Onpa hienoa nähdä pitkästä aikaa, katsopa tätä valokuvaa, sinähän oot tuossa. ”Mentiin silloin nuortentapahtumaan, muistatko tuota kaveria, mitähän sille kuuluu nykyään?”
Mouhijärvellä Aarto Holmin kodissa kokoontui noin 30 Porin herätyksessä 1960–1970-luvuilla uskoon tullutta nuorta. Vastaava kokoontuminen järjestettiin myös vuosina 2004, 2022 ja 2023.
Vuosi vuodelta osallistujamäärä on kasvanut. Joidenkin osallistujien edellisestä kohtaamisesta on jopa vuosikymmeniä. Yhdessä nuorina koettu ajanjakso on jättänyt unohtumattoman jäljen, jonka pohjalle yhteys rakentuu vuosikymmenten jälkeenkin. Yhteensä tilaisuuksissa on ollut noin 45 eri nuorta 1970-luvulta.
Unohtumaton herätys
Jumala antoi Poriin erityisen hengellisen heräämisen ajan, joka vaikutti voimakkaimmin 1970-luvun taitteessa. Erityisesti nuorten maailmassa tapahtui. Aarto Holmi näkee, että kaikki alkoi Porin vapaaseurakunnan omista lapsista ja nuorista. Osaltaan se aivan kuin valmisti seurakuntaa ottamaan vastaan ”uuden aallon”, joka kosketti tavalla tai toisella suurta joukkoa Porissa ja lähialueilla kadunmiehistä silmää tekeviin.
Hedelmä on ollut pysyvää. Holmi kertoo, että monet tuolloisista nuorista ovat tehneet pitkän päivätyön Jumalan valtakunnassa. Lähetystyössä, saarnaajina, evankelistoina, seurakunnan vastuunkantajina mitä erilaisimmissa tehtävissä, monet Holmin tavoin oman toimen ohella. Osa kantaa edelleen vastuuta, vaikka ikää on.
Herätyksissä tapahtui asioita, jotka kaikki muistavat. Yksi sellainen oli kadunmies Olavi Eskolan uskoontulo. Nuoret olivat Eskolan uskoontulossa vahvasti mukana ja järjestivät ympärivuorokautisen rukousvartion hoippuen kadulta kokoukseen tulleen miehen sairasvuoteen ympärille. Muutos, jonka sai omin silmin nähdä Olavin elämässä, ei unohdu koskaan.
Uusille uskoville annettiin vastuuta heti. Saman tien mukaan kuoroon, keittiölle tai uskoontulosta kertomaan.
Holmi itse tuli uskoon 9-vuotiaana kesällä 1965 Paavo Hiltusen telttakokouksessa. Ratkaisu syntyi jo pyöränsarvissa, kun poika polki kohti kokouspaikkaa. Saman viikon tilaisuuksissa samasta sisarusparvesta tuli uskoon seitsemän lasta ja nuorta.
– En ole ikinä edes meinannut, etten jatkaisi tällä tiellä, Holmi hymyilee.
Nämä — voisiko sanoa uskoontulon ääripäät — painottavat Jumalan suvereenia toimintaa ja vaikutusta Porin alueen lasten ja nuorten maailmassa 1970-luvun taitteessa.
– Raja-aidat loistivat poissaolollaan: baptistit, helluntailaiset ja vapaakirkolliset toimivat yhdessä. Tynjälän sisarukset Raili, Raija ja Eila olivat keskeisessä roolissa Porin herätyksessä.
– Silloin uusille uskoville annettiin vastuuta heti. Saman tien mukaan nuortenkuoroon soittamaan ja laulamaan, keittiölle palvelemaan, uskoontulosta kertomaan kokousmatkoille. Porukalla mentiin ja tilaisuuksia ja tapahtumia oli paljon. Ei ajateltu yhdestäkään, että se on vielä niin nuori.
– Nyt me on pilattu kaksi sukupolvea, kun ei ole jaettu vastuuta riittävän ajoissa, Holmi sanoo verratessaan monien seurakuntien nykytilannetta nuoruuteensa.
