Laaksamon odotukset tapahtuman suhteen eivät olleet omaa väkeä ajatellen korkeat. Heistä moni on hyvin nuori ja vapaakirkollisesta tai kristillisestä kuplasta ulkopuolinen.
– Aiemmin puheet ovat olleet kilometrin mittaisia. Kaksi saarnaa joka tilaisuudessa. Eivät nämä jaksa sellaisia. Nyt puheet ovat olleet napakoita ja järkeviä.
Työntekijänä Laaksamo osallistui X-kanaviin. Ensimmäisessä käsiteltiin dekonstruktiota, uskon murenemisen ja uudelleenrakentamisen prosessia.
– Tykkäsin. Nuoret ovat nykyisin heikosti kiinnittyneistä historiallisiin juuriinsa, jotka ovat Suomessa kristilliset.
Laaksamoa koskettaa, miten Johan Sebastian Bach, jolta kuoli liuta lapsia, ja joka kärsi monista terveysongelmista, kirjoitti sävellyksiinsä ”Jumalan kunniaksi”.
– Monien meistä isovanhemmat ovat käyneet läpi sota-ajan ja evakkovaiheen, mutta pitäneet kiinni Jeesuksesta. Tuntuu, että nykykulttuurissa ollaan heti, että ”voi kauheeta”, jos on jokin vaikea tai epäilevä ajatus pään sisällä.
Usko tulisi ymmärtää vaelluksena. Siinä on vaiheensa, ylä- ja alamäet, mutta matka voi silti jatkua.
Sillisalaattia
Jälkimmäisen X-kanavan aiheena olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.
– Sillisalaatti. Oli vaikea saada kiinni, mitä ajettiin takaa.
Vaikutelma ei ihmetytä, sillä vaikeasta aihepiiristä puhuttiin ylipäänsä ensikertaa nuorisotyötä vapaaseurakunnissa tekevien kanssa. Ei helppo tehtävä miettiä, miten se tehdään.
Nuorisotyöntekijänä näen, miten hukassa moni nuori on itsensä kanssa. He etsivät vielä sekä seksuaalisuuttaan että Jumalaa.
– Mitä edes tarkoitetaan, kun puhutaan homoseksuaaleista seurakunnassa. Nuorisotyöntekijänä näen, miten hukassa moni nuori on itsensä kanssa. He etsivät vielä sekä seksuaalisuuttaan että Jumalaa.
Tarvittaisiinko silloin lähinnä kasvurauhaa?
– Siinä mielessä näistä asioista on toki hyvä puhua, ettei niistä tule mörköä. Näin pelko aiheen ympäriltä karisee.
Rikkinäisiä lapsia
Hangon vapaaseurakunnan nuorisotyö rakentuu partiotoiminnan ympärille. Sitä tehdään kaupunginosassa, jota voi luonnehtia ”ongelmalähiöksi”. Monen nuoren tilanne on haastava. Mukana on kehitys- ja cp-vammaisia, maahanmuuttajataustaisia ja syrjäytymisuhassa olevia.
Työ on aivan toisenlaista kuin normaali, lähinnä seurakuntalaisten lasten parissa tehtävä nuorisotyö. Sellaista Laaksamo teki vuosia Kouvolassa.
– Hangossa on todella rikkinäisten lasten ongelmat. Osa tulee partioon syömään. Leivomme sämpylöitä ja pullaa.
Jokaiseen kirosanaan ei voi puuttua, sillä kielenkäyttö ei ole rikkinäisten lasten ydinongelma. Heidän kanssaan on käytävä läpi keskiluokkaisille perheille itsestään selviä perusasioita.
– Kerron, että isän pitäisi rakastaa ja suojella äitiä. Moni on saanut aivan toisen mallin, ja siksi teini saattaa hakata äitinsä.
Välillä Laaksamo huomaa nuoren katsovan puhelimeltaan pornoa aivan tavallisena asiana. Siihen hän puuttuu välittömästi. Vaaditaan paljon läsnäoloa ja keskustelua, jotta tästä lähtökohdasta ponnistava nuori oppii, mitä perhe ja sen jäsenten välinen rakkaus merkitsevät. Ei ihme, jos jumalasuhteeseen keskittyvät abstraktit opetuspuheet viuhahtavat ohi kovaa ja korkealta.