 1990-luvulla.
– Meillä oli uusi talo valmistunut ja olimme jättäneet rukouksissa kaikki Herran palvelemiseen. Kotimme toimi majapaikkana, kun tuli ryhmiä Virosta ja Venäjältä. Yhteyttä on ollut paljon myös Orissaareen.
Matka Saarenmaalle oli Lepistön mukaan sydämen yhteyttä, rukousta, huumoria ja iloa. Oli rikkaus, että mukana oli kaikenikäisiä. Lapset toivat matkaan pirteyttä.
– Kiitos Taivaan Isälle ja kaikesta huolenpidosta ryhmän kanssa. Yhteisöllisyys näkyi myös taakkojen jakamisena. Uiminen ja ruoka on sitä kohokohtaa arjesta näin omaishoitajilla. Kuresaaren seurakunnassa ystävien tapaaminen ja heidän rakkautensa ja palvelualttiutensa puhuu sydämelle ja jää elämään. Saarenmaan herätys on ollut voimakkaasti elämässämme ja virvoittanut seurakuntaamme ja minua henkilökohtaisesti, Lepistö kertoi.
Ystävyysseurakuntatoiminta jatkuu, vakuuttivat sekä virolaiset ja suomalaiset pastorit yhdessä seurakuntalaistensa kanssa. Nyt tapaamiset ovat olleet kahdeksan vuoden välein. Toiveissa ja rukouksissa on, että seuraavan tapaamisen järjestyminen nopeammin.
Kaksi runoa matkalta
puiston katveessa Luojan linnut yhtyvät ylistykseen
ääneen lausuttuun tai sisimmässä kuiskattuun rukoukseen
auringon säteiden piirtäessä varjoja hiekkaan
iltaruskon pyyhkiä ne pois
lämpimän tuulen huojuttaessa väreillään Jumalaa ylistäviä kukkia
niin kaunista
Pyhän Hengen täyttämää ilmaa
saarelaisten hengittää
kuulla Jumalan kutsu tirpusten laulussa,
joutsenten torvien toitotuksessa,
lähes tyynen meren laineen hipaistessa rantakaislikon kiviä
Oi Jeesus,
oi kaikkivaltias
Armahda, ravitse ja siunaa meitä
–––
Puhalla Pyhä Henki
Yli Saaremaan
jotta kansa rukoilee Jumalaa
Puhalla Pyhä Henki
Yli Saaremaan
jotta kansa kiittää Jumalaa
Puhalla Pyhä Henki
Yli Saaremaan
jotta kansa ylistää Jumalaa