Kartta ja nuppineulat
Aarto Holmilla on kodissaan Suomen kartta, jossa on noin 70 nuppineulaa eri puolilla Suomea. Kukin nuppineula tarkoittaa yhtä Porin herätyksen aikaista nuorta ja hänen nykyistä kotikaupunkiaan. Iso osa tästä joukosta on nyt löytänyt toisensa jokavuotiseksi muodostuneessa tapahtumassa.
Vuosituhannen vaihteessa Heli Annala ja Hannu Lautamäki saivat ajatuksen ”vanhan jengin” kokoamisesta, järjestivät tapaamisen ja ehdottivat myöhemmin Holmia joukon koollekutsujaksi. Kun nimilistat oli porukalla kerätty ja päivitetty, Holmi aloitti soittokierroksen.
Tehtävä on ollut mieluisa ja merkityksellinen. Holmi pitää tarkkaa kirjaa yhteydenotoista. Muutamille hän on lähettänyt sähköpostia, jos ei ole saanut puhelimitse yhteyttä.
– Aloin soitella vuonna 2019. Joillekuille, jotka eivät ole päässeet kokoontumisiin mukaan, olen lähettänyt valokuvia tapahtumasta. Kukaan ei ole suhtautunut kielteisesti. Päinvastoin kaikki ovat olleet mielissään yhteydenotosta.
Osallistujamäärä on kasvanut vuosi vuodelta, ja ilmapiiri on ollut todella lämmin ja rohkaiseva.
Vaikka herätyksen aikaan liittyi kielteisiäkin asioita, yhteydenotto on ollut mieluinen.
Entä miten ovat suhtautuneet ne, jotka eivät ole vuosiin olleet mukana seurakunnassa?
Holmi kertoo, että vaikka herätyksen aikaan liittyi kielteisiäkin asioita, yhteydenotto on ollut mieluinen. Pari kommenttia on jäänyt erityisesti mieleen. Yksi tavoitettu sanoi: ”En ole ollut tekemisissä uskovaisten kanssa pitkään aikaan, mutta mielelläni olen mukana. Älä vain poista minun nimeäni listalta.”
– Yhteydenoton ja kokoavan tapahtuman merkitystä kuvaa mielestäni hyvin kommentti: ”Vaikka negatiivisiakin asioita tapahtui, tulen ilman muuta mukaan.”
Kodissa kotoisinta
Parilla viime kerralla Mouhijärvellä järjestetty tapahtuma alkoi ruokailulla Häijään huoltoasemalla. Siitä siirryttiin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle, jossa laulettiin ja katseltiin vanhoja kuvia. Holmi esitteli kotiseurakunnan toimintaa. Iltapäivästä jatkettiin vapaan yhdessäolon merkeissä Holmien kodissa.
– Kaikki toivat yhteiseen pöytään jotakin nyyttäriperiaatteella, ja sitten kuumennettiin grilli.
Keskustelua, jakamista, muistoja vuosikymmenten takaa. Holmin arkistoista löytyy lähes 400 valokuvaa tuolta ajalta.
– Valokuvien äärellä on mukava palata yhteisiin kokemuksiin. Välillä saatetaan laulaa jokin nuoruudesta tuttu laulu.
– Kenelläkään ei ole kiirettä mihinkään. Kodissa kokoontuminen luo läheisen ilmapiirin, ja yhteinen jakaminen jatkui puolille öin.
Uutta jälleennäkemistä jo odotetaan. Holmin mukaan erityisen siunaavaa on ollut tavata niitä nuoruusystäviä, joiden kanssa ei olla nähty vuosikymmeniin. Yhteyden kokeminen näin pitkän ajan jälkeen on suurenmoinen asia.
– Uskon, että yhteen tulemisesta on hyötyä taivaaseen asti.
Seuraava kokoontuminen on suunnitteilla tämän vuoden syksylle. Paikka ja tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin. Siis tapaamisiin…
